Social Media Icons

tiistai 24. huhtikuuta 2012
Ei kommentteja Share It:
Minulta toivottiin postausta iltarutiineistamme ja tassuttelu-unikoulusta, jota olen toisinaan sivunnut teksteissäni. Kuten varmasti monet tietävät, meillä nukuttiin perhepedissä ensimmäiset kahdeksan kuukautta ilman sen suurempia ideologisia pakotteita - se vain tuntui helpolta ja vaivattomalta silloin. Pari kuukautta sitten aloimme hiljalleen siirtämään Helmiä omaan sänkyyn nukkumaan, sillä aamuisin heräsin siihen, että joku harjoittelee pinsettiotetta silmäripsilläni. Olin vahvasti ns. huudatusunikoulua vastaan - mielestäni se on viimeinen keino, jota tulee käyttää silloin, kun koko perheen hyvinvointi on vaakalaudalla ja ei enää löydetä toista tietä ulos tilanteesta. Helmi kuitenkin nukkui öitä ja kohtuullisen hyvin, heräsi kerran, kaksi yössä syömään.
Pinnasängyssä nukkumisesta ei tullut mitään, kun pää ja raajat kolisivat pitkin pinnoja kun vauva nousi unissaan seisomaan ja kaatuu. Pääsiäisenä vaihdoimme matkasänkyyn, jossa on pehmeät laidat ja ruma Nalle Puh kyljessä. Unenlaatu ja kesto parani kertaheitolla. Nyt takana on öitä, jolloin Helmi ei ole herännyt kertaakaan, toisinaan hän herää kerran ja haluaa tutin, joten ei tämä ole huono tilanne laisinkaan.

Päänvaivaa aiheuttaa lähinnä nukkumaan meneminen. Virtaa riittää ja lapsi pomppii pitkin sänkyä, toisinaan laittaa silmät kiinni ja huilii hetken. Ja sitten jatkaa taas. Repii verhoa, piiloutuu tyynyn taakse, heittelee pehmoleluja. Tiukkoja iltarutiineja tai ehdotonta kellonaikaa meillä ei ole, mutta iltaisin valoja himmennellään pikkuhiljaa, telkkari laitetaan kiinni ja koko koti hiljenee asteittain. Iltapuuroa syödessä keittiössä palaa vain himmeä valo, ja iltapalalta mennään kylpyyn tai suihkuun, josta pois tuleminen saa aikaan ärsyttävää käninää ominaisine draamavivahteineen. Vaippaa ja yöpaitaa pukiessa poskille vierähtävät krokodiilinkyyneleet, kasvoilla on jo surkea ja väsynyt ilme. Iltaimetyksestä emme ole vielä luopuneet, vaan ennen syötän Helmin vielä ennen kuin pistän hänet sänkyynsä.
Tassuttelu-unikoulun sääntöjen mukaisesti silitän ja paijaan, mutten uneen saakka. Seison sängyn vierellä ja hyräilen tuttua tuutulaulua. Nukuttamiseen menee harvoin enää yli kymmentä minuuttia. Kottarainen sanoi kerran, että jos jokin asia tuntuu kovin hankalalta tai lapsi hangoittelee poikkeuksellisen voimakkaasti vastaan, ei ehkä juuri nyt ole sen aika. Niinpä me viivytimme omaan sänkyyn siirtymistä ja yöimetyksiä on kaikkien kauhistukseksi edelleenkin, jos tarve vaatii.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti