Social Media Icons

torstai 24. toukokuuta 2012

Internetin valevauvat

53 kommenttia Share It:
Sain hiljan kommenttiboksiini linkin IRC-Galleriaan, jossa eräällä käyttäjällä oli kuvia minusta ja lapsestani. Kuvia, joissa hän esiintyy minuna, ja joissa Helmi onkin Hilda Kristiina. Nopeasti sainkin tietää, etten vallan ole ainut, jonka blogista on kopioitu kuvia lapsista, joita väitetään omiksi.

Suuttumuksen, ärtymyksen ja epäuskon lisäksi myös pelko minussa nosti päätään. Minkälainen ihminen haluaa uskotella muille olevansa äiti käyttäen toisten naisten lasten kuvia? Mitä sillä saavuttaa? Minkälaisiin asioihin ihmiset pystyvätkään? Voisiko sellainen ihminen esimerkiksi selvittää osoitetietoni ja satuttaa minua tai lastani?
Yhtäkkiä nimimerkkien takana esiintyvät bloggarit ja heidän perheenjäsenensä kuvapankeista lainattuine kuvineen eivät tunnukaan yhtään vainoharhaisilta. Olenko tehnyt väärin, kun olen paljastanut tyttäreni oikean nimen julkisessa blogissani (pohdin tätä pitkään, mutta suosituimpien naisten nimien listaan sen kuuluvana rohkaistuin)? Tai kasvoni?
Lukijamäärien kasvaessa on toisinaan vaikeaa kirjoittaa. Uskallanko paljastaa hyvät kirppikset asuinpaikkani paljastumisen pelossa? En. Haluanko välttämättä julkaista kuvia edes omalta pihaltamme, kun niidenkin postausten kommenttibokseissa tivataan jo kaupunginosaa? Kun kirjoitan käyväni perhekahvilassa, halutaan tietää, missä paikassa.
Saan aina toisinaan kaveripyyntöjä facebookissa ja kahvittelukutsuja vierailta ihmisiltä. Toisista voi ehkä olla hassua, että se voi tuntua minusta vaivaannuttavalta. Nimimerkkien takana kommentoivat ihmiset voivat kyllä tuntua tutuilta, mutta tarvitaan siihen muutakin. Minä olen kaiketi suomalaiseksi melko avoin ja ulospäinsuuntautunut, ja saatan puhua asioista, jotka ovat muille tabuja, mutta se ei oikeastaan tarkoita, että varsinaisesti avautuisin syvimmistä tunnoistani tai kriiseistäni tai että ihmiset tuntisivat minut. Läheiset ystäväni ovat laskettavissa yhden käden sormilla, kavereita ja tuttavia on tietenkin enemmän.

Toisinaan on toistonkin uhalla järkevää tehdä selväksi, että yksityiskohdat esimerkiksi lapsemme toisista nimistä aina katuosoitteeseen saakka jäävät täältä puuttumaan. On asioita, jotka eivät vain yksinkertaisesti kuulu kaikille.

Muistutan vielä, että kuvat ovat ottamiani, ellen toisin mainitse. Niitä ei saa käyttää tai kopioida ilman lupaani, se on tekijänoikeusrikkomus. Juurikin sellainen, joka sai minut lähestymään julkeaa IRC-Galleria-käyttäjää rikosilmoituksella. Älkää pakottako minua kaivamaan leijonaemon kynsiäni esiin.

Jos löydät kuviani muualtakin, olisin iloinen jos kertoisit myös minulle.

53 kommenttia:

  1. Muakin alkoi pelottaa :( toivottavasti sun kuvaa häviää tuolta eikä tämä toistu enää ikinä. Säikähdin ihan tosissani, kun tajusin että jollain hullulla on sun kuvias. Ja ei, en tunne sua, mutta silti. Ja ei, en aio esittää kahvittelukutsujakaan.

    VastaaPoista
  2. Heh, kahvittelukutsuilla ja tuntemisella viittasin kai mielessäni lähinnä erääseen erikoiseen (ja sattumalta tapahtuneeseen) kohtaamiseen lukijan kanssa kauppakeskuksessa. Hän oli kuvitellut minut omien sanojensa mukaan "nuhjuisemmaksi kotiäidiksi", "köyhemmän oloiseksi" ja epäili aitouttani koska seisoin hänen edessään siisteissä vaatteissa. Näemmä ihmiset kehtaavat päin naamaakin sanoa tylyjäkin asioita, mikä on kai jollain tapaa hyvä juttu. Tosi usein vain tulee tunne, että koska ihmiset ovat lukeneet synnytystarinani, he kuvittelevat olevansa lähempänä minua kuin koskaan. "Luen blogiasi, olet mahtava tyyppi, kaveri suorastaan, tavataanko teillä"-tyyppiset viestit vain saavat karvani pystyyn.

