Social Media Icons

torstai 31. toukokuuta 2012

Vieroitusoireita

22 kommenttia , , , Share It:
 Kuva täältä.

Helmi saavuttaa parin viikon kuluttua kunnioitettavan vuoden iän. Pidämme sitä paitsi merkkipaaluna kotiruoan aloittamiselle, myös imetyksen lopettamiselle hiljalleen. Lusikkalakkojen ja syömättömyys-kaudet ovat historiaa ja kiinteä ruoka maistuu pääsääntöisesti hyvin. Muutama päivä sitten yläikeneenkin puhkesi kaksi isoa etuhammasta, mikä tarkoitti hienoista taantumista ruokailun suhteen, mutta radikaalia ruokalakkoa ei sentään syntynyt.

Imetyksen lopettaminen ja lapsen ikä jakavat varmasti mielipiteitä. Itse olen ajatellut, että imetän niin kauan kuin se minusta tuntuu mukavalta, ja nyt käsillä tuntuu olevan se piste. Pidän syksyä jonkinlaisena takarajana, joten hirmuista hoppua asian suhteen ei ole.
Yöimetys jäi kuukausi, kaksi sitten, ja päivällä imetys kuuluu lähinnä päiväuniaikaan ja nukkumaan menoon (eli pari-kolme kertaa päivässä). Vaikka olemme karsineet imetyskertoja ronskisti, tuntuvat nuo väsyneet hetket iltapäivällä ja erityisesti illalla rankimmilta.

Olen miettinyt imetystä ja äitiyttäni. Sitä, tekisikö vuoden ikäisen vieroittaminen minusta huonomman äidin, huonomman kasvattajan. En ole koskaan pitänyt pitkää imetystä hyvän äidin merkkinä eikä minulla ole vahvoja imetys-statementteja, mutta kiivana käyvä keskustelu, puolesta ja vastaan, saa aina aikaan tunteen, että minun on asetuttava valintoineni jommalle kummalle puolelle ja näin ollen oltava jonkun mielestä väärässä. Näin olkoon sitten. Tämä on minun valintani, minun kehoni, minun lapseni.

Isoimmalta ongelmalta tuntuu kuitenkin, että olen tämänkin asian suhteen aivan ulalla. Miten lapsi vieroitetaan rinnalta hienotunteisesti? (Aiheesta googlailessani löydän vain kiivaana käyviä keskusteluja siitä milloin lasta saa alkaa vieroittamaan.) Mikä teillä on toiminut? Onko olemassa jotain kikkakolmosia (olen kuullut puhuttavan jotakin nokkamukeista...)? Kauanko se on kestänyt? Mikä on ollut rankinta?

22 kommenttia:

  1. Meillä vieroitus alkoi taaperon omasta toiveesta siinä vaiheessa kun sai alkaa antamaan lehmänmaitoakin nokkamukista. Emme olleet käyttäneet tuttipulloja lähes ollenkaan, joten siirryimme heti nokkamukiin. Minäkin imetin samanlailla loppuvaiheessa, eli ennen unia ja aamulla aamupalan jälkeen.Aluksi tarjosin aina aamulla nokkamukista maitoa. Jos oli jotain kitinää, luettiin yhdessä kirjaa ja pelkkä sylittely auttoi. Vajaa viikko tästä, niin nokkamuki kelpasi jo päiväunille menoa ennen. Tämäkin kävi ihan liian helposti, olin todella ymmälläni.Noin viikko, ja lopulta jäi iltaimetyskin. Tarjosin joka toinen ilta nokkamukia, joka toinen ilta rintaa. Lopulta se rinta ei enää kiinnostanut yhtä huikkaa enempää, ja enemmänkin Sohvi kinusi nokkamukin perään. Sillä mentiin, ja sen jälkeen suljin hanat. En enää tarjonnut tissiä, eikä sen perään kyllä itkettykään. Me pääsimme sen suhteen todella helpolla, ja tuntui että olimme molemmat siihen valmiita. Jos en olisi itse ollut, niin tuskin olisi ollut lapsikaan.Olen kyllä kuullut, että toisilla kestää pidempään. Meillä tämä meni ihan jotenkin liian hyvin, oisko mennyt yhteensä tosiaan pari viikkoa. Huojentunut olo tuli itselle, vaikka toisaalta pieni haikeus. Mutta tällä hetkellä en voisi olla tyytyväisempi siitä, miten kaikki sujui. Pieniin kitinöihin vastasin aina sylillä, tosin en ollut tarjonnut niihinkään tissiä enää pitkään aikaan. Sekin ehkä auttoi.

