Social Media Icons

torstai 3. toukokuuta 2012
Ei kommentteja Share It:
Niin paljon kuin toisinaan "meillä ainakin"-alkuiset lauseet ja neuvojat ärsyttävätkin, on allekirjoittanut saanut parhaat toimintatavat ja vinkit joltain toiselta. Toiselta äidiltä, toisesta perheestä. Luottoneuvojakseni tarpeen tullen on muotoutunut toinen bloggari, Kottarainen, joka osaa 9 kuukautta vanhemman lapsen äitinä ratkoa ikäkriisin jos toisenkin. Kun kerroin, että sormiruokailu toimii, mutta annokset ovat pieniä, eikä niillä elä, ja että lusikka ei vain fetsitä - suu ei aukea - oli apu taas käsillä. Kottarainen kehotti antamaan kittipuuroa. Sellaista, joka on niin kökköä ja tahmeaa (ikään kuin osaisin muunlaista puuroa tehdäkään...), ettei se varmasti valu lusikasta ja jolla lapsi saa leikkiä. Hetkessä sain myös listan muista ruoka-aineista, mm. maitorahkasta, jotka toimivat tässä vaiheessa, kun lusikka on usein väärin päin, vaikka se suuhun meneekin. 

Minä tein työtä käskettyä. Kökköä puuroa. Ja iskin lusikan ja muovilautasen eteen. Kuin taikaiskusta lusikka toden totta löysikin tiensä suuhun, oikein päin. Haastavaa oli lähinnä ruoan lisääminen siihen.
Tämä tuli hieman puun takaa. Sormiruoan maistelu ja nuoleminen kääntyi äkkiarvaamatta ihan oikeaksi syömiseksi, määrätietoiseksi sellaiseksi. Maissinaksut eivät enää hautautuneetkaan nyrkkeihin tai ruokalappuihin, vaan Helmi pureskelee niistä ihan oikeita paloja ja niitä katoaa suuhun huimaa vauhtia.

Nyt taas on mennyt pari päivää astetta huonommalla syömisellä, mutta en jaksa kantaa huolta asiasta. Kävimme nimittäin viime viikolla neuvolassa painokontrollissa, joka jäi osaltamme tällä erää viimeiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti