Social Media Icons

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Kirjavinkki: Vuoden mutsi

7 kommenttia Share It:

 Kuva lainattu kustantajan sivuilta.

Olen nähnyt liian monta ällösöpöä mustavalkoista kuvaa vastasyntyneen varpaista lastenkasvatuskirjojen kansissa, etten uskonut enää fiilisteleväni yhdelläkään äitiysopuksella. Minä olin montakymmentä kiloa painavampi, valaan kokoinen odottaja, en hehkuva pallomaha tyylitellyssä asukokonaisuudessa kaupungin vilskeessä. Nojasin Citymarketin kassaan ja itkin jalat turpeina seisomisesta. En palanut halusta veistää omaa masukipsiäni ja oikeastaan inhosin raskaana oloa viime metrit. Synnytyksessä kipu ei loppunut kun lapsi oli maailmassa. Imetys takkusi alkuun ja sattui. Vauva-aika tuntuu kestävän iäisyyden ja siitä pitäisi nauttia täysin rinnoin. En todella ole löytänyt itsestäni äärionnellista sivupersoonaa, kaiken kestävää ja anteeksi antavaa supermutsia, vaikka lastani rakastankin ja hyviäkin hetkiä on roppakaupalla.

Kun ensimmäistä kertaa päädyin Vuoden mutsi-blogin sivuille jäin vaivihkaa nauramaan vedet silmissä äitiyden tähtihetkille. Kahdelta suorasukaiselta, kaunistelemattomalta ja persoonalliselta bloggarilta, Project Maman Katjalta ja Salamatkustajan Sadulta, saapuvaa kirjaa jäin odottamaan innolla, ja kun Oi mutsi mutsi pyysi minua mukaansa henkiseksi tueksi kirjan julkkareihin, en miettinyt hetkeäkään. (Loppu onkin historiaa; join liikaa skumppaa, kolme-neljä lasia, kikatin bussimatkan kotiin paheksuvien katseiden saattelemana ja kaaduin liukkaalla sillalla. Se kirjattakoon ehdottomasti Vuoden mutsi-tähtihetkiini.)

Ahmin kirjan kahdessa päivässä ja helpotuin. Kaikkien imelien imetystarinointien ja synnytyssalin herkkien tapahtumien puhkikuluttamisen jälkeen joku sanoikin, että imetys voi olla perseestä ja että mammapilates ei sovi kaikille (tai edes kovinkaan monille).
Vuoden mutsia on parjattu siitä, että äitiyden hyvistä kokemuksista ja tunteista ei puhuta tarpeeksi. Olen eri mieltä. Ruusunpunaisten lasien läpi katsovaa vauvahattaramössöä löytää mistä vain. Kirja avaa äitiyteen liittyviä tabuja ja ennakkoluuloja, niitä, joista ei puhuta perhevalmennuksissa eikä vauvalehdissä.
Keskustelin kirjasta tuttuni kanssa, joka kauhisteli vuoden mutsien neuvoa käydä baarissa raskausaikana ja juoda silloin tällöin lasi punaviiniä iltaisin vauvan synnyttyä. Minä pidin sitä enemmänkin muistuksena siitä, että vaikka äitiys on iso rooli, iso osa naiseutta ja persoonaa, ei kenenkään tarvitse olla pelkästään uhrautuva äiti. Vuoden mutsit kehoittavat ottamaan omaa aikaa rohkeasti, pitämään kiinni omista jutuistaan. Olkoon se sitten lasillinen punaviiniä, päiväunet tai pahamaineinen mammapilateshetki. Kenenkään ei tarvitse olla aina kurottamassa korkeaa ceetä vain siksi että on äiti.

Keskinkertaisuus onkin koko jutun ydin. Kaltaiseni kurahoususkeskusteluun taipuvainen, piilevä kanaemo minussa kavahti ensin sanaa keskinkertaisuus, kunnes tajusin, että se tarkoittaa sitä, että toisinaan on hyvä asettaa itsensä etusijalle ja hölläillä. Gourmetiltapalojen ja megaketsistemisen sijaan voikin istahtaa alas ja katsoa telkkarista lempiohjelmaansa (visioin myös surullisenkuuluisan punaviinilasillisen supertrendikkään torkkupeiton ja television väliin, mutta en juo juurikaan alkoholia - se turvottaa ja siitä tulee pää kipeäksi, tyydyn konvehtirasiaan - joka ei tietenkään turvota). 