    VastaaPoista
  2. Ei se mitään rakettitiedettä ole. Vähennät pikkuhiljaa niin, että lopulta on vaan yksi kerta vuorokaudessa, se teille tärkein imetyshetki. Meillä viimeinen kerta oli esikoisen kanssa aamuyön imetys että saatiin vielä hetki nukkua, kuopuksen kanssa se on nukkumaanmenon aikaan. Ollan jo nyt tehty pakon edessä (mun satunnaiset iltavuorot) niin, että isä pistää nukkumaan. Kaikki muut samat rutiinit mutta tissi puuttuu. Aloitin jo aikoja sitten nukuttaa päikkäreille ilman rintaa, joten ei se illallakaan ole enää mikään must.Lopullisesti imetys jäänee meillä pois parin viikon sisään, ja lapsi juurikin sen yksi vuotta ihan näinä päivinä. Ei tulisi mieleenkään syyllistyä siitä, etten imetä pidempään. Mulle on ollut tärkeää pärjätä koko imetysaika ilman vastikkeita (siis mulle henkilökohtaisesti, aivan sama miten muut ajattelee), ja vuoden iässä kun maitotuotteet ja kotiruoka on jo arkipäivää, imetys loppuu siihen. Imetys on ihan jees, ja välillä jopa ihanaa, mutta kyllä mä todellakin haluan siitä jo eroon.

    VastaaPoista
  3. Kolmen lapsen äitinä ja kaksi lasta jo imettäneenä ja kolmatta imettävänä tässäpä omia kokemuksiani ja ajatuksiani. Yksilöllisiähän nämä jutut ovat ja jokaisen lapsen ja äidin kohdalla toimii tietyt jutut. Yleistyksiä on vaikea ja turhaa tehdä. Mutta muiden kokemukset ja se kuuluisa vertaistuki taitaa olla se tärkein homma tässäkin kohtaa. Syyllistäminen ja besserwisseröinti näinkin henkilökohtaisessa asiassa on turhaa. Mutta siis. Meidän esikoista imetin 13kk. Hän lopetti itse vähitellen 9kk alkaen. Ensin tuli rintaraivarit ja sitten tilanteen asetuttua aluksi jäi yksi päiväimetys pois, sitten toinen ja vähitellen tissiä otettiin vain ruokailujen yhteydessä ja nukahtamistilanteissa. Yöimetykset loppui 10kk iässä. Luulen, että uuden raskauden alku esikoisen ollessa 10kk vaikutti maidon makuun ja koostumukseen vähentäen kiinnostusta tissittelyyn. Viimeiseksi imetykseksi jäi aamut ja eräs kesäkuinen aamu tajusin, että nyt on mennyt pari aamua ilman tissivaatimuksia. Siihen jäi ja tuollainen vähitellen lopettaminen auttoi, kun ei tarvinnut huudattaa lasta ja pumpata ylimääräisiä maitoja. Korviketta otettiin muutamaksi kuukaudeksi 10kk-13kk välillä rinnan lisäksi, kun maidon määrä väheni toisen raskauden myötä.Toisen lapsen kanssa imetystä jatkoin 1v9kk lapsen omasta halusta. N.1½v alkaen tissiä otettiin vain unien yhteydessä ja viimeisimmäksi jäi iltatissi, joka oli hänelle tärkein. Helposti kävi, kun ei taaskaan tarvinnut pumpata tai huudattaa lasta. Korvikkeita ei hän koskaan saanut. Nyt kolmas on 7½kk ja täysimetin häntä 6½kk. Imetystä jatkan lapsentahtisesti tuonne vuoden kieppeille ja sitten ehkä vähän enemmän ruoka- ja uniaikoihin sidottuna niin pitkään kuin lapsi haluaa. (En tosin näe itseäni pitkän linjan taaperoimettäjänä.) Mitään kikkakolmosia mulla ei ole varsinaisesti tarjota, kun en niitä itse koskaan juuri tarvinnut. Ainoa kikka meillä ehkä oli se, että vähitellen jättäen viimeiseksi sen tärkeimmän imetyshetken sai lapsen lempeästi vieroitettua tissistä. Aluksi oli outoa, kun en enää imettänyt ja lähdin U2:n Hesan keikalle 2010 elokuisena iltana ilman tissitysaikatauluja mielessäni... :) Tsemppiä, kyllä tekin löydätte teille sopivan tyylin siirtyä uuteen elämänvaiheeseen. :)

