Social Media Icons

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Kiltit äidit saa Chanelia

11 kommenttia Share It:

Viime jouluna ystävältäni saamasta joulupaketista kuoriutui pieni, musta ja kiiltävä pahvipakkaus, jota koristi maailman kaunein C-kirjainpari. Chanelin logo nimittäin. Pakkaus piti sisällään herkullisen ruusunpunaisen kynsilakan. Olin pakahtua materialismionnellisuuteeni!
Nyt, kun on taas riittävän kevät, ja pirteät ja värikkäät sävyt valtaavat kaiken sisustustekstiileistä vaatekauppoihin, oli minunkin aika vaihtaa väritön kynsilakkani raikkaaseen ruusunpunaiseen. Kaverikseen se kaipaisi vain aurinkoraidat ja ballerinat, mutta lenssukauhuinen hysteerikko minussa vannoo vielä paksun kaulaliinan ja trenssin nimeen. Kampaajanikin saa odottaa hetken vielä, sinne suuntaan luultavasti vasta kesällä. Silti, askel on keveä ja mieli kirkas, kun yllä on - minun makuuni - jotain vallan sähäkkää.
Valitettavasti maailman kauneimmilla C-kirjaimillakaan varustettu tökötti ei kestä mitä vain - ainakaan nykyistä elämäntilannettani, esimerkiksi käsin tiskaamista tai kittipuuron raaputtamista aamiaisen jälkeen keittiönpöydästä. Kynteni ovat kuin teflonia, joihin ei tartu mikään - tai ei ainakaan kynsilakka. Ehkä tavaramerkkini onkin lohkeillut kynsilakka, senhän tarkkasilmäisimmät lienevät monet kerrat kuvistani huomanneet. 

Kosmetiikan suhteen olen aika nirso. Luottomeikeistäni ei ole enää vuosiin löytynyt marketkosmetiikkaa. Uskottelen itselleni, että syy on herkässä ihossani (ja silmissäni - luovuin ripsenpidennyksistäkin, sillä niiden liima ei sopinut silmilleni ollenkaan ja kuljin neljä viikkoa silmät punaisina ja turpeina...), mutta oikeasti tiedän, että vain kaipaan pientä luksusta elämääni. Aamulla nopeasti silmiin sipaistu ripsiväri tuntuu ylelliseltä, kun kyljessä lukee YSL. Turhamaista ehkä, mutta se tekee minut iloiseksi.
Suurin osa kosmetiikkapussini sisällöstä on taattua tax-freetä laivalta tai lentokentältä, osa taasen kanta-asiakastarjouksista hamstrattua. Kaikki uudet kosmetiikkahankinnat verottavat tietenkin aina muuta budjettia. Uusi ripsiväri tarkoittaa neljänkymmenen euron lovea sisustusbudjetissa tai harrastuksissa, mikä on tietenkin tämän hetkisessä taloudessamme tuntuvaa. Onneksi varsin vähäisellä kulutuksella uusia hankintoja täytyy tehdä melko harvoin, eivätkä Pirkka-kaurahiutaleet tunnu kerran, kaksi vuodessa maailmaa kaatavalta myönnytykseltä, kenestäkään meistä.

Voitte vain kuvitella, miten tuo kynsilakka teki minut onnelliseksi. Ja tekee edelleen, vieläkin, nyt, neljä kuukautta myöhemmin. Juuri siitä lahjoissa ja niiden antamisessa on kyse. Että ostaa jotakin, mitä tietää toisen halajavan, mutta johon hän ei ehkä itse taipuisi.

Millä perustein sinä valitset lahjoja? Mikä on paras saamasi lahja? (Älkääkä please sanoko "lapsi" tai "takkatuli jouluyönä", muuten tunnen oloni typeräksi ja pinnalliseksi.)

11 kommenttia:

  1. On tuosta eksästä jotain hyötyäkin, yhtenä onnellisena jouluna se osti minulle untuvapeiton. Muistelen siis lämmöllä silloin kun varpaita alkaa paleltaa vanutäkin alla ja vaihdan paksuun, muhkeanpehmeänlämpöiseen untuvatäkkiini ja nukun taas hyvin.. :D Oli muuten varmasti kallis, itse en uskaltaisi sijoittaa tuosta noin vain sellaista summaa itseeni. Sitäkin tyytyväisempi olen siihen että sain tuon lahjaksi. Paljon kivempi kuin korut ja kukat ja suklaa.. ;)

    VastaaPoista
  2. Mä itse ostan muille mieluiten sellaisia huolella valittuja lahjoja, joihin ei ole joka päivä varaa, sellaista pientä luksushemmottelua :) Ja myös tykkään saada sellaisia! Miehen kanssa ollaan annettu toisillemme niin Ray-Banin aurinkolaseja kuin kalliita tuoksujakin. Toinen vaihtoehto on sitten itsetehdyt lahjat, kun ne on tehty varta vasten lahjan saajaa ajatellen. Mikä onkaan ihanampaa kuin vetää jalkaan villasukat, jotka joku on tehnyt juuri sinulle ettei varpaasi palele talvipakkasilla :)

    VastaaPoista
  3. Ja se unohtui, että mun mielestä lahjan pitää ehdottomasti olla käytännöllinen, oli se sitten kallis, halpa, ostettu tai itsetehty. Ja saa muuten olla kirppikseltäkin.

