Social Media Icons

torstai 5. huhtikuuta 2012

Syömishäiriöitä

44 kommenttia , , , , , Share It:


Pahin on takana. Kai. Viikko sitten pelkästään syöttötuolin näkeminen sai jopa meidän kotimme vallitsevan italialaisen tunneilmaston mittakaavassa melkoisen dramaattisia itkupotkuraivokohtauksia. Helmi keksi, että kun vetää itsensä suoraksi, jäykäksi tikuksi, on syöttötuoliin laittaminen mission inpossible. Niinä kertoina, kun hänet saatiin siihen rauhanomaisesti istumaan, kipusi hän sieltä pois varsin omatoimisesti. Elävä liha ei koske pöytää-tyyppiset huomautukset saivat hänet vain nauramaan uhmakkaasti.

Mutta kuten sanoin, pahin on kaiketi jo takana. Nyt kun tyyppi istuu syöttötuolissa, pitäisi se enää saada syömään. Jotenkin ajattelin, että tyttölapsen kanssa käydyt syömistaistelut ajoittuisivat murrosikään ja mä oon niin läski-keskusteluihin, mutta erehdyin.

Olemme käyneet jo kahdessa ylimääräisessä neuvolassa syömisen takia ja kolmas on edessä ensi viikolla. Isoimmat annokset, joita olemme koskaan onnistuneet Helmille syöttämään, ovat olleen pienen pilttipurkin kokoisia. Tämän päivän saldo on kolme lusikallista puuroa ja puolikas Hipp-purkki kahden raejuustolusikallisen kera (raejuusto on muuten supersuosikki, joka saa ruoan maistumaan kolmetoistatuhatta kertaa paremmin). Tänään on ollut hyvä päivä. Eilen hän söi viisi talk-murua ja Hipp-purkista neljänneksen verran sosetta.
Neuvolan ehdotuksesta olemme koettaneet vähentää radikaalisti imetystä. Helmi syö rinnalla ehkä kaksi kertaa päivässä, yleensä ennen päiväunia, ruoan jälkeen. Silti sydäntäni särkee, kun hän tulee repimään paitaani, hakkaamaan rintaani ja huutaa suoraa kurkkua. Velli uppoaa nokkamukista hyvin, onneksi, mutta kiinteä ruoka edelleen melkoisen heikosti.

Helmi on hyväntuulinen ja virkeä, eivätkä pienet ruoka-annokset varjosta kuin neuvolan painokäyrää, mutta koen silti tekeväni jotakin väärin. Viime kerralla neuvolassa pyydettiin miettimään imetyksen asteittaista lopettamista kiinteiden ruokien maittavuuden vuoksi.

Tekstin uskottavuutta pienesti syövät yllä olevat kuvat iloisesta ruokailijasta raejuustoa naamallaan, mutta kuten sanoin, itse ruokailuhetki ei tuota enää draamaa, suu vain ei tunnu aukeavan.

Onkohan linjoilla muita jotka taistelevat annoskokojen kanssa? Mikä teillä toimii tai auttaa? Pienetkin vinkit, jipot ja jujut olisivat nyt paikoillaan kun päällä on liian monta voimia syövää tilannetta samaan aikaan.

PS. Tarkkasilmäisimmät bongaavat alarivistön uutukaiset kaksi pienen pientä, rosoista legoa (ja vaihtuneen keittiön pöydän, vanha hajosi viime viikolla), vihdoin ja viimein!

44 kommenttia:

  1. Meillä syömättömyys on ehdottomasti liittynyt hampaiden tuloon. Eli siinä on saattanut vierähtää viikkoja todella huonosti syöden, kun hampaita on puhjennut. Meillä ei siis nirsoilla vaan joskus (usein) on vaan kausia, että sitä ruokaa ei haluta syödä. Mä kyllä viimeiseksi vähentäisin imetystä, kun se äidinmaito kuitenkin periaatteessa voi riittää ravinnoksi ihan vuoden ikäiseksi asti. Meidän lapset ovat alkaneet syömään oikein kunnolla vasta 8-10kk ikäisinä, kun alkoi olla jo useampia hampaita ja palojenkin syöminen onnistui. Sitä ennen mentiin äidinmaidolla ja ihan pienillä soseannoksilla. Voisiko teillä olla se velli, joka vie tilaa mahassa siltä kiinteämmältä ruoalta? Maitoa kai kuitenkin alle vuoden ikäisen pitäisi saada ainakin 5dl päivässä, jos oikein muistan.Tsemppiä syömättömyyteen! Varmasti teilläkin alkaa vielä syöminen sujumaan :)

    VastaaPoista
  2. en tiedä onko tämä ihan paras neuvo,mutta meillä toimii.elikkä isi tulee siihen vastapäätä harhauttamaan ja vähän hassuttelemaan jolloin huomio kohdistuu isiin.käytämme välillä isin puuttuessa youtuben hauskoja videoita esim.sellainen missä vauva nauraa tai joku eläin video. :D onnittelut Helmille somista hampaista. <3tv.minna