    VastaaPoista
  4. Mä olen miettinyt tätä ihan samaa. Pikku-a täyttää vuoden kuukauden kuluttua, ja olen miettinyt että kun hän lähtee elokuussa hoidoon niin en silloin enää halua imettää. Meillä vaan rinta on suussa aika tiuhaan. Aamuyöllä, aterioiden jälkeen ja ennen yöunille menoa. Aterioiden jälkeen ei kyllä yleensä aina malta imeä, mutta päiväunille nukahtaa lähes aina tissille paitsi jos ollaan ulkona. Yöunille ei ole nukahtanut tissille enää aikoihin, mutta se on se syöttö jonka haluan viimeisenä karsia. Äitienpäivänä vauva oli koko päivän isänsä ja siskonsa kanssa isovanhempien luona kylässä eikä ollut itkenyt kertaakaan, eli hyvin tuntuu pärjäävän ilman rintaakin. Taitaa olla siis vain omasta viitseliäisyydestä kiinni tuo imetyksen lopetus, mutta olen vielä jatkanut koska en tiedä saako tuo muualta tarpeeksi kalsiumiakaan kun juo aterioilla piimää todella huonosti ja vettäkin vain hörppii silloin tällöin.Toisaalta nautin itsekin siitä läheisyydestä jota imettäessä tunnen ja mietin että jos kuitenkin jatkaisin kauemmin, mutta toisaalta olisi kiva saada rinnat jo kokonaan itselle ja imetysliivien tilalle jotain muuta päällepantavaa :)

    VastaaPoista
  5. Minäkin pidin jonkinlaisena rajapyykkinä tuota yhtä ikävuotta, tosin meillä lopetus tapahtui ehkä viikkoa ennen synttäreitä. Minäkin vähensin pikkuhiljaa imetyskertoja ja jätin viimeiseksi nukkumaanmenoimetyksen, päikkäreille kun rauhoittui tutin kanssa. Meillä imetyksen loppuminen tarkoitti ruokailun loppumista nukkumaan mennessä. Ei käynyt mielessäkään, että kyse olisi ollut varsinaisesti ruuasta :D Itse ajattelin sen olleen tärkein läheisyydentankkaushetki ennen yötä, kun pitkään tyttö ei jaksanut enää iltaisinkaan imeä. Ja tämän ratkaisun tekisin edelleenkin, eipähän tarvitse sitten joskus vieroittaa siitä nokkamukista (mistä kyllä juodaan siis muuten). Meillä vieroitus tehtiin isän avulla, mikä ei teillä taida olla oikein mahdollista tällä hetkellä. Meillä siis isä laittoi tytön nukkumaan muutamana iltana eikä tissiä tunnuttu kaipaavan erityisesti. Imemisen tarve kuitataan nykyään tutilla (ainoastaan uniaikaan) ja läheisyyttä jaetaan muuten. Tuttivieroitus minua jännittää ehkä enemmän kuin imetyksen lopettaminen...

