Social Media Icons

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Vähän odotan

14 kommenttia Share It:

Äitiysfarkut, imetystoppi, neuletakki / H&M

Vielä on liian aikaista kaikelle. On liian aikaista kaivaa vauvanvaatteita kellarista esiin setvittäväksi, on liian aikaista tehdä oman vaatekaapin täysinventaariota. On liian aikaista hankkia mitään. En tunne vielä liikkeitä, kotidopplerinkin hankkiminen himottaa, mutta tuntuu hätiköidyltä.
Selailen silti vaivihkaa tuplaratasmalleja ja katselen erehdyttävästi kaljamahaa muistuttavaa pötsiäni kokovartalopeilistä haaveillen, hieman ihaillenkin. Sen suojissa kasvaa pienen pieni vauva. Huomaan herkisteleväni pyykinpesuainemainosten edessä ja unohtavani aktiivisesti meneillään olevat raskausviikot. Mietin nimiä, tyttöjen lähinnä. Pojalle olisikin nimi valmiina, mutta pikkusisko-tekonimeä (muun muassa) kantava salamatkustaja on paitsi meidän, myös jokaisen arvuuttelijan mielestä tyttö. Se jää nähtäväksi - sitten joskus.

Tämä vaihe, jota elän, on yksi epämieluisimmista. Raskaudesta voisi jo periaatteessa iloita, mutta selviä ja kivenkovia todisteita sikiön hyvinvoinnista ei ole tarjolla päivittäin (tokkopa niitä on tarjolla myöhemminkään, eihän mikään ole niin varmaa kuin epävarma). Ei edes viikottain. Odotan ensimmäisiä tunnistettavia liikkeitä, pientä pallomahaa joka ei jätä ketään arvailujen varaan ja sitä kuuluisaa raskaushehkua, josta en koskaan saanut osaani. Nyt minä vain odotan. Kohta viidennellätoista viikolla, eli vain vähän.

14 kommenttia:

  1. Katselen täällä kaihoten ja hieman kateellisena tuota mahaasi :) Minä sain kokea onneks ihanan raskauden, jollei oteta mukaan viimeistä kahtaviikkoa, jolloin olin sidottuna sohvalle iskiaksen vuoksi. Ja jos unohdetaan, selkäkivut, huoli uudesta keskenmenosta, raskausdiabetes jne :). Tuo iskias vaivaa muuten vielä hieman ja poikakin on jo melkein yhdeksän kuukautta.Mä käytin tuota kotidobleria eniten silloin, kun en vielä tuntenut liikkeitä. Sitä mukaa, kun vauvan liikkeet mahassa vahveni, väheni doblerin käyttö, lopulta loppui lähes kokonaan. Mutta, jo pelkästään se maksoi kotidoblerin hinnan, kun nauhoitimme pojan syönäänet tietokoneelle talteen :)

    VastaaPoista
  2. Voi mikä ihana masu :) Voih. Ja eihän vielä ole liian aikaista, täällä tilattiin ensimmäinen mammavaate, vaikka raskautta ei vielä edes yritetä! Toisaalta ymmärrän kyllä tuon "liian aikaisenkin". Varmasti iskee itsellekin tuo vaihe, jos nyt joskus raskaaksi tulen. Olen senkin suhteen niin realisti, että joidenkin mielestä saatan kuullostaa jopa pessimistiltä, vaikka optimistinen luonne olenkin. Mutta kun ei sitä koskaan voi tietää mitä elämä tuo tullessaan, niin hyvässä kuin pahassa.

    VastaaPoista
  3. Ihana pieni kumpu ♥Eikä enaa kauaa, kun pienen raajat tömähtelevät satavarmasti massun seinämiin kertoen, että hei äiti - täällä ollaan ja kaikki on hyvin :)

    VastaaPoista
  4. Ilmoittaudun uutena lukijana blogillesi. Onneksi olkoon uudesta tulokkaasta :)

    VastaaPoista
  5. Iskias ja raskauskivut kuulostaa mun korvissani yksinään melko varmoilta epämukavuustekijöiötä hyvään raskausaikaan, mutta kai kokonaisuus ratkaisee. Allekirjoittaneella on aika jo kullannut muistot ja järjetöntä nesteturvotusta lukuunottamatta taisin voida ihan ookoosti, mitä nyt selkää jomotti ja liitoskipuja tuli loppuaikana aika herkästi. Kotidopplerin hankkimista olen miettinyt jo pitkään, mutta toisaalta saattaisin jo ehkä kolmen viikon päästä tuntea ensimmäisiä liikkeitä, joten jos sellaista en saa lainaksi jostain, niin tuskin ostan omaksi. :)

    VastaaPoista
  6. Kiitos! :)Nostan kädet ilmaan ja totean, että myös minä olen hankkinut kirpparilöytöinä äitiysvaatteita ennen tätä plussaa. :D Suotakoon se kaikille, se tekee jo vauvakuumeajatuksestakin konkreettisemman tuntuisen ja voihan mammavaatteita yleensä käyttää muutoinkin, ainakin paitoja.