    VastaaPoista
  3. Meillä nyt 5vee eli ekan vuoden maidolla ja vellillä. Sosetta meni muutama lusikallinen päivässä, huijaamalla, muuten piti tiukasti suunsa kiinni. Kun tyttö 1-vuotiaana sai eteensä samaa ruokaa kuin muu perhe, lapsi alkoi syömään eikä ongelmia enää ollut! Olisiko ns.sormiruoka ollut ratkaisu jo aiemmin, ei tullut mieleen kokeilla, kun ei edes soseet maistunut!Kyllä minä maitoa antaisin aina kun lapsi haluaa, täytyyhän sitä energiaa jostain saada. :)

    VastaaPoista
  4. Meilla on myos ongelmaa ruoan kanssa. Ekaksi olin huolestunut, mutta nyt en lainkaan. First of all - ala lopeta imetysta sen takia etta lapsesi soisi kiinteita paremmin. Eka vuosi on ns. harjoittelua, ja lapsi saa suurimman ja tarkeimman ravinnonsa maidosta. Maistelkaa ja tutustukaa ruokailuun. Oletko kokeillut sormiruokailua ? Mika toinen tuli mieleen niin meilla ainakin ennen hampaiden tuloa ruoka ei kiinnostanut yhtaan. Ja sittenkin vei hetken aikaa ennen kuin tajusi etta voi kayttaa hampaita ja kiinteisen syominen on itseasiassa ihan kivaa.Ja hampaiden tulo (mika teilla on vissiin jatkunut pitkaankin nyt ?) vaikuttaa suuresti. Franz ei halua syoda oikein mitaan kun hampaita tulee. Meidan ruokahetkista tuli paljon kivempia kun lakkasin stressailemasta. Franz syo edelleen maximissaan "pienen pilttipurkillisen verran" ja usein jopa vahemman. Suosittelen myos koklaamaan omia kokkauksia. Taalla ainakin vahvat maut niinkuin tomaattipyree (suosittelen luomua) ja yrtit ja esim bataatti ovat tuoneet hyvia tuloksia. Ja miksei ihan mausteitakin pienissa maarin ! Purkkisafkat yleensa maistuu milta maistuu.. Tsemppia ja ala huoli ! Kylla se tytto hoksaa syomisen ilon viimeistaan sitten kun lahtee juoksentelemaan ! :) PS. Franzin ystava Olaf on alusta asti syonyt jattimaisia annoksia pari kertaa paivassa, ja tietysti aina vertailin siihen. Luin ja tiedustelin aiheesta ja ymmarsin etta ihan turhaan huolestuin. :)

    VastaaPoista
  5. Hmm... jäin pohtimaan tuota neuvoa imetyksen alasajamisesta. Helmihän ei ymmärtääkseni ole vielä vuottakaan? Lapset ovat ihan hirveän yksilöllisiä, ja ruuan maistuminen kuuluu siihen yksilöllisen vaihtelun piiriin. Toiset lapset alkavat syödä sen "säännöllisen viisi kunnollista ateriaa päivässä" -kaavan mukaisesti jo puolivuotiaina, toiset kaksivuotiaina. Niin kauan, kun lapsi on oma itsensä ja kasvaa omalla käyrällään ilman hälyyttäviä painonheilahduksia, homma on ihan ok.Alle vuoden ikäisellä lapsella äidinmaidon tulisi olla pääasiallinen ravinnonlähde, ja kiinteät makuannoksia tai ns. täydentävää ruokaa. Ja kyllä sillä äidinmaidolla on ravitsemuksellista merkitystä yli vuodenkin ikäiselle, sillä ei lapsi itse tunne kalenteria ja osaa sanoittaa omaa tarkkaa ikäänsä. Varsinkin, jos lapsi on ns. huono syömään (vaikka inhoankin tuota määritelmää), on maidon merkitys todella iso. Maidon koostumuksen muutoksista on liikkeellä jos jonkinmoista sokerilitkuväittämää, mikä ei pidä paikkaansa.Noh, ei tämän nyt pitänyt olla mikään imetyspuheenvuoro, kiinnitti vain huomioni tuo valitettavan usein neuvolasta annettu neuvo. Lähinnä pointtini oli se, että lapset ovat erilaisia, eivätkä kaikki kehity neuvolan opusten ja lippulapppusten mukaan. Ruokailusta on mahdollista tehdä aivan julmetun stressaava tilanne sekä vanhemmille että lapsille, enkä minä oikein näe mitään järkeä siitä sellaista väkisin tehdä. Pahimmassa tapauksessa ruokailutilanteen jännitteet voivat vaikuttaa aika pitkälle tuleviin tilanteisiin.Eipä sillä, tiedän kyllä miten paljon se lapsen valikoivuus voi ottaa päähän. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  6. Meillä on luovutettu syöttötuolin kanssa juuri samojen syiden takia joita mainitsit. Istun lattialla ympyrää konttaavan pojan 1v kanssa ja huijaan suuhun pari lusikkaa. Kuukauden päivät on syöty huonosti enkä ressaa. Syö sitten kun syö. Päivän saldo on pahimmillaan ollut 400ml maitoa ja pari palaa juustoa. Toisinaan menee jopa pari pientä purkkia hedelmäsosetta ja iso purkki ruokaa +maidot.