    VastaaPoista
  6. Mä täysimetin 4kk ja imetin 7kk. Lopeteltiin hiljalleen niin, että viimeiset kaksi viikkoa imetin vain aamuisin - juurikin siksi, että saisin nukkua vielä tunnin tai pari. Sitten neiti rupesi venyttämään unensa aamuseitsemään-kahdeksaan, joten lopeteltiin sen jälkeen. Yks aamu en vaan tarjonnut vaan vaihdoin vaatteet ja mentiin aamupuurolle, se oli siinä. Ei vieroitusoireita, ei kiukkuja, ei mitään. Eli meillä meni todella helposti. Ei tulis mieleenkään syyllistyä siitä etten imettänyt pidempään. Mä en vaan itse tykännyt yhtään enää isomman vauvan imettämisestä eikä tytölläkään kiinnostanut koko touhu enää ollenkaan, joten päätös oli todella helppo.

    VastaaPoista
  7. Ja se vielä piti lisätä, että kun olet päätöksen tehnyt ei kannata sitten enää lapsen vaatimuksesta heltyä ja antaa sitä tissiä. Loppu mikä loppu ja sillä sibelius. Ja kuten verski sanoi, niin lohtutissin tilalle vaan syliä jne. Vuoden iän jälkeen lapselle kun menee jo muuta ruokaa ja normimaitoa nokkamukista, niin tissittelyn lopetus on helpompaa asteittain.

    VastaaPoista
  8. Mulla ei mitään kokemuksia tuosta että miten se lopetetaan kun esikoinen lopetti itse 7kk ikäisenä, imetyskerrat oli pikkuhiljaa vähentyneet kun oli alkanut syömään kiinteitä ja lopulta oli vaan aamuimetys jäljellä mutta kun muutamana aamuna poika oli huutanut pää punasena tissillä niin se oli sit siinä... Ja tämä poika ei juonut tuttipullosta mitään muuta kuin vettä ennen kuin lopetti imettämisen... Joten oli siinä vähän miettimistä kun rinta ei kelvannut eikä korvike tai velli pullosta. Mutta kun imetys loppu kokonaan niin alkoi juomaan sekä korviketta ja velliä pullosta. Nyt imetän nro kakkosta joka on 4kk ja antaa jo nyt vähän semmoisia merkkejä että ei rinta aina kiinnosta... ei olla vielä annettu mitään muuta ja pullosta ei juo mitään. Joten kait tässä pitää pikkuhiljaa aloittaa kiinteät ja katsoa miten käy. Voin sanoa että minua huvittaa nämä imetä tai et ja kuinka kauan keskustelut :) Mä en jaksa niistä välittää pätkääkään ja sanon suoraan että on aika raskasta olla maitobaari 24/7 joten minä olen sitä vaan tasan niin kauan kuin tarvitaan :) Mutta miten tämän nro kakkosen kanssa menee sitä ei vielä tiedetä, katsotaan mitä aika tuo tullessaan. Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia imettämisen suhteen, kaikki mennyt tosi hyvin alusta asti mut siltikin tuntuu välillä raskaalta. Haluan silti imettää mutta aina välillä toivon että kelpaispa pullokin... Ja kauhulla joskus ajattelen että mitäs jos en pystyisikään yhtäkkiä imettämään... Mut ei ajatella sitä.

