Social Media Icons

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Blogiuskottava syntymäpäivälahja

9 kommenttia , , , , , , Share It:

 Blogissani onkin viime aikoina ollut paljon postauksia tavarasta ja tavaroista, ostetuista ja saaduista. Tällä hetkellä elämä vain sattuu olemaan arjenharmaata makaronilaatikkorallia ja tiukkoja päivärutiineja, joihin mieluisat esineet ja asiat tuovat oman, jännittävän ja piristävän mausteensa.

Kadehdin ihmisiä jotka osaavat ostaa lahjoja. Unohtumattomia, toivottuja, yllätyksellisiä. Sellaisia jotka osuvat aina nappiin. Jotain sellaista, mitä olet aina toivonutkin, suureen ääneen tai hiljaa itseksesi.

Kyseessä on Helmin yksivuotissyntymäpäivälahja (josta minä hypetän!), josta postaan himpun verran myöhässä, mutta puolustuksenani sanottakoon, että saimme paketin käsiimme jälkikäteen, sillä sisällöstä vastaavat maestrot eivät päässeet paikalle juhlimaan taannoin.

Se piti sisällään Lifefactoryn tuttipullon, nokkamukipään ja korkin, joten tästä päässee nauttimaan useampikin ihminen - minä, vannoutunut jääkaappikylmän sitruunaveden juoja, nokkamukia käyttävä Helmi ja tilanteen ollessa päällä myös tuleva beibikin, tuttipullonokasta nimittäin (haluan imettää myös tällä kertaa, mutta esimerkiksi jumppailtanani H vastaa pumpatun äidinmaidon syöttämisestä tuttipullolla). Bpa-vapaata, silikonilla päällystettyä lasipulloa olen himotellut omakseni jo vuoden päivät, mutta vannotin itseni odottamaan "sporttinokallista" versiota salille mukaan otettavaksi. Ja kun se rantautuu Suomeen, vaadin sitä lahjaksi avopuolisoltani kaikista kärsimyksistäni; mainittakoon yhdeksän viikon yksinelo, lähestyvä juurihoito ja sokerirasituskoe.
Alennusmyynnistä taannoin bongattu Lifefactoryn purulelu on edelleen hampaiden puhkeamisaikaan kovassa käytössä ja edelleenkin pidän sitä parhaana lastentarvikesijoituksenani. Tällä juomapullolla on siis aika kovat odotukset.

Pakettiin kuului myös Natursutteniin tai mihin tahansa rengastuttiin sopiva Pepper-tuttinauha. Herkkä Liberty of Londonin ökötex-sertifioidusta kankaasta valmistettu tuttinauha hippikukkakuosilla, virkatulla kukkayksityiskohdalla ja puisella pidikkeellä veivät sydämeni. Onneksi tuttinauhat voi kierrättää meidän taloudessamme eteenpäin, tulevalle vauvalle sitten myöhemmin, joten lastentarvikkeisiin uskaltaa satsata ja niistä kehtaa hyvällä omatunnolla myös iloita.
Extrabonuksena tuli vielä Tutim Nyc-lelunpidike, siis rattaiden tai sitterin turvakaareen kiinnitettävä nepparillinen nauha, jolla saa suosikkilelut pidettyä matkassa kovassakin menossa. Meiltä tällainen löytyi jo entuudestaan, sen ostin jo viime syksynä Big Small Companyn showroomilta (jota ei enää ole, mutta verkkokauppa palvelee). Meillä leluja rattaissa kulkee mukana aina useampi, joten toinen lelunpidikekin tulee tarpeeseen. Ja kohtahan käyttäjiä on kaksi.

Mutta kuka onkaan lahjan auvoisa antaja? No Kottarainen, luomukirsikkatomaattimutsi tietenkin. 

