Social Media Icons

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Normitukkapäivä

3 kommenttia , , , Share It:

Joku kerran kysyi, miten pidän luonnonkiharia hiuksiani normaalisti ja miten saan ne ojennukseen. Totuus on, että hiuksillani on vallan oma tahto ja hiuslaatuni on melko hentoinen, mutta karkea. Käytän todella vähän muotoilutuotteita - lakkaa kuluu pullollinen kolmessa-neljässä vuodessa, ehkä. Sitäkin enemmän kuluu megahoitavia hoitoaineita ja hiuksiin jätettäviä mömmöjä. Täsmätuotteeni on L'anzan lämpösuojalliset silkkitipat, jolla taltuttaa ärhäkämmätkin takut ja pörröisyyden, ja joka todella sopii myös muotoiluraudan alle. Tätä nykyä hiusten suoristaminen on aika harvassa, ja normiarkilookini on jotain rennon räjähtäneen ja kampaajakäyntiä odottavan kiharapehkon välillä. Otsatukka on ylipitkä ja siksi aina kietaistuna pinnillä johonkin. Yleensä hiukset ovat puoliksi kiinni, kuten kuvassakin, toisinaan letillä tai jonkinlaisella nutturaviritelmällä.
Yllä olevasta kuvasta näettekin, mitä sadesää, kosteus, tekee hiuksilleni. Latistaa, kähertää ja liimaa ne pitkin kasvoja.

Imetyksen myötä olen kohdannut ennennäkemättömän voimakkaan sulkasadon, jonka vuoksi sohvamme sohvamme imuroidaan irtohiuksista ennen vieraiden tuloa ja lattiakaivo on tukossa ennen kuin saan suihkussa hoitoaineen kuontalooni. (Joku sanoi, että se helpottaisi ykkössynttäreiden aikaan, mutten ole enää kovinkaan toiveikas..) Sen vuoksi olen paitsi kotipäivinä pidentänyt pesuväliä, myös lykännyt kammottavan juurikasvun värjäyttämistä luottokampaajallani.

3 kommenttia:

  1. Siis no, mun tukkahan on tällä hetkellä tuossa sulkasato-vaiheessa, on ollut jo parisen kuukautta ja kuopus on nyt 7,5kk. Suihkun hissisihti on aina tukossa ja lattioilla hiuksia. Niin ja puhumattakaan siitä, kun pompulan ottaa irti korjatakseen ponnaria, niin pompula on vuorattu irtilähteneillä hiuksilla... Huoh. Otsalta on tällä kertaa lähtenyt niin lahjakkaasti tukkaa, että siinä on pitkien hiusten seassa jo sellaista kultaisen kasarin siilitukka-meininkiä, kun uutta tukkaa puskee lähteneen tilalle. Onneksi tulee kuitenkin, etten kaljuksi jää. Äidilleni tuli aikanaan toisen lapsen jälkeen 33-vuotiaana lähteneen tukan tilalle harmaata. Ja luonnostaan mustassa tukassa se erottui aika selkeästi... Sitä odotellessa. Jospa vielä tovin selviäisi omalla hiusvärillä.Mullakin on tukka aina hätäponnarilla. Kakkosen ja kolmosen välissä yritin saada tukkaani jotain kuosia leikkauttamalla pitkää tukkaani vähän kerroksittain, mutta ainahan se ponnarille päätyi ja se siitä sitten. Mutta aika aikaansa kutakin, toivottavasti. Tsempitykset! Sulla on tukka kyllä kivannäköinen tuossa kuvassa. Luonnonkihara tukka kuulostaa suoran tukan omaavalle ihanalta, mutta sitä se ei aina taida olla luonnonkiharan omistavalle... ;)

    VastaaPoista
  2. Luottokampaajasi siis mitä ilmeisimmin osaa käsitellä luonnonkiharaa tukkaa? Jos näin on, kiljun riemusta ja ryntään heti varaamaan aikaa! Olen etsinyt tuloksetta pääkaupunkiseudulta kampaamoa, jossa luonnonkiharia hiuksiani ei pöyhittäisi, kauhisteltaisi ja föönattaisi lopulta muodottomaksi afroksi. Ketä tuon kampaamon työntekijöistä suosittelisit?

    VastaaPoista
  3. Luottokampaajani on Janette, joka todellakin osaa käsitellä kiharia hiuksia, sekä leikata, värjätä että muotoilla. :)Mulla eniten päänvaivaa tuotti ennen aina leikkaus, koska kaikki ei todellakaan osaa leikata luonnonkiharaa tukkaa! Myös värjäys takkuaa useilla ja esim. raidoitus voi olla tosi mauttoman näköinen jos sitä ei osaa tehdä luonnonkiharalle tukalle oikein. Mun hiukset on siis paaaaljon kiharammat kuin kuvan suoristetut suortuvat, ja olen lähtenyt monet kerrat kampaajalta afro päässäni. Vaan en enää. Suosittelen!

    VastaaPoista