    VastaaPoista
  9. Yksi vuotiaan vieroittaminen ei todellakaan tee susta huonoa äitiä! Sähän oot saavuttanut imetys rintamalla juuri sen määrän, jota joku ihme virallinentaho suositteleekin. Yksi vuosi imettämistä on pitkä aika ja mun mielestä yksi vuotias on juuri sopivan ikäinen rinnasta pois vieroittamiseen. Meillä Poju oli parisen viikkoa päälle 1v, kun sai viimeiset hörpyt. Me lopetettiin, koska koin, ettei se ollut enää niin tärkeää. Poika kuitenkin juo jo lehmänmaitoa, syö lähes kaikkea mitä mekin ja kaiken lisäksi ei enää edes viihtynyt rinnalla pitkiä aikoja. :)Mun vieroitus ehdotus on se, että älä lähde liian nopeaa vieroittamaan. Tutkaile Helmiä ja hänen tarpeita. Jos hän ei pyydä rintaa, älä anna. Kokeile välillä jättää päivästä 1-2 imetys pois, jos mahdollista ja hetken päästä taas vähennä. Jos tuntuu, että Helmi tarvitsee rintaa vielä todella paljon, niin kannattaa miettiä vieroitusta vielä uudelleen, mutta jos hän ei sitä tunnu kaipaavan tai muistavan niin nopeaahan siitä eroon pääsee. Muistat vaan tarkkailla myös rintojasi, ettei liian nopea vieroittaminen kerrytä patteja tai tulehduksia. :)Mutta nämä oli vain minun neuvoja yhden imetyskokemuksen perusteella. Tehkää juuri niin kuin teistä tuntuu. :)

    VastaaPoista
  10. hei, poikkeaa hieman aiheesta kyllä. Mutta haluaisitko tehä postauksen siitä että millaset suunnitelmat teillä on tulevaisuuden suhteen.? Meinaatko olla kotona kuinka kauan ja mitä meinaat sitten tehdä? Kiinnostaisi tälläinen :)-sanna

    VastaaPoista
  11. Lopettamiseen on kai niin monta eri tapaa kuin on imettäjääkin. Se minkä toinen tekee hyvin yhdellä tapaa, voi toiselle olla ihan täysi katastrofi. Meidän imetys päättyi 8kk iässä äitin ja isin väsymyksen ja allergioiden takia, ja itkin sitä ihan hirveästi. Helpoimmaksi koin lopettaa kertarysäyksellä ja siinä pysyin, vaikka ensimmäiset päivät olivat rankkoja. Ja eipä tuo poitsu tuosta tunnu mitään traumoja saaneen, päin vastoin: fyysinen ja motorinen kehitys otti huiman harppauksen imetyksen päätyttyä ja päiviin löytyi rutiini. Tuolloin ennen lopettamista, imetyskertoja oli päivässä juurikin 2-3 mitkä oli painottunut uni-imetyksiksi, ja ei kovin suuria annoksia edes enää juonut eli aika pikaiset.Jos pelottaa tai jännittää miten "suoriutuu" kannattaa imetyksen lopetus sijoittaa sellaiseen leppoisaan aikaan, milloin molemmilla vanhemmilla on vapaata, joten isi voi hoidella noita nukuttamisia, niin ei maitotissit tursuten tarvitse yrittää saada protestoivaa lasta unille. Usein helpompaa lapsellekin kun tietää että isiltä ei heru. Sitten voikin miettiä kannattaako iltamaidot korvata pullolla sänkyyn vaiko juottaa mukista iltapalan yhteydessä. Meillä oli maitomuki+pilli iltapalan jälkeen ennen unille menoa aika hyvä kokemus korvaamaan tuon tissin ja poitsu oli ihan haltioissaan uudesta hienosta systeemistä. :D

    VastaaPoista
  12. Olet varmaan jo tuossa yllä saanut samankaltaisia vinkkejä, joten kerron vain lyhyesti:-Vähitellen imetyskertojen vähentäminen-Kun imetyskertoja on jäljellä vain yksi päivässä, vähitellen sen keston lyhentäminen-Jos viimeinen imetyskerta on iltaimetys, lopuksi isä hoitamaan nukutukset pariksi päiväksi ja äiti kokonaan pois silmistä (ja meijerit tuoksumasta)Nämä toimivat meillä, tosin myös uusi raskaus vähensi Typyn kiinnostusta äidinmaitoon. Itse sain nuo neuvot imetysneuvonnasta, ja tuo keskimmäinen tuli minulle uutena ideana, jota en olisi itse hoksannut. Mutta varsin looginen neuvo! Kannattaa testailla mikä toimii ja tuntuu hyvältä teillä. :)