    VastaaPoista
  3. Kävin itsekin selailemassa noita kuvia läpi ja bongasin sieltä sut ja pari muuta bloggaria, tosi inhottavaa! Ei voi muuta sanoa :/ Minkähänlainen mieleltään sairas nainen tuokin on, kun pitää muiden lapsia esitellä ominaan ja esiintyä muina ihmisinä..:o Nyt kauhistuttaa ajatus siitä, että ihan hyvin joku voi munkin blogista nappailla mun kuvia tai mahdollisesti tulevaisuudessa vauvasta ja esittää ominaan... :|

    VastaaPoista
  4. Voin vaan kuvitella sun fiiliksiä, kun ihmiset tulee noin lähelle. Toki mustakin tuntuu, että tuntisin sut jollain tavalla, koska tiedän teidän elämästä sen, mitä täällä kerrot. Mutta vain sen ja siitä aina tajuaa, etten tunne sua ollenkaan ja se ei ole paha asia ollenkaan :)Just tän takia en halunnut kertoa omaa synnytystarinaani blogissa - se vilahti siellä parin sekunnin ajan, jotta sain tulostettua sen itselleni ja vain itselleni muistoksi blogipohjassa. Blogipohjakin on jonkinlainen muisto :) toivon ettei kukaan yhtä kaveriani lukuunottamatta ehtinyt sitä lukea, kun musta tuntuu että silloin ihmiset pääsis liian lähelle mua, meitä. Se on kuitenkin mulle ehkä kaikkein rakkain muisto :) itse kuitenkin luen aina synnytystarinat ja pidän niistä juuri sen henkilökohtaisuuden takia, nissä on aina ns. aitoja tunteita mukana. Pienisuuri ristiriita eikö? :D sen verran oon kuitenkin oman blogini puolella avautunut, että raotin aika paljonkin raskaudesta erinäisten valitusten ja jopa yhden kokonaisen lässytilää-postauksen kera. Synnytyksen puolesta pidin pääni ja kerroin siitä vaan muutamalla lauseella pariin otteeseen. Siinäkin mentiin jo rajoilla. Mua vaan pelottaa just se, että mun kirjotuksia tai kuvia käytetään jollain tavalla hyväksi tai mua vastaan, vaikkei itselle tulis mieleenkään tehdä sitä kellekään muulle. Sun postaukset kuuluukin mun suosikkeihin, vaikken olekaan useesti kommentoinut. Kerrot niin sujuvasti ns. paloja teidän elämästä etkä mee liian henkilökohtaisiin asioihin, vaikka silti postaukset tuntuu "läheisiltä" ja ennen kaikkea sympaattisilta :) huh huh, olipas tarinaa!

    VastaaPoista
  5. Ja tiedän että mulla on tosi outo tapa kommentoida ja kirjottaa osaksi puhe- ja osaksi kirjakielellä :D ÄRSYTTÄVÄÄ

    VastaaPoista
  6. Voi, kiva kuulla! Raskausaikana tuntemuksia oli kävijämäärienkin puitteissa helpompi avata, mutta nyt se tuntuu vähän kaukaiselta. Ainakin liian henkilökohtaiset tekstit esimerkiksi omista vanhemmista, sisaruksista jne. Helsingin Sanomista pilkkuvirheitä etsivänä nipottajanakaan en kokenut kirjoitusasuasi mitenkään ärsyttäväksi, älä pelkää. :D

    VastaaPoista
  7. Joo no mä en uskalla kutsua niitä ystäviä edes nimeltä - vaikka etukirjaimella kutsuminen on ihan tyhmän näköistä - jotka ei tiedä blogista. Kuviakaan en julkaise ilman lupaa.Ja tosiaan, mäkin etsin aina IHAN JOKAISEN tekstistä pilkkuvirheitä ja varsinkin niitä iänikuisia yhdys_sana_virheitä. Ja siis sun tekstiä en kuitenkaan muista oikolukeneeni. On kaikkein turhauttavinta lukea sellaista tekstiä, joka on suoraan sanoen aivan päin helvettiä kirjoitettu. Tiedän olevani ärsyttävä, mutta mulle muodostuu JATKUVASTI väärin kirjoittavista ihmisistä vähän tyhmä kuva. Ja siis jos jollain joskus on joku satunnainen virhe, niin en mä niistä riemastu. Eiköhän munkin teksti oo ainakin aika ajoin kieliopillisesti aika köyhää :D mut ihanaa etten oo ainoa pilkunviilaaja!

    VastaaPoista
  8. Hmmm. MIten tuo vaikuttaa hirveen oudolta, että siellä on ton käyttäjän omia kuvia, ja yks sun kuva seassa? Jos onkin liittänyt koneeltansa vahingossa väärän kuvan. Jostain syystä vaan tallentanut susta ja Helmistä kuvan koneellensa (esim kivan paidan takia, kaukalon, tms. Mäkin tallennan sisustuskuvia, jos niissä on jotain kivaa). Kaikki muut kuvat näyttivät olevan käyttäjän omia kuvia itsestään ja kahdesta pienestä tytöstään (Hilda Kristiina ja Ninni Wilhelmiina).

