Social Media Icons

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannus 2012

20 kommenttia , , , , , , , , , , Share It:


Me läksimme kaupungista kotoa itä-Suomen rauhaan mökkeilemään H:n sukulaisten luokse. Paikalle sattui tänäkin vuonna myös arviolta kolmetoista miljardia hyttystä, joiden ruoaksi olen tahtomattani joutunut. Kun viime yönä kävin nukkumaan surinan täyttämään kammariin, olin varma, ettei minusta olisi aamulla mitään jäljellä. Että ne imisivät minut kuiviin.
Yötön yö ei suinkaan ennakkosuunnitelmista huolimatta kulunut kameran kanssa järvellä vaan villasukat jalassa peiton lämpimässä huomassa sängyn pohjalla. Kukkiakaan en kerännyt tyynyn alle, sillä otaksun unelmieni prinssin kuorsaavan vieressäni. Jostain kumman syystä uneeni kuitenkin eksyi Hjallis Harkimo, joka oli kuulema taas tehnyt positiivisen raskaustestin. H:n silti tuskin tarvitsee taistella paikastaan auringossa...

Onneksi hyttyset ovat sivuosassa mökkeillessä. Keskikesän lämpö, tyyni järvi ja usva sen yllä ovat saaneet rauhattomimmankin pysähtymään, rauhoittumaan. Notkuva juhlapöytä herkkuineen ja puhetta pulppuavine ruokailijoineen saa aikaan tunteen suuremmastakin loman vietosta. Mahakin on pullahtanut esiin nyt neljännellätoista raskausviikolla. Tai sitten se on se notkuva juhlapöytä, mene ja tiedä.

Kostean ja hämärän saunan syleilyssä olen tullut miettineeksi elämääni nyt, lapsiperheellisenä. Mietin aina ennen, millaistakohan sellainen olisi. Olla äiti, vanhempi. Millaisia perhelomat olisivat, millainen fiilis silloin vallitsisi. Syöttäisinkö Turkin aurinkorantalomalla jälkikasvulleni ranskalaisia ja nugetteja vai matkaisinko Lapin erämaassa trangian ja kantorepun kanssa karun kaunista luontoa ihaillen?
Perhelomista puuttuu ainakin vielä kaipaamani kauempana siintävä matkakohde jo ihan budjetin sanelemana. Passi ja hammasharja-ideologialla pakkaaminen on käytännössä sula mahdottomuus, kun takapenkillä matkustaa taapero, jonka perusvarustuksen kirjo on laaja jo päivänkin kestävällä reissulla. Autoon pakattiin matkasyöttötuoli, matkasänky, matkarattaat, makuupussit, peitot, hyttysverkko, itkuhälytin, pelastusliivit lapselle ja jonkinlainen lelulajitelma, muutaman tärkeän mainitakseni. Auton pakkaaminen yksin lapsen kanssa hissittömän talon kolmannesta kerroksesta käsin osoittautui astetta vaativammaksi tehtäväksi, kantorepusta huolimatta. Pakkausstressiä ei oikeastaan helpottanut tieto siitä, että luultavasti ensi juhannuksena lapsia onkin kaksi....


Ennakkokäsityksistäni huolimatta olen tullut todenneeksi, että kotimaan elämysmatkailu tarjonnee elämyksiä tässä vaiheessa sekä vanhemmille että lapselle. Minulle elämys on ollut saunoa rauhassa, juoda kahvi kuumana ja nukkua pitkään. H on kadonnut virvelin kanssa järvelle. Helmi kastoi jalkansa rantaveteen ja innosta hihkuen seurasi sorsaemon ja yhdeksän poikasen matkaa kaislikosta niemen kärkeen. Jotten antaisi mökkielämästä liian ruusuista kuvaa, täytynee todeta että odottamamme veneretki juhannuskokolle sai aikaan vaan suureellisia hermoromahduspuuskia, itkua ja hammasten kiristelyä, eikä raikas maalaisilma tunnu hioneen esiuhmaiän kulmiakaan.
Aktiviteettia on riittänyt juhannuskokkojen katselemuksesta kylämarkkinoihin. Ihanaa päästä taas kotiin. Lomalta lepäämään, on tämä rankkaa.