    VastaaPoista
  7. Meillä on ollut eriasteisia ja -mittaisia ruokalakkoja, "pahin" oli 8-10kk iässä. Kahden kuukauden aikana pojan paino ei noussut käytännössä yhtään (pituus kylläkin), ja joskus ateria saattoi koostua lusikallisesta hedelmäsosetta ja kahdesta puraisusta tuoretta kurkkua. Varmaankin lakkoiluun oli ainakin osasyynä hampaat, purukalusto olikin sitten kasassa 1-v-synttäreiden tienoillaKävimme tuolloin 10 kk iässä ylimääräisessä neuvolassa ja IHANA terkkarimme kehotti vaan olemaan stressaamatta. Et sinä sitä lasta voi pakottaa syömään. Meille neuvottiin sormiruoan lisäämistä (jos suuhun vaikka vahingossa meni puolikas lihapulla, on siinä jo suunnilleen saman verran energiaa kuin pienessä pilttipurkissa..) ja rypsiöljylisää kaikkeen ruokaan. Imetyksen vähentämisestä ei puhuttu puolella sanallakaan, maitohan kuitenkin on alle vuoden ikäisen pääravintoa. Joskus noilla tienoilla kävimme myös ravintoterapeutin luona (allergian takia), ja saimme samansuuntaisia vinkkejä. Silloin yksi huojentava neuvo oli, että pääruoan tarjoamisen jälkeen voi hyvin antaa "jälkiruoaksi" vaikka hedelmäsosetta, vaikkei sitä oikeaa ruokaa menisi kuin kaksi lusikallista. Pääasiana on kuitenkin tehdä ruokailusta nautinnollinen hetki, jos lapsi vaan taistelee niin eihän mistään tulee mitään.Mä en siis itse ole mikään ravintoasiantuntija, mutta kyseenalaistaisin kyllä kulmat kurtussa nuo neuvolasi ohjeet imetyksen vähentämisestä. Millä se maito siis korvattaisiin, korvikkeella? Häh. Minusta tuon ikäinen saa todellakin syödä (rinta)maitoa niin usein kuin on tarvis. Jos siis imetys sujuu ja Helmi siitä pitää, miksi ihmeessä rajoittaa? Kaksi imetystä päivässä kuulostaa aika vähältä, maitoa tosiaan pitäisi saada 5-6dl (eli karkeasti arvioiden 5-6 imetystä/vrk). Vellit (jos niillä tarkoitat kaupan ns. maustettuja korvikkeita) jättäisin pois, korvaisin ne vaikka löysällä puurolla.Mutta siis mun kokemuksen heikolla rintaäänellä neuvoisin ENSIN jättämään ruokastressin pois: tuputtamalla ja itse ahdistumalla (been there!) vaan pahentaa tilannetta ja tekee ruokahetkistä ikäviä kaikille. Toiseksi kannustan tarjoamaan enemmän sormiruokia ja "täyttäviä" ruokia, esim avokadoa, kvinoaa, lihaa... Ja siis jatkamaan imetystä ihan hyvillä mielin, kyllä sillä maidolla kasvaa paremmin kuin pilttipurkeilla :)Ja niin, meidän ajoittain ruokalakkoileva lapsi ei kuollut nälkään, syö nykyisin vaihtelevasti (tänään kolme isoa lihapullaa lounaalla, jee) ja on edelleen "hoikka poika", mutta niin energinen tapaus etten jaksa enää olla huolissani :) Tsemppiä teille syömiseen - ja pahimpina hetkinä kannattaa muistaa karu muistutus, "ei Suomessa ole kukaan lapsi nälkäänsä kuollut" ;)

    VastaaPoista
  8. Meillä kanssa neiti syö verrattain vähän, hyvä jos sen puolikkaan pienen pilttipurkin. Siinä tässä kai vähän harhaan mennäänkin, kun vertaillaan ja mietitään kuinka monta purkillista/purkin puolikasta. Uskon, että kyllä tuo lapsi omiin tarpeisiinsa syö, varsin kun vielä ohessa menee tissiä. Siitä, tissistä, en silläkään luovu (sano terkka mitä sano), koska haluan että lapsi saa edes jonkin verran ravintorikasta ruokaa. Höpöhöpöä, että tissimaito veisi tilaa "kunnon" ruualta, sanon mä - mikä on pikkulapselle parempaa kuin äidinmaito?? Meillä on sormiruokailtu, joskaan siinäkään ei määrät päätä huimaa, mutta se liene toisaalta vielä tarkoituskaan.Yhtä stressiähän tämä kai on, mutta jos tyttö on oma itsensä ja paino (edes sen pikkiriikkisen) nousee, niin kyllä tuo ehtii painonsa kanssa vielä tulevaisuudessa vaikeroimaan - sanotaanko vaikka niin, että ollaan muodokasta sakkia :)Ps. Kirjoituksellani en halua pahoittaa kenenkään mieltä, jos nyt joku mielensä pahoitti. Kukin oman parhaansa mukaan.