    VastaaPoista
  9. Hyi hitto. Kamalaa. En edes oikein tiedä mitä ajatella, jotenkin niin järkkyä. Sun puolesta ja ajatella sitä tunnetta kun joku muu esiintyy sinuna lapsen kanssa ja myös se miten sekaisin ja hukassa mahdollisesti toi tyyppi on ollut. Mä olen aikalailla paljastanut mm asuinalueemme yms. Välillä mietin kannattaako niin tehdä, mutta toisaalta en tiedä mitä haittaakaan siitä olisi. Tuskin ketään kiinnostaa tulla stalkkaamaan mua meidän pihalle tai puistoon kun voi sen tehdä helpommin ihan kotikoneeltakin. Mutta tässä taas nähtiin että hulluja kyllä riittää.. Mulle tuli hiljattain pieni ahdistus kun tapasin ekaa kertaa erään naapurin joka jutteli jotenkin kovin tuttavallisesti ja tuntui tietävän / tuntevan meidät. Hän pahoitteli kovasti lapsensa väärän merkkisiä vaatteita!? Puhui jotain että heistäkin tulee joskus po.p perhe kuten meistäkin. Ihmettelin kovasti tätä vielä jälkeenpäin. Kaverini sitten vinkkasi että tyyppi on varmaan lukenut blogiani. Tuli jotenkin pahamieli että millaisen kuvan sitä kautta jotkut voi saada musta. Kuten tämä nainen, oli niin kovin alentuvainen mua kohtaan. Ihan kun sillä olisi jotain väliä millaiset vaatteet kenelläkin on! Kun en mä ole yhtään sellainen. Toivottavasti toi kuva-asia selviää. Täytyy varmaan jatkossa laittaa jotkut vesileimat yms kaikkiin kuviin. :/

    VastaaPoista
  10. Mä kattelin niitä, kun sain linkin tällasesta toiminnasta. Ihan tuurilla bongasin sun naaman ja vertailin sun kuviin täällä blogissa. Sitte löysin saman kuvan ja pelkäsin pahoin ettet vielä tiedä tosta. Toi on ihan sairasta ja ilmeisesti asia ei edes tahdo edetä, kun siitä on monet tehny ilmotuksia, toivotaan parasta ja muista ottaa sreen shotti näytöstä niin, että sun kuva näkyy siinä jos ylläpito poistaa sen profiilin. Muuten katoaa kaikki todistusaineisto. Ihan sairaan oloista meininkiä kyllä sillä ihmisellä..

    VastaaPoista
  11. Heidi, ne Ninnin ja Hildan kuvat on kopioitu. Ovat eräästä toisesta blogista, sieltä on räikeästi kopioitu useampia kymmeniä kuvia (joista suurin osa valitettavasti juuri lapsista). Käsittääkseni joukossa on vielä muistakin blogeista kopioituja kuvia. Ninniä ja Hildaa ei siis todellisuudessa ole vaan kuvan tytöillä on aivan toiset nimet! T:Viivi

    VastaaPoista
  12. Tuo on niin sairasta. Joskus hurjina teinivuosina mun omia kuvia oli kopioitu tuolla galleriassa ja tehty käyttäjä, koskaan ihminen ei jäänyt sen kummemmin kiinni, mutta kovasti väitti olevansa minä, kun menin kommentoimaan ja valitin kuvien kopioinnista. (Myöhemmin ylläpito poisti sen feikin)

    VastaaPoista
  13. Pitää tarkentaa. Muissa kuvissa esiintyy eräs toinen bloggari ja hänen lapsensa, eli yhdessäkään kuvassa ei ole käyttäjä itse.

    VastaaPoista
  14. Voi ei! Minkälainen ihminen tekee tuollaista??!! Minulla on kyllä ollut samanlaisia pelkoja, siis että paljastanko liikaa, kun etunimi ja kasvot ovat esillä. Tämä tapaus kyllä todistaa, että kaikki lukijat eivät ole aina bloggaajan puolella.

    VastaaPoista
  15. Siis niin kuvottavaa! Ja kuten sanoit, alkaa väkisinkin miettiä kaikenlaista. Kyllä meidän blogeista saa varmaan yllättävän paljon asioita selville (kuvista puhumattakaan) vaikka millaista suodatusta koittaisi pitää yllä.. Pitää ehkä alkaa laittaa kuviin joku tunniste, se ehkä vähän hillitsee tollaisia törkytöitä.Tosta tuntemattomien kahvikutsuista pitää sen verran sanoa, että me muutettiin tosiaan juuri tänne uuteen kaupunkiin, josta en tuntenut ketään ja on ollut ihan mieletöntä kun minua on lähestytty puistoilun tai kahvikutsun merkeissä. Olen käynytkin aika monen kanssa ja oikein hyviksi tyypeiksi ovat paljastuneet. Ollaan nähty aina julkisilla paikoilla aluksi.Haluan uskoa, että lukijat ovat siinä samassa ihan tavallisia ihmisiä kuin mekin ketkä blogia pidämme, eihän se blogi ole meidän elämä eikä kerro varsinaisesti meidän elämästä jakaa vaan jotain pieniä klippejä siitä. Se menee varmaan monelta vähän sekaisin, bloggareista (en nyt todellakaan tarkoita itseäni:D) on tullut nopeasti uusia julkkiksia.

