Social Media Icons

torstai 26. huhtikuuta 2012

Avoin perhetoiminta for dummies

Kuva lainattu täältä.
Nyt on kaiketi meneillään jonkinlainen toivepostausten teemaviikko, kun tartun jo toista kertaa lukijain toiveeseen, nimittäin kuulla lisää meidän ja avoimen varhaiskasvatustoiminnan lämpimästä suhteesta ja antaa ehkä joitakin vinkkejä asian suhteen. Olen monta kertaa vain sivunnut että käymme viikottain avoimissa perhekerhoissa Helmin kanssa.

Me olemme käyneet neljässä varsin erilaisessa paikassa katsomassa meininkiä ja ihmisiä, ja voin sanoa, että aina porukkaan tai juttuun pääseminen ei ole omasta itsestä kiinni. Toki uusiin ihmisiin tutustuminen vaatii oma-aloitteisuutta, ulospäinsuuntautuneisuutta ja avoimuutta, mutta on paikkoja, joissa on selkeästi omat klikkinsä ja porukkaan pääseminen tuntuu mahdottomalta, kun yrityksistä huolimatta kukaan ei huomaa edes olemassaoloasi. Olen masokistisena sieluna käynyt useita kertoja eräässä MLL:n perhekahvilassa, eikä minulle ole koskaan edes selvinnyt, kuka on töissä ja kuka lasten kanssa kahvilla. Pihalla yritin viritellä keskustelua erään naisen kanssa, mutta hän nyökkäsi teennäisesti hymyillen ja käänsi selkänsä.

Sitten on paikkoja, jossa heti ovella tervehditään, toivotetaan tervetulleeksi ja jossa läsnäolijat esittäytyvät ennen kuin ehdit avata suutasi. Onneksi. On sanomattakin selvää, että kaltaiseni pulputtavan papupadan on sellaisessa paikassa helpompaa tuntea olonsa kotoisaksi.

Yhden lapsen äitinä, koko maailman mullistuttua myös toisiin lapsiperheisiin, samassa tilanteessa oleviin ihmisiin, tutustuminen ja kontaktin ottaminen voi olla yllättävän vaikeaa. Yhden lapsen, vauvan, äitinä minulla ei ole hajuakaan uhmaiän haasteista tai siitä, mitä nelivuotias tekee. Minä olen istunut tuppisuuna monet kerrat miettien perhekahvilan protokollaa ja sitä, pitääkö puhua keväthaalareista vai AKT:n tilanteesta. Pitäisikö minun olla pelkästään äiti juttujenikin perusteella, vai pidetäänkö sitä tavattoman epäcoolina? Mikä on soveliasta, mikä on toivottavaa? Meitä kun on niin monenlaista sukankuluttajaa. Uskokaa pois, samalla alueella toimivien perhekahviloiden, kerhojen ja avoimien päiväkotien kävijät poikkeavat räikeästikin toisistaan, joten yhden huonon kokemuksen perusteella ei kannata lytätä koko ajatusta perhetoimintaan lähtemisestä, vaan rohkeasti vaihtaa paikkaa, jos olo on epämukava.
Vakiopaikassamme puhutaan milloin strippaavasta Matti Nykäsestä, milloin päiväkotipaikkojen hausta, milloin ärsyttävistä hiivapuikkomainoksista telkkarissa. Kolmen kilometrin päässä keskustelu kävi kuumana pääkaupunkiseudun omakotitalon rakennuskustannuksista ja putkimiesten tuntiliksoista. Ikäjakauma eri paikkojen välillä on huikea sekin. Meidän vakiopaikassamme porukka on pääsääntöisesti alle kolmenkymmenen, kirkon perhekerhossa taasen nuorimmat vanhemmat tuntuivat olevan sitä ikähaarukkaa.

MLL järjestää useilla paikkakunnilla erilaisia avoimia perhekahviloita, seurakuntien perhekerhotkin ovat avoimia kaikille ja avoin päiväkotitoiminta & asukaspuistotkin elävät aika vahvasti ainakin pääkaupunkiseudulla. Kotipaikkakuntasi nettisivuilta löytynee tietoa järjestettävästä toiminnasta ja paikoista. Erilaiset vauvaharrastukset vauvauinnista muskariin tuovat nekin ihmisiä yhteen, joskin isona miinuksena on tietenkin niiden maksullisuus (joissakin asukaspuistoissa tiedän ainakin Vantaalla olevan ihan ilmaista ja kaikille avointa muskaritoimintaa). Eikä pidä väheksyä nettituttujakaan. Erilaisilta lapsiaiheisilta foorumeilta ja blogeista voi löytyä läheisiäkin ystäviä.

Oikeastaan ainoa kunnollinen käytännön vinkki on, että varatkaa mukaan käteistä rahaa, mikäli haluatte nauttia esimerkiksi kupillisen kahvia paikan päällä. Kahvimaksu on yleensä melko periaattellinen, joitain kymmeniä senttejä ja ensimmäisiä kertoja käydessään on hyvä näyttää hermostuksensa takaa siltä, että tekee jotain. Vaikka sitten siemailee teetä tahi kahvia. ;)

Käyttekö te perhekerhoissa tai -kahviloissa? Kuinka usein? Minkälainen ilmapiiri tai porukka siellä on?