On helpottavaa tietää, ettei ole ainoa joka on toisinaan ihan päästään pyörällä. Uusien ikäkriisien tuomat lisäominaisuudet hampaiden pesusta sormiruokailuun saavat toisinaan pään pyörälle, hämmentymään ja turhautumaan. Vuoden mutsi haluaa karistaa kannoiltaan turhat syyllisyydentunteet ja antaa tilaa negatiivisillekin tunteille, väsymykselle ja vitutukselle ketutukselle. Se muistuttaa, että äitiys on vain yksi rooli siinä missä kaikki muutkin ja se saa ottaa päähän siinä missä toisinaan töihin lähteminenkin tai parisuhde.

Oma kappaleeni matkasi Kottaraiselle, joka toivottavasti palaa asiaan kirjan luettuaan.

PS. Hassua on, että sain kirjasta paljon irti myös siksi, että kirjoittajat ovat minua vanhempia. 21-vuotiaana äitinä on toisinaan vaikeaa puhua äitiyden kielteisistä tunteista kuulostamatta ulkopuolisen korvissa siltä, että katuu päätöstään saada lapsi melko nuorena. Se, etten ole ainoa, josta tuntuu tältä, on lohdullista. Kaikenlaisen kestovaipat vs. kertakäyttövaipat vs. vessahätäviestintä-vertailun ja mollaamisen sijaan meillä onkin alivuokralaisten lisäksi jotain universaalia ja yhteistä josta puhua karsastamatta ja syyllistämättä - äitiyden ja vauva-ajan herättämistä tunteista, niistä huonoistakin. Tällaisella purkkiruokaa syöttävällä valeäidilläkin on taas mahdollisuus, vai mitä luulette?

Oletko sinä lukenut kirjan? Mitä pidit?

Tsekkaa myös nämä:

7 kommenttia:

  1. olin rv 37 dj sashin keikalla ;) mentiin niin ajoissa että sain istumapaikan, pojat heilu siellä edessä ja silti piti huolta että mulla oli kokoaika joku seurana ja jotain lasissa :) ettei tarvinnyt lyllertää eestaas yksin siellä.tanssimaan tms ei kyllä ollut, en enää niin hyvässä kunnossa sentään :Dmm. nuo on niitä hetkiä kun pystyin kuvittelemaan kuinka ihmiset ajattelee että 19-vuotiaasta ei oo äidiksi kun se raskaanakin raahautuu baariin.

    VastaaPoista
  2. Katjan ja Sadun blogeja lukiessa kyllä hihityttää tai usein jopa naurattaa niin, että meinaa pudota sohvalta. Naisilla on kyllä kirjoittamisen lahja hanskassa. Ostin kirjan suurin toivein jo tovi sitten, mutta en ole vielä ehtinyt koko kirjaa lukea. Taattua satu-ja-katja -kamaa eli elämänläheistä mutsiutta. Me like a lot!

    VastaaPoista
  3. Kiva postaus, itsekin ehdottomasti haluan tuon kirjan kyllä lukea. Totta, että nuo mutsien pitämät blogit on nostaneet äitiyden uudelle tasolle, mutta välillä itseäni jopa ärsyttää se ainainen - noh, kamala angstaaminen. :D Joskus jätin ihan sen takia Katjan blogia lukematta, kunnes taas vähitellen sen "löysin" uudelleen. Kirjoitustyylin pitääkin olla raflaavaa tuollaisessa blogissa, mutta kaikkia se ei välttämättä miellytä. (Siis ei pidäkään miellyttää!!)Odotan kyllä kovasti pääseväni kirjan kimppuun koska niiden "oikeiden" vauvaopuksien kirjoitustyyli se vasta riepookin! >:|

    VastaaPoista
  4. Täytyy kyl etsiä tuo kirjaa käsiinsä! (jos vaan lahopää muistaa asian vielä 5 min tän kirjoittamisen jälkeen)

    VastaaPoista
  5. Esitin juuri tänään miehelle toiveen, että tämä olisi kiva saada vaikka äitienpäivälahjaksi, saa nähdä toteuttaako toiveeni :)

    VastaaPoista
  6. Jeps, luettu on. Varta vasten oikein varasin kirjastosta. Ois ollut vaan kivaa lukea jo 10kk sitten kun käsiteltiin paljonkin niitä ihan vauva aikoja. Mut menipä tuo vieläkin :) -Tinttu ja mukelo 10,5kk-

    VastaaPoista
  7. Kyllä en valita, että viime syksynä meni muutaman iltana vähän myöhään kun näitä arvioita lukee. Ihanaa, että kuulit juuri sen, mitä yritimmekin sanoa. :)

    VastaaPoista