    VastaaPoista
  9. Pps. lisään vielä, että sori, mulla ei niitä vinkkejä parempaan ruokahaluun ole :)

    VastaaPoista
  10. Oih, ilahduttavan paljon kommentteja jo nyt!Itsekin lähdin neuvolasta aika pahoilla mielin, koska ajattelen Helmin olevan siihen (imetyksen lopettamiseen) vielä liian pieni (ensi viikolla 10kk). Velliä menee varmaan 4dl päivässä, mutta kyllä tuo rinnalla viihtyy edelleen ja tahtoisi tosiaan olla enemmänkin. Sormiruokaa on syötetty alun alkaenkin verrattain aika paljon ja avokado, raejuusto (saatiin lupa ottaa jo proteiinipitoisempia maitotuotteita käyttöön 9kk-neuvolassa) ja talkmurut on tosi kova juttu, niitäkään vaan ei uppoa erityisen paljon. Olen tehnyt useita kertoja itse ruokaa, mutta se tuntuu maittavan todella huonosti ja menevän vain pahaksi. Purkkiruoista kelpaa vain Hipp-ruoka, edes hedelmäsoseet eivät tunnu uppoavan. Helpottavalta tuntuu, että teillä muillakin on ollut tässä 8-10kk iässä samaa ongelmaa. Meille sanottiin neuvolassa siis 4kk sitten, että hampaat ovat tulossa kovaa vauhtia, mutta vasta viime viikonloppuna puhkesi kaksi ja kolmas on juuri puhkeamassa samaan rytäkkään. Helpottavaa kuulla, etten ole ainoa. Jotenkin sitä on vain aina kyseenalaistamassa omaa äitiyttään ja tapaansa toimia, kun kaikki ei suju niinkuin oppikirjassa. Hauskinta on, että yksi stressitekijöistä on, että meidän alkaa pituuden (74cm) puolesta olla aika vaihtaa uuteen turvaistuimeen, kun tyyppi könyää istumaan eivätkä vyöt meinaa enää riittää ja Helmi on puristuksissa kaukalossaan. Mutta kun kaikissa istuimissa tuntuu painorajat alkavan 13-15kg tienoilla, tuntuu, ettei me ikinä päästä sinne - 9kk neuvolassa painoa oli kunnioitettavat 8,7kg. Jos joku osaisi vinkata istuimesta, joka kävisi, kuuntelen... ;)

    VastaaPoista
  11. Tuosta kasvusta vielä: Jos ovat tallella, kannattaa kurkata oma ja lapsen isän neuvolakortti. Vanhempien kasvukäyrät nimittäin voivat kertoa jotain siitä, miten lapsi kasvaa.Ja se tärkein: nollakäyrä on keskiarvo, 50% suomalaisista (70-luvun korvikeruokituista espoolaislapsista ;) ) kasvaa sillä. Se EI ole mikään ideaali, joka kaikkien lapsien tulisi saavuttaa. Jos lapsi kasvaa tasaisesti sillä omalla käyrällään (oli se sitten plussaa tai miinusta), se on ihan hyvä.Terveisin äiti, jonka lapsi kasvoi parhaimmillaan pituus +3, paino -15.

    VastaaPoista
  12. Istuimesta: 9kg alkaen on vaikka sun minkälaista. Meille ostettiin HTS:n istuin aikoinaan ja se on palvellut hyvin. Saa kasvot molempiin suuntiin ja on vielä pieni kallistusmahdollisuus lapsen nukkuessa. Menee n.4v asti. Ja se vielä, että on aika korkealla, joten lapsi näkee pihalle ja ei tylsisty. HTS BeSafe - iZi Combi X3 Isofix (meillä ilman isofixiä, kun ei vielä tuolloin ollut saatavilla), tässä vielä linkki: http://www.lapsimatkustaa.fi/turvaistuin/hts-besafe-izi-combi-x3-isofix

    VastaaPoista
  13. Moikka,Mulla on kohta 8kk poika ja pituutta tulee tällä hetkellä enemmän kuin painoa. Neuvolassa pyydettiin vähentämään maidon antamista ja poika alkoi syömään enemmän. En tosin enää imetä. Ruoka alkoi maistumaan paremmin, kun maito ei täytä mahaa. Annan maidon n.puolituntia ruokailun jälkeen ja ruuan päätteeksi vettä. Hampaita on 2 ja lisää tulossa. Molempien hampaiden puhkeamisaikoina ruoka ei ole oikein maistunut normaaliin tapaan. Tilanne on palautunut heti, kun hampaat on tulleet esiin. Kunnes ikeniä alkaa taas kolottamaan...uusia puhkeamassa! Olen antanut poitsulle ruokapöydässä käteen jääkaappikylmän kurkun/porkkanan/avokadon pätkän ja laittanut siinä hänen näitä mutustaessa lusikalla ruokaa suuhun. Tsemppiä!--Mari

    VastaaPoista
  14. Pakko vastata tähän. Olen siis tuo ensimmäinen anonyymi ja myös tämä teksti olisi voinut tulla mun näppäimistöltä :) Täsmälleen samalla tavalla on meillä mennyt molempien lapsien kanssa ja tuntui kivalta lukea näin samanlaisista kokemuksista ja mielipiteistä.

    VastaaPoista
  15. Meillä oli vähän samaa ongelmaa tuon istuimen kanssa, kun tuo 9kg on tullut täyteen vasta lähempänä vuoden ikää ja itseasiassa tytöllä vasta yli vuoden iässä. Olemme siis valinneet (mielestämme) turvallisimman istuimen pienelle ja lapset ovat siirtyneet pois turvakaukalosta n. 8-9kk ikäisinä. Meillä Britax Multi-Tech ja on ollut jokaisen euron arvoinen tähän mennessä. Vuosi sitten periytyi isoveljeltä pikkusiskolle :)

    VastaaPoista
  16. Särähti korvaan tuo neuvo vähentää imetystä! Varsinkin jos Helmi pyytää maitoa ja sydäntäsi särkee. Mulla on semmoinen käsitys, että yksivuotiaaksi asti maito on vauvan ykkösravinto, muun ruuan syömistä harjoitellaan.