12 kommenttia:

  1. Juuri miehelle yksi päivä ihmettelin, miten paljon jutut voikaan erota kerhosta riippuen :DMeidän lähimmässä "lähiökerhossa" jutut kun liikkuu perhetyöntekijöiden vertailussa, erilaisten tukipalveluiden jakamisessa ja jopa huostaanottotarinoissa. Kun sitten taas netin kautta erään äitifooruminen kahveilla keskustellaan juuri noista asuntolainoista, vaatekutsuista, kantorepuista ja lapsiin liittyvistä kerhoista. Että valitse siinä sitten, itse olen valinnut molemmat. Kaikkiin keskusteluihin ei ehkä itse voi ottaa kantaa (ei ainakaan niihin huostaanottokeskusteluihin), mutta saapahan lapsi leikkiä, ja minä saan päiviteltävää kotiin :D

    VastaaPoista
  2. Mulla on myös tuolla luonnoksissa tekeillä juttu perhekerhojen erilaisista ihmisistä mutten ole saanut vielä hiottua valmiiksi. Itse käyn parissa eri perhekerhossa, MLL:n ja kunnan järjestämässä. Esim. kunnan kerhossa käy TODELLA vähän porukkaa, ja olenkin yrittänyt houkutella tuolta MLL:n vastaavasta äitejä sinnekin. MLL:n kerhossa käy aikalailla samat tyypit joka kerta, ja sielläkin on selvästi kuppikuntia. Itsellä on muutama äiti joiden kanssa juttelen, ja pari joihin ei tunnu saavan mitään kontaktia. Varsinkin toiselta saa aina tosi nyrpeän katseen aina kun yrittää muodostaa keskustelua.Kuitenkin, vaikka me äidit juttelemme keskenämme tosi paljon ja tiedämme useamman kuukauden kerhoilujen jälkeen lasten nimien lisäksi paljonkin toistemme elämästä, niin en silti tiedä kaikkien etunimiä ja jossain vaiheessa tulee se piste kun ei kehtaa enää kysyäkään ;) Tällä viikolla sain vihdoin ja viimein kysyttyä kahden äidin (niiden joiden kanssa tuntuu olevan eniten juttua) koko nimet, ja nyt ollaan kavereita facebookissakin :)

    VastaaPoista
  3. Juuri mietittiin perhekahvilassa/leikkipuistossa yhden äidin kanssa, että miten erilaista porukkaa eri puistoissa voi käydä, vaikka asutaan samalla alueella.Ja porukkaan pääseminen on todella vaikeaa, me ollaan käyty nyt nelisen kuukautta yhdessä ja samassa leikkipuistossa monta kertaa viikossa (siellä myös perhekahvila kerran viikossa) ja vihdoinkin on edes jollain tavalla päässyt "sisälle". On valitettavan paljon äitejä, jotka katselee nenänvartta pitkin, eivätkä edes tervehdi :/. Ilmeisesti ovat jollakin tavalla parempia äitejä??Nyt kun on tutustunut ihmisiin, niin puistosta on löytynyt jopa ihan kavereitakin :) Vaikka osa mammoista katselee edelleen nyrpeästi...

    VastaaPoista
  4. Been there, done that - tutulta kuulostaa. Täällä käydään MLL:n perhekahvilassa ja seurakunnan perhekerhossa. Onneksi mukana on melkein aina kaveri, jotta en tuntisi itseäni ihan ulkopuoliseksi. Olen todella puhelias, mutta näissä kahvilatilanteissa ujous yllättää ja saatan vaikuttaa juuri sellaiselta "nenän vartta pitkin"-tyypiltä. Vasta kirjoitin omassa blogissani hieman tätä aihetta vastaavasta. Käy lukasemassa, jos yhtään kiinnostaa: http://muumitalossa.blogspot.com/2012/04/ennakkoluuloja-ja-epavarmuutta.html

    VastaaPoista
  5. Asukaspuiston kerhoissa käydään sekä välillä seurakunnan muskarissa, jonka jälkeen perhekahvila. Aika samat tyypit molemmissa pyörii. Täällä on joka päivälle jotain jos vain haluaa mennä. Onneksemme asuinalueemme on jokseenkin yhteisöllinen. Vaikka Kallion-Alppilalan-Harjun asukasmäärä on suuri on tosi moni pienten lasten vanhempi tuttu. Jatkuvasti kadulla tulee ainakin moikkaustuttu vastaan.Minut on otettu hyvin mukaan, vaikka menikin vuosi ennen kuin uskallaiduin menoon osallistua (ottaa niistä selvää). Meillä on hyvä fiilis kerhoissa, kaikki moikkaa kaikkia ja puhutaan juurikin kaikesta mahdollisesta asunnoista, Mr Lotharista, Turkusta, laspista yms yms yms. Mä ainakin kuvittelen että uusien on helppo tulla mukaan kun meno on niin rentoa. Toisaalta rupesin ajattelemaan että olenko kuitenkin pääsyt juuri vain siihen klikkiin sisään? Siksikö on niin kivaa?