    VastaaPoista
  4. Minä olen varastanut Hoon äidiltään eräänä jouluna lahjaksi saaman untuvapeiton, tällaisena vilukissana. Joten liputan untuvapeittolahjan puolesta! ;) Pakko vähän mollata, ja kertoa, että H. on maailman huonoin lahjain hankkija. Toissajouluna sain kirkkaanpunaisen kahta kokoa liian pienen froteekylpytakin ja perunankuorimisveitsen. Toisaalta, hän onkin juuri sitä tyyppiä, joka ei tuo koruja eikä kukkia (okei, tuo se kerran kahteen vuoteen), vaan muistaa käytännöllisillä lahjoilla. Silti purin huulta ja hymyilin partaani kun pakettini avasin. Itse hänelle antamassani kun oli parhaimmasta merinovillasta valmistettu urheilukerrasto (hän toivoi sellaista!). :D

    VastaaPoista
  5. Ihan totta. Yksi parhaita saamiani lahjoja oli taskukalenteri, villasukat ja valokuvausopas. Toissa jouluna paras ystäväni repäisi ja osti meille Moccamasterin! Sitä liputan edelleenkin! Niin, ja samaiselta ystävältäni sain tämän kynsilakankin. :)Minä rakastan tuoksuja ja parfyymeita, mutta olen lahjaksi ostamisen suhteen vallan skeptinen. Sain joskus lahjaksi vaniljantuoksuisen hajuveden, mutta se tuoksui ihollani, ihan oikeasti, koirankakalta. :D

    VastaaPoista
  6. Lahjan ostaminen käytettynä tuntuu olevan aika tabu. Mielestäni lahja voi todellakin olla käytetty, ei se sen arvoa pilaa tai huononna. Saan usein kirppistuliaisia anopiltani tai äidiltäni, ja parhaat löydöt eivät katso hintaa. Me olemme saaneet myös kasapäin lastenvaatetuliasia sukulaisilta, jotka ovat kotiuttaneet ne kirppikseltä, ja se on mielestäni todella hienoa - käyttöikä on lyhyt ja samalla rahalla saa yhden bodyn sijaan usein kassillisen käyttökelpoista ja kaunista vaatetta! :)

    VastaaPoista
  7. Ehdottomasti paras lahja ei edes ikinä saapunut perille mutta ajatushan on tärkein? Rakas avokkini oli viettämässä varpajaisia päivä Tukholmassa risteilyllä raskauden viimeisillä viikoilla ja oli ostanut minulle uuden hajuveden (jota olin kauan toivonut), kasan suklaata ja silloiselle masuaaukille ihanan bodyn. Mutta yöllä oli joku ystävällinen käynyt viemässä lahjat hytistä ja oli itse toivottavasti onnellinen niistä!

    VastaaPoista
  8. Ruma sana! Mä olen usein miettinyt niitä luusereita, jotka kehtaavat varastaa muilta. Ja vielä jonkun vauvan bodyn?! Eikö ihmisillä liiku mitään päässään?

    VastaaPoista
  9. Olin jo pitkään toivonut varrellista rikkaimuria, jolla olisi aina muksun ruokailun jälkeen helppo imaista lattialta kaikki maissinaksunmuruset ynm. Ja nyt sitten sain niitä oikein kaksin kappalein lahjaksi (toisen tietty palautan) :) Ei mitenkään ylellistä, mutta hyvin käytännöllinen asunnossa, missä on vaalea muovimatto. Ei ole normi imuria tullut hetkeen käytettyä, kun se on niin "työlästä" kaivaa siivouskomerosta :D

    VastaaPoista
  10. Paras lahja mitä olen mieheltä saanut oli näppis mun iBookiin :) Kirjoitin kandin tutkielmaa ja se oli hyvin ikävää hommaa kannettavan näppiksellä, kun kirjoitustyötä teki useamman tunnin päivässä (iBook lämpes, ranteet ja sormet hikos, näppäimistö tahmastu jne) . Seuraavana jouluna sain langattoman hiiren, kun mun silloinen langallinen oli ihan romu ja hankala käyttää. Käytännöllisiä lahjoja tarpeeseen :) Olen saanut myös silkkisen yöpuvun, jota en tohdi käyttää, kun suttaan kaikki vaatteeni. Nyt oonkin toivonut äitienpäivälahjaksi jotain puuvillaista perusyöpaitaa, jota tohdin käyttääkin :D

    VastaaPoista
  11. Mä yritän aina laittaa korvan taakse, jos joku läheinen haikailee jonkun tuotteen perään. Että on sitten jotakin ideaa, mitä ostaa. Mä kun olen aika huono lahjojen keksijä. Asiaa ei tee yhtään helpommaksi se, että lähipiiriini kuuluu ihmisiä, joilla kliseisesti on jo kaikkea.Mä olen saanut lahjojen puolesta(kin) rinnalleni maailman upeimman miehen. Keväisen sairasteluepisodin aikana hän toi minulle joka viikko (pyytämättä) ihania kukkia, "että vähän saisit piristystä". Joka merkkipäivä saan avata kauniin korulaatikon, jossa on yleensä Kalevala Korun mieleisiä hopeakoruja. <3

    VastaaPoista