    VastaaPoista
  16. Toivotaan että kyseessä on vain joku pahaa tarkoittamatton wannabe-äiti joka kuvia ladatessaan nettiin omina vain haaveilee tulevan oman äitiytensä ja perhe-elämänsä olevan kuvien ilmapiirin kaltaista. (Vanhemmuus ei vain ole yhtä idylliä mutta saahan siitä haaveilla....)Tälläisen ihmisen olisi hyvä ymmärtää että hänen toimintansa aiheuttaa identiteettivarkauden kohteeksi joutuneissa ahdistusta ja pelkoakin, asioita, mitä hän tuskin haluaa syyllistyä. Haluaisin uskoa että kyse on enemmänkin ajattelemattomuudesta, ei tajuta (sitäkään) että todennäköisesti joku tajuaa ettei kuvat olekaan "aitoja" eikä ymmärretä miltä se vaikuttaa kuvien haltijoiden mielestä. Mutta ehdottomasti ei kiva juttu. Julkisuudessa olo tuo omat haasteensa mutta niin syntyminen tähän maailmaankin....-Helmin mummo

    VastaaPoista
  17. Kaikki kuvat mitä lataat nettiin, saattaa päättyä vääriin käsiin, myös sairaisiin esim. pedofiilien käsiin. Tästä varoitetaan säännöllisesti, joten pitää olla hyväksynyt riskit, kun laittaa niitä kuvia nettiin.Tästä syystä en koskaan laita lapsestani kuvia myöskään FB:kiin (jossa täysin samat riskit).-Lilja

    VastaaPoista
  18. Creepy. Mä oon aika skeptinen ja oon päättänyt olla julkaisematta naamakuvia tai nimeä musta tai lapsesta. Vaikka olishan se blogi paljon kivempi, jos sinne vois laittaa kivoja kuvia. Mutta en tajua miten joku kehtaa varastaa toisten kuvia, vaikka tottahan se on, että kaikki netissä olevat kuvat voi päätyä mihin vaan.

    VastaaPoista
  19. Mulla nousee karvat pystyyn tollasista ihmisistä! Tiedän itse liiankin hyvin miltä tollanen tuntuu! (sarjassamme lapselliset ex-poikaystävät varastamassa fb- tunnuksia!) Mun onneksi meidän tytyä ei sillon vielä ollut kun haaveissa joten siellä oli vaan mun tietoja. IRC-Galleriasta saattaa varmaan helpommin saada poistettua nuo kuvat jos ilmoittaa ylläpidolle, mutta facessa mun varastettu tunnus on edelleen kahden vuoden jälkeen! -.- Toivotaan että tekijä joutuis vastuuseen edes jollain tavalla ja tärkeintä että ne kuvat saadaa sieltä pois!

    VastaaPoista
  20. Mun vauvablogi vilahti salasanan taakse. Heti.Ei hyvänen aika mitä ihmisiä tässä maailmassa oikeesti on.

    VastaaPoista
  21. Voi herttinen!Selasin ton Ircin niin onpas tämä "äitikin" erinäköinen kuvissa.Toivottavati toi tekijä saadaan johonkin vastuuseen.

    VastaaPoista
  22. Niin ja voi harmi jos tämä nyt muuttaa blogikirjoitteluasi. Kun on ollut kiva lukea missä on mitäkin kirppiksiä ja mistä löytää jotain hauksaa tekemistä. Luen blogiasi säännöllisesti, mutta en ole stalkkeri enkä pahansuopainen. Ihan positiivisella mielellä katson mkitä sinulle kuuluu ja mitä olet keksinyt.Jos törmäisiin sinuun (ja tunnistaisinkin) varmasti sanoisin moi ja jäisin ihmettelemään mistä tunsin...

    VastaaPoista
  23. Mä oon tiennyt tän mahdollisuuden tosi hyvin ja siksi en ole alunperinkään laittanut vauvastani kuin muutaman kuvan. (Toki nekin voi halutessaan joku hullu ottaa osaksi omaa nettiidentiteettiään, toivon ettei ota) Haluan muutenkin, että yksityiselämäni kokonaisuudessaan on mun oma, ei kenenkään muun. Siihen kuuluu nimet, asuinpaikka, vauvakerhot ja oikeastaan kaikki etunimen etukirjaimesta lähtien. En myöskään halua, että lapseni kuvat ovat esillä vaikkapa tuleville ihastuksille.Tämä tekee bloggaamisesta asteen hankalampaa, koska vauvakuvat olisivat helppo ja olennainenkin osa äitiblogia, mutta olen kai löytänyt oman tapani kirjoittaa kun lukijoita on ilman henkilökohtaisia paljastuksiakin.Kääntöpuolena on se, että minusta on epäreilua rajoittaa omaa kirjoitustani friikkien takia. Se on kuin tää klassinen "onko naisen oma syy jos käyttää minihametta ja sit raiskataan" juttu, minusta jokaisella on oikeus toimia lain mukaan oikein ja ihmisten pitäisi antaa se koskemattomuus mikä nettiinkin kuuluu. En kuitenkaan itse haluaisi joutua samaan tilanteeseen missä nyt olet, joten alunperinkin olen tehnyt myönnytyksiä blogin suhteen turvallisuuden ja yksityisyyden turvaamiseksi.Toivotaan, että tämä on myös ennakotapaus, ettei kukaan muu ala kokeilemaan samaa valeäitiyttä. Raivostuttavan typerää hommaa.