Olen tullut ikään, jossa parasta juhlimisessa on hyvä ruoka, juoma ja seura. Juhlakutsun saadessani näen jo edessäni valmiiksi katetun pöydän ja jouluruoan himoitsemisen aloitan elokuussa. Vaikken olekaan intohimoinen gourmet-kokki, nautin hyvästä ruoasta ja ainakin yritän valmistaa sellaista myös kotona. Kaikkiruokaisen herkuttelijan avovaimona olen seitsemässä vuodessa oppinut turhasta nirsoudestani eroon suurimmissa määrin ja maistelen mielelläni juustoja, hifistelen lihatiskillä ja käytän aiempaa enemmän mausteita. Harmittelenkin, että seuraava iso ruokajuhla on varmaan joulu....

Mitä te teitte juhannuksena? Onko teille muotoutunut juhannusperinteitä? Millaiselta näyttää teidän silmissänne keskikesän juhla lapsiperheellisillä?

PS. Jotakin ihanan kummallista tässä taaperoajassa on. Vauvavuoden nukkumisvaikeudet unikouluineen ovat historiaa ja kuin taikaiskusta lapsi on oppinut nukahtamaan sänkyynsä yksin, ilman tissiä, tuutulauluja, heijausta tai silitystä. Myös öisin. Tyyntä myrskyn edellä?

20 kommenttia:

  1. Hyttyset ei surise.

    VastaaPoista
  2. Joo, täälläkin on joku sairaus jätkällä. Nukahtaa ilman tissiä pinnikseen 3 minuutissa. Varmasti joku kausi, kohta ne taas huutaa tissi suussa :D

    VastaaPoista
  3. Voi olla, et tuolla Sascian mökillä surisee. Ei voi tietää jos ei oo ite paikalla.

    VastaaPoista
  4. Teidän juhannus näyttää aivan upealta!

    VastaaPoista
  5. No mitä ne tekee? Inisee? Kitisee? Olisiko "äännellä" kuvaavampi? :D

    VastaaPoista
  6. Kiitos! Upea se olikin. Toivottavasti oli myös teillä. :)

    VastaaPoista
  7. Joo, tämä nähdään myöhemmin vain tuskallisena ajanjaksona kun kaikki meneekin päin prinkkalaa taas. Tieto paremmista unista satuttaa. :D

    VastaaPoista
  8. Kyl ne taaperotkin osaa yövittuilla, terv.nimim. täs yks yö pualtoistvee heräsi 03 eikä suostunut enää nukkumaan. Mut ei tietysti kaikki joten en sano "odota vaan" ;)

    VastaaPoista
  9. Olen melkein kateellinen teihän mökkeily Juhannuksesta. Meillä mies oli aattonakin puoleen päivään töissä eli mökkeily jäi vain haaveeksi. Meillä onneksi tuota luontoa on tässä ihan kotiovellakin, pikkukaupungissa kun asustellaan rivarissa. Grillailtiin sukulaisten kanssa takapihalla ja nautittiin rauhasta. Lähes kaikki naapurit tuntuivat kaikonneen jonnekkin Juhannuksen viettoon. Poikakin sai keinua rauhassa niin pitkään kun halusi! :D Kuulemma se oli koko Juhannuksen paras juttu! ;D

    VastaaPoista
  10. Mua aina niin huvittaa lukea näistä pakkausongelmista, että miten kauhean paljon yksi pieni lapsi muka tarvitsee kamaa mukaan. Me reissattiin Etelä-Euroopassa 10 päivää kahden alle 4-vuotiaan kanssa, ja tavaraa oli rattaiden lisäksi kahden keskikokoisen rinkan ja kahden pienen käsimatkatavaran kanssa. Ei tarvii tehdä matkailusta lasten kanssa vaikeempaa kuin se on...

