Social Media Icons

maanantai 21. toukokuuta 2012

Kesän yksinäiset

17 kommenttia Share It:
Kuten ehkä tiedättekin, tämän viikon sunnuntaina avopuolisoni H pakkaa tavaransa ja suuntaa opintoleirilleen yhdeksäksi viikoksi pois (joskin tulee viikonlopuiksi kotiin). Se vähän jännittää. Yritän pitää kiinni viimeisistä mahdollisuuksistani käydä suihkussa rauhassa tai tehdä kävelylenkkejä yksin. Vaikka pari kuukautta kestävä "yksinhuoltajakausi" hieman jännittääkin, näen edessäni vain loputtoman paljon kesähelteillä nautittavia jäätelötötteröitä (=kesäkiloja!) ja pellavacaprien paljastamat hyttysten nakertamat, kalkkunankalpeat, paksut pohkeeni. Aion kierrellä puistoissa, käydä kaupungilla ja polttaa vahingossa olkapääni.

Vaikka viime kesänä olinkin jo äiti, tuntuu tämä kesä erilaisemmalta kuin kaikki aiemmat. En ole tehnyt mitään tällaista aiemmin. Viime kesänä mukana kulki nukkuva ja syövä löysä vetkula, joka nukkui vaunuissa. Nyt vaunuissa seisomaan nouseva vauva huutaakin äitiä ja käskee painokkaasti katsomaan ("ato") vastaan tulevia koiria. Olen hädissäni haalinut Helmille jo kesähattuja, aurinkolasit, kesämekkoja ja Luoja ties mitä. Googlailen paniikinomaisesti aurinkovoidesuosituksia taaperoikäiselle ja vakavissani pohdin Crocseja kesäkengiksi (Helmillekin). Oikeastaan on pakko myöntää, etten todella tiedä, mitä odottaa. Kesä pitää sisällään muitakin mutkia. Viime kesänä ostamani 56cm röyhelöuimapuku jäi käyttämättä, mutta vakavissani pohdin uimapuvun ostamista myös tälle kesälle.

Kävelemään opetteleva lapsi ja arjen kantaminen yksin tuntuu hieman pelottavalta. Tuntuu oudolta, että ensi kesänä kukaan ei ole jakamassa tuskaani, kun lapsi silmän välttäessä syö kukkapenkin antimia ja röpöttää mansikoita pitkin turvaistuinta. Itkin H:lle, että ensi kesänä joudun luultavasti liimaamaan ensimmäisen laastarin, ehkä asfaltti-ihottumaiseen polveen tai kovassa menossa nyrhiintyneeseen kämmeneen. Sitä varten kaapissa odottaa paketti lohduttavia pehmolaastareita, lasta varten, mutta kuka lohduttaisi minua? Kuka paikkaisi paniikkireiän minussa? Entä ikävän?


17 kommenttia:

  1. Kyllä sitä pärjää! Varsinkin jos sukulaisia ja kavereita löytyy läheltä, niin ei kerkeä tulla mökkihöperöksi ;) Rankkaa se on, mutta aina pärjää :) Itse olin Elli-Amalian kanssa kahdestaan kasvavan mahan kera yhteensä vuoden kun mies oli armeijassa ja hyvin meni! Tsemppiä sinulle :)

    VastaaPoista
  2. me voidaan tulla teijän seurax löhöömään puistoon ja paikkailemaan polvia:D

    VastaaPoista
  3. Onneksi on kesä! Ajattele, kuinka paljon kurjempaa olisi olla, jos taivaalta sataisi räntää vaakatasossa?Mekin tupataan teidän seuraksi yh-ajaksi!! ;-)

    VastaaPoista
  4. Minäkin olisin tarjonnut seuraa, mutta valitettavasti tuo junamatkustelu on vähän liian hintavaa näille budjeteille.Ja kyllä sitä selviää, kun on pakko. Toki itkujakin tulee, molemmille, mutta sitä selviää vielä vahvempana silti. Ihan varmasti.

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä tulevaan! Meillä vastaava kesä edessä: mies lähtee sunnuntaina kahdeksi kuukaudeksi ulkomaille töihin eikä tule välillä kotiin kertaakaan. Ollaan vasta muutettu uudelle paikkakunnalle ja tukiverkostot vielä aika heikot...Muuten ei juurikaan jännitä jäädä tuon 1v 9kk tytön kanssa kahden, mutta odotan toista lastamme (rv7) ja pahoinvointi on ympärivuorokautista. Ollaan onneksi kuitenkin suuniteltu reissut mummolaan ja suvun mökille joissa on apukäsiä tarjolla, joten eiköhän mekin pärjätä :)

    VastaaPoista
  6. Hei tsempit täältäkin! Varmasti tulee olemaan rankkaa, mutta jos tukiverkostot löytyy läheltä, niin yritä asennoitua niin, että H kuitenkin tulee viikonlopuiksi kotiin, kännykät ja tietokoneet on keksitty yms... :) Yhteydenpito varmasti onnistuu ja uskoisin H:nkin ymmärätävän jos soitat hirveässä hädässä keskellä päivää. Myös pieni välimatka saattaa tehdä ihmeitä parisuhteelle, joten koeta myös asennoitua välimatkaan niin, että sitten löytyy taas sitä uutuudenhuumaa, joka on varmasti jo vähän laimentunut pitkän parisuhteen myötä. :)

    VastaaPoista
  7. http://irc-galleria.net/user/kakkavaippa/picture/127913050

    VastaaPoista
  8. Kiitos, että linkkasit minulle tämän! Löysin samalta käyttäjältä toisenkin kuvan, jossa Helmi esiintyy muka käyttäjän lapsena. Todella ällöttävää ja suorastaan karmivaa. Ilmiannoin molemmat kuvat. Kiitos sinulle!

    VastaaPoista
  9. juu ei mitään :) tyrmistyin niin paljon kun tajusin mistä on kyse..oli pakko linkata.Jotain niin sairasta! :(

    VastaaPoista
  10. Tuommonen on kauheeta! :(Ja tässä vaiheessa pohdin, että entä jos minun poikani kuvia olisi jossain sivustolla ilman lupaani...

    VastaaPoista
  11. huhhuh, aloin miettii kenenhän kuvia noi loput kuvat on

    VastaaPoista
  12. http://irc-galleria.net/user/kakkavaippa/picture/127913088eiks toikii oo sun ottama kuva, mun mielest löytyy siit yhest postauksesta mis kerroit nuist tuttipulloist

    VastaaPoista
  13. Pöyristyttävää, että joku käyttää sun kuvia ominaan!

    VastaaPoista
  14. Huh huh. Oikeasti karmivaa. Taitaa olla vakavasti mielenterveysongelmainen. Toivottavasti saa jostain apua.

    VastaaPoista
  15. Hyi kamalaa!! Onkohan kyseisellä käyttäjällä oikeasti edes omia lapsia. Varmaan kaikki muutkin kuvat kopioinut jostain. Karmivaa. :((

    VastaaPoista
  16. Hetkinen, eikös tähän kommenttiketjuun ensin kirjoittaneen Juuliankin kuva löydy samalta irc-sivulta? http://irc-galleria.net/user/kakkavaippa/picture/127913385

    VastaaPoista
  17. Joo, Juulian ja hänen lastensa kuvia on tolla sivustolla useampia!!

    VastaaPoista