    VastaaPoista
  24. Meijän tyttökin oli tuo hilda kristiina.. Vähän säikytti ja ihmetytti. Myöki käytii poliisilaitoksel mut tääl päi ei ne tee mitää?? tai eivät suostunu rikosilmotukseen tai jtn ;o

    VastaaPoista
  25. Eikös niitten ole pakko suostua? Sehän alkaa hipomaan identiteetti varkautta tai jos ei muuta niin törkeä tekijänoikeus rikkomus! Meneppäs uudelleen ja vähän painokkaammin vaadit oikeuksiasi niin eiköhän se siitä ;>

    VastaaPoista
  26. Jonnajonna! Mä näin sun blogista vaan vilauksen hallintapaneelista enkä pystynyt kommentoimaan, että haluaisin lukijaksi. Kun pistit salasanan taakse. Ymmärrän täysin sun syys laittaa blogi salasanan taakse, mutta olisi kiva tosiaan päästä lukemaan. Aivan väärä aika ja paikka kommentoida tälläistä, mutta tää on eka kommentti sulta, jonka nään ja johon voin ns. vastata.

    VastaaPoista
  27. Pakko tulla kommentoimaan kun jokseenkin järkytyin tosta uutisesta. Olen itse tuore äiti, yhden ihanan tytöntyllerön. Luen blogiasi ja useampaa muuta äitiblogia, koska on mukava seurata muidenkin äitien arkea kun itse on kotona pienen tytön kanssa. Arvostan kovasti sitä, että jaksatte kertoa kuulumisistanne ja jakaa kuvia. Moneen asiaan olen saanut vinkkejä tai muuten ajattelemisen aihetta eri äitiblogeista. Siksi minusta on suorastaan TYRMISTYTTÄVÄÄ, että joku käyttää kuvianne julkisesti, esittämällä omanaan. Toivon todella, että se ei tule yleistymään sillä kuka silloin viitsii enää kirjoittaa julkista blogia. Siis STOP tuollaisille varkaille heti!

    VastaaPoista
  28. Niin ja pitää lisätä, että vaikka luen useampaa blogia niin en ole ikinä ajatellut, että tuntisin kirjoittajat tai kutsuisin kahville. Itse näen äitiblogit jotenkin enemmän "kirjana", hyvänä viihteenä ja rentoutumisen keinona. Se on plussaa, että blogeissa esiintyvät tavarat, vaatteet jne. ovat tosia ja niitä voi jostain itsekin ostaa. Silti, minulla on oma elämäni, omat vauvakerhoni, omat perhekahvilani ja omat äitiystäväni.

    VastaaPoista
  29. Ikäviä juttuja nämä :( Itse tykkään lukea muiden elämästä, mutta edes omassa käsityöblogissa en lasten kasvoja julkaise.Valitettavasti nimen, osoitteen ja jopa puhelinnumeron löytäminen nykypäivänä on todella helppoa. Osoitteita saa maksua vastaan osoitepalvelu.net palvelusta, puhelinnumeroita vielä helpommin ja googlemapsin kautta on myös helppo kytätä ja yhdistellä tietoja. Liian helppoa.

    VastaaPoista
  30. Hyi hitto, mäkin huomasin sun ja muutaman muun bloggarin kuvia siellä. Ihan sairasta, miten sekasin joku ihminen oikeen on! :( toivottavasti se tyyppi joutuu vastuuseen jollain tavalla. Alko itteäkin pelottaa että omiakin kuvia joskus kopiodaan kun on tullu lapsista paljon kuvia blogiinkin. Höh :/

    VastaaPoista
  31. Olenkohan minä ainoa, joka ei jaksa järkyttyä ja hengitellä pussiin tuollaisen vuoksi? Päällimmäinen tunne on lähinnä sääli, koska tulee fiilis, että ehkä se on joku epätoivo, joka haluaa mielikuvitella olevansa äiti. En tiedä, että mitä tuollaisessa pitäisi pelätä? Jotain kaappausta vai?