    VastaaPoista
  17. Ah, Fanny olikin jo kirjoittanut aiheesta :) Ois pitänyt lukea kommentit eka :)

    VastaaPoista
  18. Itsekin ehdottomasti viimeisenä alkaisin imetystä vähentää. Voi että tulee paha mieli että on tuollaisia terkkoja. Meillä aloitettiin kuukausi sitten puolivuotiaana sormiruokailu ja sitä sun tätä on nieltykin, mutta kuitenkin lopulta suht pieniä määriä, suurin osa sotketaan lattialle. Olin stressannut alkuvuodesta, että juuri kun meidän rytmit alkaa olla muuhun yhteiskuntaan sopivat ja on kiv alähteä vauvan kanssa liikenteeseen niin pitää aloittaa kiinteät eikä voi mennä niin rennosti kuin täysimetyksellä. Mutta pah, yhtä rennosti mennään nytkin. Juuri oltiin pari päivää reissussa ja vain kerran syötiin niin että lapsi saattoi osallistua sormiruokaillen mutta eipä tuo mitään kun rintamaitoa vetelee ja siitä kuitenkin tulee se ensisijainen ravinto vielä noin yksivuotiaaksi.Joten pikemminkin pesikää ja tissitelkää niin paljon kuin sielu sietää ja muu alas menevä ruoka on vain plussaa :)

    VastaaPoista
  19. Meillä istuimena Helmin ikäisellä pojalla on Be Safen Izi Comfort (9-18 kg) ja on ollut tosi hyvä meidän hoikkeliinille. Istuimessa on myös tosi hyvä kallistuksen säätö, joten sen saa melkein makuuasentoon lapsen nukkuessa.Ja ruokalakkoa täälläkin ilmassa (alahampaat pilkottaa ikenestä). Samoilta kuulostaa ruokamäärät kuin Helmilläkin ja oon ihan reilusti maidolla korvannut syömättömyyden. Kyllä ne syömään alkaa, kun siltä tuntuu :)

    VastaaPoista
  20. Me ravattiin Teen kanssa kaikissa kasvukontrolleissa juurikin huonon syömisen takia. Ja oikeastaan vasta nyt 1v3kk iässä voi sanoa että Tee syö kiinteää ruokaa. Tähän asti ateriat ovat olleet tasoa 3tl-pieni pilttipurkki. Ja huonosta syömisestään huolimatta mimmi on kasvanut pituutta kokoajan roimasti, vaikka painokäyrä on ollut huonomman näköinen. Ja imetystä eivät suositelleet vähennettäväksi! Onpahan jotain varmasti uppoavaa ruokaa.. Ei siihen välttämättä auta kuin aika ja sen myötä ipanan oma kiinnostus syömistä kohtaan. Tee syö nyt itse, ja mie lakkaan murehtimasta (tältä erää) ruokailuita.

    VastaaPoista
  21. Tee pääsi 9kg:n yli 1v neuvolassa! :D Ja istuin on gracon cosmic comfort s. ;)

    VastaaPoista
  22. Meillä kanssa huonosti syövä lapsi. Kaikki toitottivat mulle, että kyllä se sitten alkaa syömään kun mä en "jatkuvasti tuputa sitä tissiä". No eipä alkanut. Lopetin imetyksen kun laps oli 1v 2kk, ja nyt 1v4kk kasvukontrollissa oli ekaa kertaa häikkää painon kanssa:( Jos rintamaitoa saa ruoan päälle niin en usko että vaikuttaa ruokahaluun kovin dramaattisesti.Tsemppiä!

    VastaaPoista
  23. Meidän entinen lastenhoitaja 65v sanoi, että hän on monenkymmenen pikkuvauva-työvuoden (ensikodissa) aikana huomannut että lapsilla on yleensä 8-9kk iässä syömättömyyskausi, mikä menee ohi. Onneksi hän oli paikalla kun syömisongelmat alkoivat ja kertoi havainnostaan joten en hälyyttänyt neuvolaa. Ja niin se meni ohitse niinkuin vaiheet menevät. Tieteellisiä tutkimuksia tällaisesta kaudesta tuskin löytyy, mutta ko. lastenhoitajan vauvatuntemus on varmasti suurta tutkimustulosta vastaava, kun hän työskenteli useita kymmeniä vuosia pikkuvauvojen parissa. Älä siis hätäänny!Mä kyllä ymmärrän tuon imetyksen vähentämispointin, sillä useita kertoja tissiä syövä vauva vain on kokoajan vähän täynnä eikä siksi syö paljon muuta. Tuskin neuvola kehotti luopumaan kokonaan rinnasta, vaan rintatissuttelusta mikä aiheuttaa sen puolitäyden olon. Tällä neuvolla mä ainakin sain pojan syömään myös oikeaa ruokaa ja kasvukäyrät kohoamaan ja tissiä jatketaan edelleen.