    VastaaPoista
  13. Meillä ensimmäinen lapsi vieroitti itse itsensä tasan 12kk iässä. Toisen lapsen imetyksen lopetin hänen ollessa 1v2kk ja siitä jäi kyllä paha mieli itselle :( Lapselle se otti koville ja imetyksen loputtua hän rauhoittui unille niin, että laittoi kätensä rintakehälleni.Tuota samaa rauhoittumistapaa hän sitten jatkoihin muutaman vuoden... Jos tuli surku tai muuten tahtoi "kiehnätä", niin käsi kaulalle. En tiedä mistä johtuu, mutta aina kun hän noin teki niin minulle tuli paha mieli ja muistin vain, miten vaikea paikka se imetyksen loppuminen oli... Ehkä olen vain turhan herkkä. Mutta ekasta jäi hyvä mieli, kun lapsi itse vieroitti itsensä. Toisen kanssa kävi näin.

    VastaaPoista
  14. Heippa!Kannattaa miettiä asiaa positiiviselta kantilta: olet onnekas että olet ylipäänsä saanut imettää lastasi. Moni ei syystä tai toisesta siihen pysty :( Itse imetin Ainoa 8kk. ja sitten tein äkkipäätöksen lopetukselle, kun Aino aloitti omituiset tisulakot ja muut temppuilut ;)Koska lopetin kertalaakista, en edes huomannut vieroitusoireita tai muuta. Tuttipullo kävi tytölle, joten sillä jatkettiin ja nyt kun Aino on kk. kuluttua täyttämässä 1 vuotta, ja sujuu juominen pääosin nokkamukista :)Itselleni tuo imetyksen lopetus oli rankempi juttu. Pidin viikkoja itseäni huonona äitinä, vaikkei siihen ollut mitään syytä. Varsinkin kun lapsi on saanut kaiken hyödyn rintamaidosta jo kauan sitten :)Joten tsemppiä! Varaudu tunnevyöryyn ;) ja muista että jokainen lapsi kokee sen eri tavalla.

    VastaaPoista
  15. Kiitos ihanista ja tsemppaavista kirjoituksistanne! Sain monta hyvää vinkkiä, roppakaupalla aitoja kokemuksia ja hyvän mielen. (Rehellisesti sanoen olin jo varautunut varsin negatiivisiin ja arvosteleviinkin kommentteihin, sillä vauvapiireissä imetys puhuttaa ja kuumentaa tunteita.)Illalla klo 23.40 taistelin yliväsyneen lapsen kanssa, joka sai järjettömän raivokohtauksen jo nokkamukin nähdessään, mutta rauhoittui melko nopeasti vaikka nukkumaan saaminen kestikin monta hetkeä (käytös ei siis eroa eilisillasta). Hyödynnän hyviä neuvojanne jatkossakin ja vähän kerrallaan jätän imetyskertoja pois (niitä harvoja, joista karsia..). Kiitos vielä kerran! Teistä oli huimasti apua!