    VastaaPoista
  11. Missäspäin Itä-Suomea viiletitte? :)

    VastaaPoista
  12. Saaristossa 1-vuotiaan kanssa! Mukaan pakattiin matkarattaat, matkasänky, matkasyöttötuoli, lelukassi, vaatekassi, ruokakassi, lääkekassi... :) Mökkiolosuhteet toivat myös uusia ulottovuuksia ja haasteita vanhemmille: laskiämpäri ja puuhella keittiössä, maailman jyrkimmät portaat ullakkohuoneeseen (jota makuuhuoneena käytimme), saunan kiuas, nurmikolla pomppivat sammakot, jättiläisetanat ja ne inisevät hyttyset. Voih, olipa ihana viiden päivän "lepoloma" luonnossa, mutta on se aika ihanaa olla taas kotonakin! ;D

    VastaaPoista
  13. Kuulostaa ja näyttää ihanalta! Mekin oltiin tuhansien inisijöiden seurana Satakunnassa mökillä. Suunnitelat tuli toteutettua eli miehen tekemää ihanaa grilliruokaa, saunomista kahden (kiitos lapsenvahtina toimivan anopin), hyviä keskusteluita ja muutama lasi hyvää, kylmää valkkaria lapsen mentyä nukkumaan. Itikatkin sieti, kun oli Free-nimistä (lähes) hajutonta hyttysmyrkkyä mukana. Talviturkkia en heittänyt vielä, sen aika on sitten ensi kuussa.Päivisin oli kovin lokoisaa ja ihanaa olla mökillä. Mutta auta armias, kun tuli yö. Pikkuihminen kiekui ja rääkyi aika tarkkaan tunnin välein. Taisi olla kamalaa nukkua kuukauden tauon jälkeen omien vanhempien kanssa samassa makuuhuoneessa. Läpi puskevista hampaista nyt puhumattakaan.Mökkeily on ihanaa. Vielä parempaa se on, jos paikalla on lisäkäsipari/reja auttamassa lapsen hoidossa ja hyvää ruokaa. Parasta lienee kuitenkin aikatauluttomuus eli ei ole kiire minnekään.

    VastaaPoista
  14. Luulen, että ensi kesänä Helmin kanssa tilanne on toinen, kun toinen voi istua tavallisella tuolilla, nukkua patjalla lattialla ja käveleekin itse lyhyitä matkoja. Matkaan teki oman hankaluutensa myös se, että lähtiessämme lapsi oli kipeä (mökki talviasuttava). Vauva taasen nukkuu varmaan kantokopassa ja elää rintamaidolla ja parilla sosepurkilla.

    VastaaPoista
  15. Kymenlaaksossa tällä kertaa. Koko H:n poppoo tuntuu pesiytyvän sieltä, meidän porukka taasen on paaaaljon lännempänä.

    VastaaPoista
  16. ihania kuvia! Ja kuulosti mukavalta juhannukselta :)

    VastaaPoista
  17. Muistaakseni (esikoiseni kohdalla) mullakin maha pullahti siinä 14. raskausviikolla :) Aivan kateellisina katselin näitä juhannuskuvianne! Haaveilin perinteisestä mökkijuhannuksesta mummolassani järven rannalla, mutta lapsi olikin ripulissa, emmekä voineet poistua kotoa omaa pihaa kauemmas :( Sen olemme ensimmäisen lapsemme saatuamme huomanneet, että monenlainen touhu kyllä onnistuu kyllä lapsenkin kanssa, mutta äkkilähdöt päähänpistosta eivät oikein pienen kanssa onnistu, vaan kaikki vaatii suunnittelua, ja sitä pakkaamista! Aina on myöskin muistettava, että mennään ja tehdään "jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan". Monta kertaa on omat iltamenot tai yhteiset perheretket ja -reissut peruuntuneet viime hetkellä, kun tilanne ei olekaan antanut periksi.

    VastaaPoista
  18. Ai niin, piti vielä kommentoimani, että tuo ensimmäinen venekuva sinusta ja Helmistä on AIVAN IHANA!!

    VastaaPoista