    VastaaPoista
  32. Mä tein juurikin sen päätöksen kun vihdoin ja viimein aloitin oman blogin, että en laita lapsestani kasvokuvia ja pyrin välttämään lapseni/mieheni kohdalla tunnistamista. Oma nimi on joo, mutta lapsen tai miehen nimeä en kerro. Mua ei häiritse, jos esim. tutut tai ystävät tunnistavat, että minähän se olen, mutta mua karmii ajatus, että joku saattaisi käyttää lapseni kuvia väärään tarkoitukseen. Mietin myös sitä, että nyt kun jollain tasolla suojelen lapseni henkilöllisyyttä ja varjelen yksityisyyttä, niin jos jossain vaiheessa tuntuu siltä, että haluaisin avata lastani lisää tuntemattomille voin tehdä niin. Jos olisin heti alkuun lähtenyt täysin avoimelle linjalle, olisi ollut mahdotonta enää vetäytyä takaisin päin. Mutta kyllähän tämä päätös rajoittaa tekstien kuvittamista ja aina pitää miettiä miten sanansa asettelee. Pikkumiehelle piti keksiä joku nimitys, kuten myös miehelle (heistäkin kun kuitenkin kirjoitan). On tosi perseestä suoraan sanoen kyllä, että tällaisia tyyppejä löytyy ja toivottavasti tää oli sun kohdalla ainoa! Kuitenkin, Helmistä on ollut mahtava lukea (ihan jo siksikin, että pikkumies on syntynyt muutamaa päivää myöhemmin), ja todella toivon, ettei tämä yksi tapaus nyt saa sua täysin lukkoon. Siis niin, että kuvat katoaa ja Helmin kuulumiset loppuu. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  33. Mä olen monta kertaa miettinyt tätä yksityisyysasiaa, loukkaanko omaa lastani kun kerron hänestä nimellä ja kasvokuvilla koko maailmalle. Mitä itse ajattelisin, jos selviäisi, että äitini on pitänyt julkista päiväkirjaa lapsuudestani? Ehkä se olisi hieno muisto, ehkä tosi kiusallista. En ole päässyt keskenäni mihinkään vastaukseen, kai odotan että blogin takia tapahtuu jotain ikävää ennen kuin teen asialle jotain. Jonkin verran haluan kuitenkin suojella meidän perheen yksityisyyttä: nimiä, miehen työpaikkaa, omia luottamustoimiani jne. Haluan myös erottaa blogin ja facebookin, jälkimmäinen on varattu vain läheisille. (Stalkkeri-vinkkinä muuten muille varovaisille bloggareille, fb-tykkääminen ja erilaiset kampanjat paljastavat hyvin helposti bloggarin koko nimen, jos osaa yhtään yhdistää profiilikuvia ja pärstäkertoimia..) Meidän asuinpaikan voi kyllä varmasti arvata kuvien perusteella ja veikkaisin että pienellä salapoliisityöllä saisi lähetettyä pernaruttoa postiluukustakin. Tuo kuvien varastaminen on tietysti ikävää, väärin ja varmaan vähän pelottavaakin, mutta toisaalta: ne ovat vain kuvia. Jos joku esittelisi itseään mun lapsen äitinä nettimaailmassa, eihän se kuitenkaan oikeasti vaikuttaisi mun elämään mitenkään. Vai? Ja kuten tässäkin tapauksessa, kulissit tuppaavat paljastua varsinkin Suomen kokoisessa maailmassa melko helposti. Eri asia on tietysti, jos blogin takia joutuu ihan oikean häirinnän tai uhkailun kohteeksi. En tiedä mitä tämän sun kuvia lainanneen henkilön päässä liikkuu, voihan kyseessä olla jonkun lapsen "kotileikki", minkä vakavuutta ei ihan olla ymmärretty. Toivottavasti asia selviää, tekijä joutuu vastuuseen ja jatkat bloggailua hyvillä mielin!

    VastaaPoista
  34. Huh ja huh. Nää on tosi vaikeita nää yksityisyysasiat netissä, mitä ja miten paljon milläkin foorumilla itsestään ja läheisistään paljastaa, mutta yhtä kaikki, jos pitää avointa blogia omalla nimellään ja julkaisee kuvia, niin ne on aina omaa, ominta omaa omaisuutta.

    VastaaPoista
  35. Minä mietin jollain tasolla näitä turvallisuusasioita _joka_kerta_ kun luen blogeja, joissa puhutaan paljon omasta elämästä, lapsesta jne. Moni blogaaja, joka kertoo vähän, on tosi helppo jäljittää - yhden kohdalla googlasin parilla yksityiskohdalla ihan vain koska kiinnosti, ja löysin heti tietoa työpaikasta, entisestä omasta yritystoiminnasta jne. Eikä tämä ihminen paljasta nimestään kuin ensimmäisen kirjaimen blogissaan. Ja siis etsin puhtaasta mielenkiinnosta, ilman sen suurempia ajatuksia, enkä muiden kohdalla ole sitä tehnyt. Mutta niin usein mietin, että ei tarvita kuin yksi hullu, niin hankalaksi voi mennä bloggaajan elämä. Eli vaikka näitä on ihana lukea tämmöisenään, esim. juuri sinun blogiasi siis, niin itse en ikinä uskaltaisi paljastaa näin paljoa itsestäni, lapsestani, asuinpaikastani. Mutta varmaan vasta vuodet näyttävät, mihin blogimaailman paljastukset noin laajemmalla tasolla johtavat - tämähän on Suomessa kohtuullisen uusi juttu kuitenkin. Tosi törkeä kyllä tuo teko. :( Voinee tehdä rikosilmoituksen. Kannattaa leimata jokainen kuva niin, että kirjoitat siihen vaikka keskelle viivasuoraan blogin nimen tms.

    VastaaPoista
  36. mähän olen tunnetusti vainoharhaisuuteen asti varovainen, eikä blogissa oo kuvia kenestäkään meistä (paitsi koirasta) enkä oo fb:ssä ollenkaan. oikeita nimiä, edes ekaa kirjainta, en paljasta myöskään. kuvia ei ole varmaan kohta vuoteen ollut ollenkaan, kun en jaksa niitä ottaa.mutta paska homma kyllä toi sulle ja muille tehty. toivottavasti ylläpito poistaisi asiattomat kuvat.