    VastaaPoista
  16. Mulla on tasan tuosta yhdestä lapsesta kokemusta, mutta pakkohan se on lusikka soppaan heittää :D.Meillä meni mielestäni hyvin imetyksen lopetus. Kun vauva täytti 8kk jätin yöimetykset pois, kun huomasin että tutti alkoi kelpaamaan öisinkin. Tätä ennen mä olin ihmetellyt että miten sitä imetystä voi oikein lopettaa, kun koitin rajoittaa päivisin imetyskertoja, niin tissit tuntuivat pakahtuvan. Kun jätin yöimetykset pois, niin pystyi päivisinkin paremmin jättämään kertoja välistä. Ensin siirryttiin siihen että imetin aamuisin, päikkäriaikoihin ja illalla. Sitten pikkuhiljaan vain päikkäri aikoihin. Meillä ainakin vauva tykkäsi/tykkää nukahtaa liinaan/vaunuihin lenkeillä, joten koska en jaksa kovin kauaa kuunnella huutoa, niin lähdetään aina päikkäri aikoihin lenkkeilemään. Vauvan ollessa 10kk lopetin kokonaan imetyksen (mulla oli siinä vaiheessa vielä aamu ja iltaimetykset jäljellä, lopetin kummatkin kerralla). Yllättäen vauvakin alkoi nukahtamaan hyvin yöunille omaan sänkyynsä.Nyt vauvan ollessa 10,5kk maitoa tulisi vieläkin! Sitä ei yöimetyksien loppumisen jälkeen ole tullut "haitaksi asti" (niin kuin silloin kun imetin öisinkin), mutta suihkuun mennessäni huomaa "kalkkilaikkuja" nänneissä ja kun puristaa maitoa tulee vähän. Eriasia on riittäisikö sitä mihinkään enää.Mä tosiaan lopetin imetyksen vauvan ollessa 10kk lähinnä sen takia että hermostuin tissiä purevaan ja "venyttävään" naperoon...

    VastaaPoista
  17. Mullakin on vain yhden lapsen kokemus. Meillä imetys loppui vasten minun tahtoani lapsen ollessa vasta 5-kuinen. Siinä vaiheessa Ilsalla oli jo kaksi ylä- ja alahammasta ja tahto purra ne niin lujaa yhteen, kun pienistä leuoista vain saa. Yritin kaikkeni, imetin seisaallaa, kävellen, sormi vauvan leukojen välissä, jutellen, itkin, teippailin verta vuotavia rintoja ja yritin lisää. Ilsa puri siis ihan paloja irti. Lopulta 6 kk:n kohdalla 1.1. 2012 (piti välitä merkityksellinen päivä) lopetin maidon pumppaamisenkin, koska määrä väheni vähenemistään. Olenko tuntenut itseni huonoksi? En oikeastaan, pettyneeksi vaan. Olenko kiinnostunut muiden mielipiteistä? En varsinaisesti. Ei kukaan muu olisi tullut minun tilalleni purtavaksi ja tiedän, että yritin kaiken ennen luovuttamista. Olisin halunnut imettää vuoden ikään asti. Meillä siis kävi niin, että vauva vieroitti itse itsensä. Sama vauva, joka raivolla kieltäytyi pullosta ja tutista kuukausikaupalla, vaihtoikin ilman mitään ongelmia lennosta imetyksen niihin. Yöimetystä oltiin vähennetty ja lopulta lopetettu jo aiemmin, koska meillä yöt olivat sen vuoksi tosi katkonaisia. Sen suhteen miehen panos oli ensisijaisen tärkeä ja uskoisin, että niin on teilläkin nyt, kun Helmin olisi aika vieroittua. Tsemppiä ja hyvää mieltä! :) Te teette niin kuin parhaalta tuntuu.

    VastaaPoista
  18. Meillä mietityttää täsmälleen samat asiat, sillä poitsu täyttää 1v. tässä kesäkuun puolivälissä. Itselläni oli jonkinasteinen pakkomielle täysimetyksestä 6 kk asti ja sen jälkeen otin asenteen, että imetetään niin kauan kuin homma sujuu ja tuota vuoden ikää pidin ikäänkuin rajapyykkinä, koska taaperoimetyksen koen itselleni aika vieraaksi. Meillä ei juoda tuttipullosta muuta kuin vettä eli jos pumppaan pulloon tai yritän juottaa lapselle velliä, niin se ei onnistu - vain "aito pakkaus" kelpaa meidän tissimiehelle. ;D Korviketta hän ei ole koskaan suostunut juomaan kokonaista tetraa edes. Vähän jännittää itseäkin, varsinkin nuo yösyötöt ja se aamun "venytys" vähän pidemmäksi, kun tuo uni maistuisi itsellekin eikä puolison kanssa osata mennä ajoissa nukkumaan. :) Olisihan se myöskin virkistävää maistaa vaikka kauniina kesäiltoina pari lasia punkkua ilman huolta tuntien laskemisesta siihen, milloin vauva mahtaa seuraavaksi herätä hamuilemaan tissiä suuhunsa. :)Kiitos edellisten kannustavista kommenteista, joista hyödyin siis minäkin - kiitos blogisi muutenkin vertaistukea antavasta voimasta sekä useista nauruhetkistä! :D