    VastaaPoista
  24. Mutsin kommenttia komppaan sen verran, että meillä tissittelyä ei vähennetty, mutta aikatauluja rukattiin. Eli tissiä sai vain ruuan päälle ja ennen unia. Eli edelleen useasti päivässä, mutta ei ruokarytmiä häiritsemään. Ei siitä kyllä meille mitään apua ollut, mutta tulipahan testattua. :)

    VastaaPoista
  25. Minusta tuntuu, että tosi monissa lukemissani blogeissa on juuri tuossa 8-9 kuukauden tienoilla ollut ongelmia kiinteiden ruokien kanssa. Meidän typy ei ole mikään poikkeus, pari päivää sitten alkoi järjestelmällisesti kieltäytyä kiinteistä, ja sama touhu jatkuu. Ruokaa menee alas ainoastaan, jos on joku pöydässä viihdyttämässä ja toinen huijaamassa ruokaa naamariin. Näitä vaiheita tulee, eikä ne vauvat itseään nälkään näännytä, vaikka välillä neuvolan käyriltä tippuisivatkin. Komppaan monia muita kommentoijia, eli tissiä vaan reilusti suuhun, kun sitä kerran menee :) Mutta tiedän tunteen, on kamalaa ja ärsyttävää ja hermostuttavaa, kun vauva ei suostu syömään!

    VastaaPoista
  26. Mäkin komppaan vielä tuota, että imetystä ei kannata _vähentää_, mutta sen voi juurikin "aikatauluttaa" säännöllisemmäksi - meilläkin oli käytössä juurikin tuo ruoan päälle ja/eli ennen unia -taktiikka (käytännössä aamulla, ennen unia, lounaan jälkeen, välipalan jälkeen/ennen unia, päivällisen jälkeen ja ennen yöunia + yöllä, eli aika monta imetystä kuiteskin!). Meillä kyllä myös imetyksen lopettaminen ja ruokahalun kasvu tapahtuivat samaan aikaan, mutta saattoipa kyseessä olla sattumakin. Ja poika oli kuitenkin tuolloin jo yli vuoden ikäinen ja joi sitten ruokajuomana kauramaitoa imetyksen "korvikkeena".Noissa kasvukontrolleissakin tuijottaisin enemmän pituuskasvua kuin painoa, se kai on se kriittisempi muuttuja. Aika paljon voi päätellä myös lapsen voinnista: jos se on iloinen ja touhukas, ei se ainakaan energiavajeessa elä :)Niin ja sori nuo kummalliset välilyönnit mun edellisessä kommentissa, nimenomainen ruokalakkoilija oli käynyt painelemassa vähän speissiä ennen kuin ehdin klikkaamaan julkaisunappia.. :D

    VastaaPoista
  27. Mä luin jostain, että jo parista imetyskerrasta/vrk taaperokin voi saada yli puolet päivän ravinnontarpeesta, joten nou hätä.

    VastaaPoista
  28. Meidän lapsella oli ruuan torjumista kiinteiden aloituksesta (5kk) tuonne 9 kuukautiseksi asti. Tämän aikaa lapsi siis sai energiansa äidinmaidosta. 9kk:n iässä puhkesivat kaksi ensimmäistä hammasta ja ruokaa alkoi mennä enemmän kuin sirkustempuin suuhun kikkaillut 2 teelusikallista. Vaikka minullekin tolkutettiin että alle vuosikkaan tärkein energianlähde on maito, niin silti ruuoantyrkytyshetkistä muodostui kauhea stressi. Näin jälkikäteen tiedän että olisin selvinnyt huomattavasti helpommalla jos olisin uskonut. Tsemppiä siis. Kyllä Helmi sit jossain vaiheessa äkkää syömisen ihanuuden :)

    VastaaPoista
  29. itse varmasti myös lähtisin ratkomaan pulmaa rytmittämällä imetystä, eli ne ruoka-ajat jolloin tarjoat kiinteitä ja ennen niitä ei rintaa, vaan vasta jälkeenpäin.meillä loppui imetys 11kk, ja vaikka saa soijamaitonsa pullosta niin ennen ruokaa ei tarjoilu pelaa :)

    VastaaPoista
  30. Ai niin, meitä neuvottiin jättämään velli pois ja antamaan tilalle puuroa, koska puurossa on enemmän energiaa. Se auttoi siirtymistä kiinteisiin.--Mari