    VastaaPoista
  37. Et kai sinä poista tätä blogia?

    VastaaPoista
  38. Kaikki sympatiat sinulle ja Helmille! Surullista, että joku yksittäinen idiootti aiheuttaa pelkoa ja epäilystä koko blogimaailmassa. Muistuttamisen aihetta varmaan kaikille kuitenkin on: kyseessä on takuuvarmasti vain yksittäistapaus! Harvalla viiraa niin paljon päässä, että tällaista joutuisi enempää kestämään. Näin uskon. Kiitos sinulle blogistasi! Olen lukenut pidempään, mutten kertaakaan ole kommentoinut. Itse asiassa olet tällä hetkellä ainoita vauvablogeja joita luen - tässä on jotain hyvin koukuttavaa! Toivottavasti tämä häirikköihminen ei vie meidän "kunnollisten" lukijoiden iloa lukea blogiasi. T. Taustalta seuraava lukija, joka vielä punnitsee oman vauvablogin perustamista

    VastaaPoista
  39. Ja sain vinkin, että samaisen henkilön kansiosta löytyy myös mun blogista napattu kuva. Ja se kuva on siis mun kirpputoriostoksesta...En tajua.

    VastaaPoista
  40. Komppaan edellisiä. Tuo kuvien varastaminen väärään käyttöön on yksi syy, miksen juurikaan laita kuvia tyttösestämme blogiini. En halua törmätä lapseni kuvaan missään muualla kuin omassa käytössäni. Olemme tehneet myös valinnan, että lapsemme kuvia ei kavereiden natinoista huolimatta näy FB:ssa lainkaan. Sitä varten meillä on toisenlaiset kuvanjakokanavat.

    VastaaPoista
  41. Toivon todella että tekijä saadaan kiinni! Seuraavaksi toivon ettet laita blogia salasanan taakse, tai jos laitat niin anna meille vakkarilukijoille mahdollisuus liittyä lukijakuntaan.Luen sun blogia suurella mielenkiinnolla ja olen saanut vinkkejä eloon tuon viisikuisen lapsen kanssa.Tsemppiä!

    VastaaPoista
  42. Samaa mieltä, tässäkin viestiketjussa on henkilö, jonka pystyy löytämään parin blogissa olevan vinkin avulla, vaikka itse kokee, ettei ole paljastanut mitään.Pienetkin vihjeet paljastaa aika paljon, löysin kerran erään blogin kommenttiosion kautta paikallisen suuren suvun neljän eri jäsenen blogit ja sain samalla tietää, kuka naapurini on saanut mieheltään turpaan.Itse bloggaan anonyyminä, en paljasta missä asun, vaikka tiedän, että joistain kuvista voi jotain päätellä, samoin siitä, että olen kertonut ostaneeni jotain kaupasta, joka on vain alle viidellä paikkakunnalla Suomessa. Lapsistani en julkaise kasvokuvia, harvoin mitään muitakaan kuvia heistä, en myöskään itsestäni laita kuvia.Hiljattain paljastui muuten joku nuoren tytön pitämä tyyliblogi, johon oli myös kopioinut kaikki kuvat muilta.

    VastaaPoista
  43. Mietin tätä asiaa itsekin jo nyt raskausaikana. Uskallanko lapsen synnyttyä laittaa hänestä kuvia julkisesti? Blogia olenkin pitänyt nyt itsekin kasvottomana, päällimäisenä syynä se että mieheni ei halua vielä julistaa kaikille asiaa. Välillä se kismittää, mutta toisaalta sitä miettii, että mitä jos pysyisi kasvottomana koko blogin eliniän ajan?Tosi kurjaa tuommonen, MITÄ iloa joku saa tuosta touhusta?? :(

    VastaaPoista
  44. En, en, en! Vaikka tapaus oli aika pysäyttävä, luotan tämän olevan yksittäistapaus. Siltikin olen miettinyt, että nyt, vauvan kasvonpiirteiden persoonallistuessa hiljalleen, en enää lisäisikään kuvia, jossa hänen kasvonsa näkyvät. En ainakaan kovin montaa. Se hänen yksityisyytensä suojaksi. Myöskään H:sta ei tulla kuulemaan aiempaa enempää, samasta syystä. Bloggaustyyli jatkunee samana, mutta kuvien suhteen olen valppaampi. :)

    VastaaPoista
  45. Tuntuipa tämäkin kommentti rauhoittavalta. :)Tuohon blogin välittämään kuvaan haluan sanoa, että toisinaan on hankalaa olla paljastamatta liikaa ja silti olla antamatta vääränlaista kuvaa. Lastenvaatteista postaaminen on vähemmän henkilökohtaista, hauskaa ja helppoa. Toisinaan ihmisille tuntuu välittyvän erikoinen kuva bloggaajasta jo sivulauseista, mutta se on vain toisten tulkintaa. Ei siitä kannata pahoittaa mieltään. :) En tiedä, minkälainen käsitys ihmisillä on minusta. Paitsi että minua kuviteltiin nuhjuisemmaksi ja että joku yllättyi, että olen näin "tavallisen näköinen". :D