    VastaaPoista
  7. Kiitos! Niitä liikkeitä odotellessa... :)

    VastaaPoista
  8. Kokonaisuus ratkaisee ja kaikesta selviää, kun miettii mistä kaikki johtuu ja mikä palkinto siellä vatsassa kasvaa :) Menin vielä muuten unohtamaan tuosta listasta kuvottavan olon josta kärsin kuuden viikon ajan niin etten voinut edes töihin mennä.. Niin ja minä en pysty oksentamaan :) Ja olihan tuota turvitustakin jonkin verran, ei kuitenkaan ilmeisesti mitään verrattuna sinun turvotukseesi jos olen oikein ymmärtänyt. Mutta koska iho loisti kauniina, hiukset oli tuuheat ja kasvoi silmissä, mieli oli huipussa ja elämä hymyili ei mulla ollut pienten kipujen tai tarkan ruokavalion kanssa ongelmia :) Voisin olla uudestaan raskaana ihan milloin vain.Jos asuisin lähempänä niin voisin lainata omaa kotidobleriani, en kuitenkaan tarvitse sitä juuri nyt. En halua myydä sitä poiskaan, jos joskus sattuisin vielä itse tarvitsemaan :)

    VastaaPoista
  9. Mä olen nyt ihan kauhistunut, kun tuntuu että se keskivaihe jäi kokonaan välistä. Nyt jo sellainen fiilis, että olisi ihan lopuillaan raskaana, kun jokainen kaupassa käyminenkin aiheuttaa supistuksia ja huonoa oloa. Toivon sulle paljon helpompaa raskautta :)

    VastaaPoista
  10. Hahah ;D Ja olen aivan samaa mieltä! Kyllähän sitä pitää myös nauttia ja fiilistellä, haaveilla ja toivoa! Eikä vaan pelätä ja huolehtia. Ja itse järkeilen, että kun opiskelijabudjetilla kuitenkin elelen, että parempi tehdä hankintoja pikkuhiljaa, niin ei ole sitten kaikkia ostoksia tehtävänä yhtä aikaa ;)Hei tuosta opiskelijabudjetista tulikin mieleen (anteeksi, taas postaustoive. Ihan huvittaa miten olen täällä kommenttiboksissa nyt innostunut :D ), että mikäli vaan koet sopivaksi ja itsellesi mukavaksi pohtia julkisesti, olisi oikein mukava kuulla omia pohdintoja elämäntilanteestasi/nne. Eikös siis niin, että H opiskelee vielä, ja sinullakin taitavat olla tulevaisuuden suunnitelmat niin sanotusti auki koulun/työn suhteen? Itse olen siis opiskelija, ja tarkoituksena olisi tehdä vauva opintojen keskellä. Mies on jo työelämässä, tosin tekee määräaikaisella suhteella työtä jota inhoaa. Vaikka vauvasuunnitelmia on tehty jo pitkään, ja olemme varmoja siitä, että vauvan aika on nyt, silti olen pohtinut että kuinka rahat riittävät, kuinka jaksan opiskella lapsen kanssa, miten saan koskaan töitä, milloin on sitten hyvä aika kakkoselle ja kaikkea muuta mahdollista ja mahdotonta. :D Niin olisi mukava kuulla sinun ajatuksia ja kokemuksia siitä, miten teidän elämä on sujunut lasten kanssa tuossa elämäntilanteessa ja mitä itse ajattelet omasta tulevaisuudestasi juuri koulun/työn suhteen.

    VastaaPoista
  11. onnea odotukseen :) aattelin vaan kun kaikki on niin onnellisia odottajia, niin onko muita samanlaisia kuin minä? oma ensimmäinen (ja viimeinen) raskauteni oli niin vaikea, että sain ilmeisesti kauheat traumat, enkä uskalla enää koskaan ajatellakkaan toista lasta...ja ei siis ollut tarkoitus olla negatiivinen!

    VastaaPoista
  12. Sama juttu kuin edellisellä! Eli en enää halua raskaaksi (plus 25kg! ja selkä meni) enkä uutta vuoden univelkaa... Yhden taaperon kanssa elämä alkaa nyt sujua mukavasti niin että on jotain omaakin elämää taas:)

    VastaaPoista