    VastaaPoista
  31. Meidän neiti (viikon Helmiä nuorempi) on alkanut vasta viime aikoina syömään isompia annoksia. Kaikki tuttujen vauvat ovat suu linnunpoikasena halunneet lisää ruokaa ja meidän neiti on puristanut huulet yhteen ja pudistanut päätään. Ruoka-annoksia on lisätty teelusikallinen kerrallaan ja jos joskus kaikki kolme teelusikallista lautaselta tyhjentyi, pohdin itsekseni, että enkö vain anna lapselleni tarpeeksi ruokaa. Paino on noussut koko ajan, mutta pituuskäyrä lähti laskuun 8kk-neuvolassa. Tosin kun vertaa pituuksia ja painoja meidän vanhempien vastaaviin, niin pituuskasvu on pysähtynyt meilläkin hetkeksi näihin aikoihin. Ja omien mittaustemme mukaan juuri tuossa 8kk kohdalla painokin putosi puoli kiloa, kun vauhti alkoi kiihtyä, mutta siitä emme neuvolassa maininneet. Imetän tällä hetkellä viisi kertaa päivässä ja kuukausi sitten, kun jätimme yöimetyksen (noin 8 krt yössä) pois, neitimme söi tissiä kymmenisen kertaa päivässä. Nyt ihan viikon sisään ruokaa on alkanut menemään melkein pilttipurkillinen per ruokailu, jee!Ruokailussa olen kyllä saanut laittaa kaikki periaatteeni roskikseen. Meillä on yleensä joku lelu pöydässä, johon huomio kiinnittyy ja lusikan saa suuhun. Pilttipurkin kannet ja oma lusikka toimii välillä, mutta yleensä se on sellainen soiva purulelu. Kun ylähampaat kutittivat tulla, neitimme jyysti mielellään Väinämöisen palttoonnappia (kuivattu ruisleipä), koska se raapi mukavasti. Ja siihen sitten lusikka väliin, kun suu aukesi leipää varten.Ja sen olen huomannut jo töissä (lastentarhanopettaja), että jos oma olo on hermostunut ja kireä, niin se tarttuu myös lapseen, vaikka kuinka yrittäisi sitä peitellä. Eli parempi sitten lopettaa se ruokailu, kun ollaan vielä suht hyvällä tuulella, kuin väkisin yrittää tuputtaa kiukkuisena. Olen sitä mieltä, että kyllä se lapsi sitten syö, kun sillä on nälkä. Hengissä on nekin hoitolapset, joiden päivittäinen ruokamäärä viisivuotiaana oli teelusikallinen per ateria ja puoli mukia maitoa.Tsemppiä!

    VastaaPoista
  32. Meillä nimenomaan tissirytmitys on ollut se avain. Tissiä vain ennen unia ja ruokien päälle. Ei täytä maito mahaa ja häiritse ruokailua, samoin noita vellejä kannattaa rytmittää. Esim. vain välipalaksi tai illalla. Muistelen, että meidän tytöillä on n.9kk iässä ollut joku kumma käymisvaihe syömisen kanssa. Silloin on avuksi otettu ruokapöytään hetkellisesti kirjat, joita selailla ja huomaamatta saa livautettua ruokaa suuhun. Tai sit lapselle oma lusikka käteen "avuksi". Ja joskus on maissinaksujenkin avulla syöty. Meille sanoi kerran eräs vanha neuvolatäti, että vauvan ja lapsen elo on yhtä vaihetta. Tämä mielessä on monista vaiheista selvitty. Tsempit!

    VastaaPoista
  33. Ja se vielä lisäykseksi, että hampaidenteko saattaa vaikuttaa ruokahaluun. Oletko muuten kokeillut lisätä rintamaitoa tarjoamasi ruuan sekaan? Sekin saattaa auttaa.

    VastaaPoista
  34. Pakko kommentoida, kun aina ajoittain tulee vastaan äitejä jotka on huolestuneita lasten painoista, että vielä koskaan ei ole kukaan ollut niin pieni ku meidän poika: 1-vuotiaana 7,2kg. En osaa edes arvoioda milloin vois tuo 9kiloa mennä rikki.. Pituuden puolesta on kohta pakko siirtyä istuimeen, ja tuo Be Safe Izi ois meilläki kiikarissa.Syömisen suhteen olen minäkin niillä linjoilla, että tissittelyä ei kannata lopettaa, ennemminki miettiä sen aikataulutusta. Kyllä se ruoka ennen pitkää alkaa maistua, sitten kun pieni on siihen itse valmis, luota vain lapseesi :)-S

    VastaaPoista
  35. Meillä imetyksen rytmittäminenkään ei ole oikein auttanut. Siihen on tähdätty ensimmäisestä painokontrollista alkaen, 7 kuukauden iästä. Velliä menee, koska nokkamuki on pop ja neuvolassa kehotettiin antamaan veden sijaan (ja lisäksi) sitä, koska se tuntuu toimivan. Eniten ehkä ongelmana on, että suu ei vain aukea, lapsi puistelee päätään ja kapuaa syöttötuolista pois. Päällä on jonkinlainen pitkällinen lusikkalakko ja kaikki alas saatu ruoka on vain ujutettu salakavalasti sisään samalla tavalla kuin yllä kommentoineetkin - antamalla lapselle palttoonappi, maissinaksu tai muuta sormiruokaa. Periaatteita leluista pöydässä on rukattu alun alkaenkin, kun mielenkiintoa hommaan ei tunnu vain löytyvän.Kommenttienne rohkaisemana päätän kuitenkin koittaa olla ottamatta stressiä asiasta, kaipa tuo vielä alkaa syömään.Niin, ja kiitos turvaistuinvinkeistäkin, nekin tulivat tarpeeseen!