    VastaaPoista
  46. Sitä vesileimaa olenkin miettinyt. Varmuuden vuoksi. Teidän tilanteessanne minäkin varmaan hakeutuisin nettituttavien kautta kahvittelemaan, mutta nykyisellä asuinalueellamme olemme asuneet yli kymmenen vuotta, joten tukiverkosto ja kaverit ovat jo täällä, valmiina. Blogien kautta olen saanut hyviä ja läheisiäkin ystäviä, joten internet-tuttujen voimaa en väheksy, en laisinkaan. :)Minä uskon tämän olevan yksittäistapaus ja lukijakuntani vaikuttaa ihanan pulppuavalta ja suorapuheiselta porukalta, josta on omalla tavallaan tullut minulle tärkeä. Minä vain haluan pitää sen täällä netissä. :)

    VastaaPoista
  47. Ihan totta. Siksi meiltä ei löydy esimerkiksi kylpykuvia tai muuta vastaavaa, mutta uskon, että tarpeeksi sairaat ihmiset löytävät suoltavat sisältönsä vaikka mistä. Vaikka sitten kuvapankkien valikoimasta. Facebook on yksityisyysasetuksineen oma lukunsa ja minua vaivaa sen suhteen hienoinen kyllästyminen. Olen ajatellut erota koko paikasta, siellä ei ole minulle enää oikein mitään.

    VastaaPoista
  48. No johan pomppas! Tuollaisen henkilön täytyy olla sairas ja todella yksinäinen :( Sinun blogi on yksi ehdoton suosikkini, joten pliis pysy linjoilla älkä hyppää salasanoille. Aurinkoa ja jaksuja yksinhuoltajuus ajalle!Mun mies on 1,5 vkoa reissussa ja mietin kuinka pärjään poitsun kanssa kaksin, kun on vielä tuo koirakin, mutta hyvin on mennyt! Ulkoiltu paljon ja tavattu mammakavereita. Pyysin muuten minäkin sinua kerran FB kaveriksi, koska joillain bloggareilla on lukijasivut sielläkin ja jotenkin oletin sinullakin olevan. En siis ole stalkkaaja enkä ajatellut kutsua itseäni ja poitsua teille suffelle. Jos tulisit joskus vastaan niin tuskin uskaltaisin edes moikata XD

    VastaaPoista
  49. Jotenkin mietityttää se, että lasten elämästä kerrotaan blogeissa ja fb:ssa ja julkaistaan heidän kuviaan. Skitsoa tietysti siinä mielessä, että itsekin luen tätä blogia mielenkiinnolla ja pidän tästä kovasti. Lähinnä luen kyllä blogiasi kirjoitustyylisi vuoksi. Pidän älyttömästi siitä, kuinka leikittelet sanoilla :) Nuo vauva/taaperojutut eivät niinkään ole enää ajankohtaisia, omat muksut kun ovat jo suuria, kiinnostavia toki. Koko tämä vauva/ lapsi bloggailu mietityttää sen vuoksi, että miltähän kyseisistä lapsista mahtaa aikuisena tuntua se, että koko heidän lapsuusaikainen elämänsä on käsitelty ja kerrottu netissä, kuvineen kaikkineen. Itse en pitäisi siitä pätkääkään. Onneksi tätä ongelmaa ei ollut olemassakaan silloin, kun itse olin pieni:) Itse en lapsistani kerro, enkä heidän kuviaan julkaise netissä. Mielestäni heillä on oikeus omaan elämäänsä ja yksityisyyteensä. Heidän ei tarvitse olla minun elämäni sivuroolissa vaan oman elämänsä pääroolissa, niin kuin eräs viisas kerran sanoi. Jos he haluavat kertoa lapsuudestaan ja julkaista kuviaan netissä, se heille sallittakoon. Minulla ei mielestäni siihen ole oikeutta. Moni varmaan on eri mieltä, sen heille sallin. Itse vain ajattelen asiasta näin.

    VastaaPoista
  50. Minä olen ajatellut blogiani arvokkaana muistijälkenä paitsi minulle myös lapselleni. Lapsia kiinnostaa aina tietää, millaisia he olivat pieninä ja minusta on hienoa, että voin sen kertoa, näyttää tai luetuttaa. Toisia pelottaa, että lapset saavat hävetä tai nolostua myöhemmin teksteistä tai kuvista, mutta ajatus tuntuu minusta aika absurdilta; ovathan kaikki olleet joskus vauvoja, onhan kaikilla joskus ollut huonoja päiviä, hyviä päiviä. Jos mahdollinen ihastus tai koulukaveri myöhemmin näkee tämän paikkana kiusaamiselle tai pilkalle, on vika mielestäni pilkkaajassa, ei minussa tai lapsessani.

    VastaaPoista
  51. Inhottavaa että oot joutunu tällaiseen tilanteeseen, voimia Ansku! Toivottavasti paha saa palkkansa eikä näitä tilanteita tule enää sulle :/

    VastaaPoista