PS. Jos ihmettelette, miksi kuvassa näkyy kolme kettukarkkia, löytyy syy Kottaraisen sulhosta, P:stä, joka on omani luottokalakaveri merellä ja järvellä. Näytin ilmeisen riutuneelta rantapallo-olemuksessani, joten marmeladia inhoava huomaava P päätti muistaa minua klassikkokarkeilla. Mutta vannotti viemään kolme H:lle. Jos tyttöjen välistä ystävyyttä on, että potkumopon kyytiin mahtuu kaksi, on tämä miesten välistä ystävyyttä, kerta kaikkiaan. Sitä on myös, että uuden Honkkarin avajaisista saa tuliaisiksi alumiininvärisen kalapapin. Yritä niitä nyt sitten ymmärtää.

9 kommenttia:

  1. Tota. Sanaton. Ei ihastuksesta, vaan...no joo jätetään sanomati. Kaikkee hyvää Peelle ja Hoolle ja Teelle ja Veelle ja Ööölle ja Ässälle ja Quulle ja Ärräälle ja ja ja.

    VastaaPoista
  2. Ei se nyt niin vaikeaa oo, H kohdalla luette vaikka Heikki, P esim Pelle.

    VastaaPoista
  3. En nyt ihan ymmärtänyt jutun juurta. Sivupalkissani kyllä lukee, kuka on H, ja P-kirjaintakin kantava ihminen esiteltiin tekstissä. Olen joskus koettanut miettiä jonkinlaisella tekonimellä kirjoittamista avopuolisostani, mutta tuntuisi pöllöltä koettaa alkaa puhumaan ihmisestä vaikkapa Tuomona, koska se ei hänen nimensä ole, ja koska puolitoista vuotta mukana on kulkenut kirjain H, joka löytyy myös kihlasormuksestani. Blogeissa yleensäkin puhutaan ihmisistä kirjaimilla tai sitten oikeilla nimillä. Lempinimenä täällä ei tulla koskaan näkemään Miestä tai Isiä, ja "avomieheni Tuomu (nimi muutettu)"-jututkin tuntuvat aika raflaavilta vain siksi että yksi tai kaksi ihmistä tuhansista hämmentyy.

    VastaaPoista
  4. Ohops, Tuomo piti kirjoittamani.

    VastaaPoista
  5. I agree. Hemmetin ärsyttävää tuo kirjainpelleily!

    VastaaPoista
  6. Voi lässyn lässyn. keksikääpä kuulkaa jotain parempaa tekemistä ku tällasista asioista länkyttäminen. Perustakaa vaikka blogi, ihan ite.

    VastaaPoista
  7. Olen se anonyymi joka kirjoitti että ei se niin vaikeaa oo kun luette H kohdalla vaikka Heikki jne. Tällä tarkoitan että kaikki jotka pitävät tätä muka vaikeana että on vaan kirjaimia tekstissä niin lukee sit vaikka joka H kohdalla että Heikki niin eipä ole yhtään vaikeaa. Mä ymmärrän täysin että on näitä "kirjain nimiä" ja musta ei yhtään vaikeaa tai ärsyttävää!!! Bloggaaja tekee tyylillään, mua ärsyttää nuo ylläolevat kommentit :)

    VastaaPoista
  8. En ole sen kummemmin kiinnittänyt huomiota näihin kirjainlyhenteisiin, aikaa on useimmiten vain nopeaan selailuun. Tuli nyt kuitenkin mieleen, että käsittääkseni olette kaikki keskenänne tuttuja, Sascia, kottarainen ja oi mutsi mutsi, joten teille on varmasti helppoa ymmärtää kenestä puhutaan kun puhutaan jostakusta kirjaimesta. Tiedätte ihmiset kirjainten takana. Satunnaisselailija (taikka tällainen toisinaanselailija) ei tiedä muusta kuin kirjoitetusta, joten vaatii muutamia läpilukukertoja, jotta ymmärtää kenestä milloinkin puhutaan.Mutta kukin kirjoitaa tyylillään, lukijat sitten käyttää lukemiseen haluamansa ajan.

    VastaaPoista