    VastaaPoista
  36. Sujuisiko jos syöttäisit vaikka slyissä sohvalla tai lattialla? Tai sitterissä? Malttaako syödä esim jos olette kahvilassa, jossa on paljon muuta seurattavaa ympärillä.Ja syöttikseen saa valjaita ettei siitä nousta pois :)

    VastaaPoista
  37. Meillä on kolmas lapsi vähän hassunlainen syöjä. Ikää 7kk, paino- ja pituuskäyrä menneet tasaisesti alaspäin ihan alusta asti. Kova vauhti päällä ihan joka tilanteessa, eli energiaa kuluu mutta hyväntuulinen poika ja siksi en hurjasti stressaa. Syödään mitä syödään. Kaikkia yllämainittuja testaillaan täälläkin. Mitään vakiokikkaa ei ole, fiilis saattaa muuttua kesken ruokailunkin. Tänään aamulla esim. suuhun eksyi 3 vauvalusikallista puuroa n. 20 minuutissa. Sen jälkeen jostain kumman syystä suu aukesi usealle lusikalle, mitä ei ole tapahtunut viikkoon. Tässä yksi kikka jota tässä ei ollut kerrottu: Rattaissa syöminen pihalla. Mä myös lisään korvikejauhetta joihinkin ruokiin ja niihin ruokiin jotka menee hitaalla syömisellä veteläksi, lisäilen kaurapuurojauhetta. Siitäkin siis lisäenergiaa. Poika on siis rintamaidolla muttei sitäkään malta muuten kuin nukahtaessaan.

    VastaaPoista
  38. meillä esikoinen ollut todella pieni jo syntyessään. nyt ikää 1v3kk ja painaa jo 8kg että kyllä noita vähäpainoisia löytyy muitakin:)

    VastaaPoista
  39. onhan olemassa vaikka mitä istuimia jotka on 9kg--> ja voi käyttää selkä menosuuntaan ja myöhemmin käntää toisin päin

    VastaaPoista
  40. Voi, kuinka tutulta nuo syömisongelmat kuulostavatkaan! Meillä ongelmat alkoivat mega-räkätaudin aikaan ja jatkuvat edelleen. Tyttö on napannut taas nuhan jostakin, ja se ei voi olla vaikuttamatta ruokahaluun. En tiedä, mistä tuo pieni energiansa ammentaa, kun koko ajan pitää häsätä ja ryömiä.Huonoimpina päivinä saldo on alle kymmenen lusikallista, joinakin päivinä ruokaa uppoaa lähes normaalin verran. Tiedän, että stressaamisella en tilannetta paranna, mutta kun tiedän, että parin viikon päässä odottaa painokontrollineuvola, niin syömättömyys ahdistaa. Onneksi mies vie tytön tuonne neuvolaan, ja lupasi marmattaa neuvolatädille takaisin, jos sanomista painosta tulee.

    VastaaPoista
  41. Mulla on hieman yli 8kk vanha tyttö, jonka kanssa mulla on sama ongelma. Suu ei aukea soseille. Joskus hyvinä päivinä menee muutama lusikallinen ja henkilökohtainen ennätys taitaa olla lähes kokonainen pikkupurkki makeaa sosetta. Useimpina päivinä soseita tai puuroa ei mene ollenkaan. Itsekin olen rytmittänyt imetyksiä, eli annan vain ruuan jälkeen ja illalla ennen nukkumaanmenoa useampaan kertaan, jos tarvitsee. Ei ole auttanut. Olen kuullut vinkkejä imetyksen vähentämisestä, mutta se tuntuu mahdottomalta.Sormiruokailu on meilläkin se juttu, joka toimii edes jotenkin. Tyttö syö onneksi mielellään kalaa/lihaa/kananmunaa omin käsin. Lemppareita ovat juurikin kananmuna ja seiti. Olen myös tehnyt laadukkaasta jauhelihasta lihapullia, sekä puurohiutaleista ja juuresraasteesta leipää, jota tarjota aamu- ja iltapalalla. Ei näitäkään suuria määriä mene, mutta uskon määrän riittävän rintamaidon lisäksi. Velliä olen joskus tarjonnut, mutta suhtaudun niihinkin hieman epäillen, koska nehän ovat oikeastaan vain maustettua korviketta.Koeta olla stressaamatta. Jos tyttö on muuten hyvinvoiva ja energinen, niin kaikki on varmasti hyvin :) Kaikki lapset kuitenkin oppivat syömään jossain vaiheessa ja tässä vaiheessa se pienikin määrä kiinteää ruokaa on varmasti ihan hyvin :) Et ole yksin tän ongelman kanssa, etkä varmasti tee mitään väärin. Olen itsekin ollut pettynyt, kun odotin niin tätä kiinteiden aloittamista ja tein innoissani soseita pakastimeen, eikä asiat sitten menneetkään kuten odotin.

    VastaaPoista
  42. Mikä on muuten talk muru? joku murotuote, vai?

    VastaaPoista
  43. Joo, talk-murut löytyy kaupoista murohyllyiltä. Ne on siis talkkunajauhoista valmistettuja muroja, kokojyvää, kolmea viljaa, sokerittomia. Niin, ja yli 20% kuitua. Parasta on, että ne ei ole sen kalliimpia kuin normimurotkaan.Pelkäsin ensin antaa niitä Helmille, ajattelin, että ne on liian kuivia syötäviksi, mutta pelko oli turha. 3kk sitten aloitettiin antamaan niitä ja ne on joka aterialla takuuvarma tärppi. Ja lisäksi niillä oli helppo treenata pinsettiotetta! ;)

    VastaaPoista
  44. Ok. Pitääpä tsekata! Toisaalta, olen lukenut, ettei korkea kuitupitoisuus ole pienten lasten kohdalla niin mutkattoman positiivinen asia ruokavaliossa, sillä kuituhan lisää täyteyden tunnetta ilman suurta ravintoarvoa, ja vie näin "tilaa" tuhdimmalta ja ravinteikkaammalta ruualta.

    VastaaPoista