    VastaaPoista
  19. Moon Under Water, ei kai (pian) yksivuotiasta kannatakaan enää opettaa juomaan korviketta, jos se ei kelpaa. Tavan maidollehan se saa siirtyä. Meillä ei ole tuttipullo ollut käytössä paria kertaa enempää, siirryttiin suoraan nokkamukiin. Huh, yllätyin, kun joku jaksaa vielä yösyöttöjä melkein vuosikkaan kanssa. Tässä sen taas huomaa, että jokaisella on omat tapansa, jotka sopii kunkin tilanteeseen.

    VastaaPoista
  20. On se munkin mielestä aika kumma miten se on jokin mittari äiteydessä, se miten joku imettää. Kyllä kaikki tietävät mikä on itselleen mukava ja sopiva aika lopettaa ja se on se ainut oikea hetki. Itse en ole pitänyt imetyksestä missään vaiheessa, mutta sinnittelin Mion kanssa täysimetystä 6kk, ja kokonaan lopetin imetyksen kun Mio oli 9kk. Päätin vain yksi päivä että se oli siinä, ja että enää ei tule. Lopetin kuin seinään eikä Mio kyllä mielestäni edes huomannut koko asiaa. Lapset on tietenkin erilaisia mutta näin meillä :)

    VastaaPoista
  21. Meidän pikkukakkonen lähestyy yhden vuoden ikää ja kyllä imetän edelleen yöllä. Mulla ei todellakaan olisi mitään sitä vastaan, että yöimetykset loppuisi, mutta: kun tyttö herää yöllä, olen yleensä niin pihalla ja väsynyt, ettei tulisi mieleenkään nousta ylös sängystä ja ruveta häntä hyssyttelemään. Tutti ei kelpaa ja tassuttelut on kokeiltu, joten ainoa keino olisi keinutella hänet sylissä uudestaan uneen. Itku ei ole mitään pikkuitkua vaan oikeata huutoa, joten senkin puolesta tissi äkkiä suuhun tuntuu parhaalta vaihtoehdolta. Mutta jos jollain on vinkkejä, kuin yösyötöt voisi lopettaa, niin kuuntelen mieluusti!

    VastaaPoista
  22. Me lopetettiin yösyötöt 8kk:n iässä, kun neuvolalääkärin mielestä tarvetta yösyönnille ei enää ollut. Lapsikaan ei vaikuttanut enää kunnolla nälkäiseltä, vaan söi lähinnä tavan vuoksi. Minä nukuin pari yötä sohvalla ja mies hoiti heräämiset. Kun en ollut maitoineni lähellä haisemassa, ei "nälkäkään" vaivannut niin usein. Mies sai tytön rauhoittumaan ja nukahtamaan helposti, mikä oli yllätys. Oltiin siis varauduttu siihen kunnon huutoon. Parin yön jälkeen palasin makkariin, mutta kauimmaiselle reunalle pinnasängystä katsoen. "Omalle" puolelle palasin vasta noin kuukausi imetyksen loputtua. Tiedän, että meillä meni yöimetysten lopettaminen todella helposti, mutta luulen, että se ei ainakaan helpotu pitkittäessä, kun lapsi kasvaa. Toiset etenee lapsentahtisesti, me haluttiin vaalia minun järkeä paremmilla yöunilla.

    VastaaPoista