    VastaaPoista
  6. Hei!Hyvä aihe :) Olen itse työntekijänä MLL:llä, mm.juuri perhekahvilassa. Kysyisinkin teiltä, ketkä tunnette olenne "ei tervetulleiksi", että miten työntekijä voisi vaikuttaa siihen, miten toivoisi että teidät vastaanotetaan? Millainen olisi hyvä ja toimiva perhekahvila? Mielenkiinnolla kyselen, itse en ole lasten kanssa juuri viettänyt aikaa perhekahviloissa, ja nyt harmittaa koska meillä ainakin on hyvä tunnelma (ainakin työntekijän näkökulmasta ;) )

    VastaaPoista
  7. Meilläkin on joka päivälle kyllä ohjelmaa, jos sellaista kaipaa. Mä tosin kaipaan omaakin tilaa aika paljon ja siksi pari kertaa viikossa on mulle enemmän kuin riittävästi. Mä olen muuten usein miettinyt tuota samaista klikki-asiaa - että olenkohan minä vain päässyt siihen mukaan, ja siksi viihdyn. Juttelin erään tuttavani kanssa, joka käy samassa perhekerhossa ja hän sanoi, että vielä kuukausien käymisenkään jälkeen ei tunne olevansa osa porukkaa, "toisin kuin sinä", hän sanoi.

    VastaaPoista
  8. Heissan!Ja kiitos, tästä on kyselty paljon. Olen itsekin toiminut varhaiskasvatuspalveluiden parissa, ja myönnän ettei ohjaajilla aina ole resursseja huomioida yksittäisiä vanhempia niin paljon kuin olisi ehkä tarvis. Uusien ihmisien astuessa huoneeeseen jos (ja kun) vanhemmat eivät esittäydy, niin hyppää ohjaaja penkiltään ylös, esittäytyy ja toivottaa tervetulleeksi. Hyvä esimerkki vakiopaikkani ohjaajista on, että aina oven kolahtaessa joku heistä säntää ovelle ottamaan vieraita tervetulleiksi ja ensikertalaisille kerrotaan paikan käytännöt aina kahvirahakipon ja vessan sijainnista järjestyssääntöihin. Monesti myös tullessani ohjaaja tarjoutuu pitämään Helmiä hetken, että saan rauhassa riisua tai laittaa kamppeeni valmiiksi. Se vie ohjaajalta alle kolme minuuttia, mutta on tärkeä ja hieno ele minulle - ja tietysti muillekin. Uusiin ympyröihin astuminen käy helpommin, kun vastassa on avulias opas. Esimerkiksi vaipanvaihtopisteen sijainti on tärkeä speksi. Kun tuntee edes jokseenkin paikan, jossa on, on olo heti turvallisempi ja varmempi.Olipa kiva, että jätit kommentin, kiva kuulla että haluat kehittää omaa osaamistasi ja kuulla asiakaskokemuksia. :)

    VastaaPoista
  9. Heippa!Me ollaan käyty vasta kerran seurakunnan perhekerhossa ja kerran puistossa. Ei siis kovin paljoa kokemusta avoimesta perhetoiminnasta. Toivoisin postauksen kerrostalossa ja erityisesti kaksiossa asumisesta. Mitä hyviä/huonoja puolia? Miltä tuntuu asua kerrostalossa? Itsekin asun kerrostalokaksiossa ja olen pohtinut paljon sitä miten tulemme tänne mahtumaan jne. Tykkään itse kuitenkin asua kerrostalossa.Terkuin,Laura

    VastaaPoista
  10. Me käymme tytön kanssa perhekerhossa ja -kahvilassa yleensä silloin, kun siellä on jotain erityistä toimintaa, kuten askartelua, esittelijöitä tai toimintapäiviä :) Samoja mammoja nähdään myös muskarissa ja taaperojumpassa viikottain. Oman paikkakunnan perhetoiminta on aktiivista ja vähän väliä on jotain tapahtumaa tai toimintaa johon voi osallistua :)Itsekin olen vähän tuppisuu tapaus, mutta hyvä porukkahenki auttaa paljon ja täällä ohjaajat ovat heti huomanneet uuden naaman ja tulleet esittäytymään ja jakamaan lappusia ohjelmasta ja tapahtumakalenteria :DBlogissani on sinulle tunnustus (en tiedä toteutatko niitä, mutta ansaitset tämän monipuolisena bloggaajana):http://kaksitassua.blogspot.com/2012/04/versatile-blogger-award.html

    VastaaPoista
  11. Hei, Hyvä postaus! Uskallauduin kommentoimaan minäkin..:) Ja vähän sama meininki noissa kerhoissa, kun olen myös sorttia "tuppisuu" niin kesti noin vuoden ennenkuin päästiin omassa kerhossa "sisälle". Harmi vaan, että olen pian menossa takaisin töihin, joten tästäkään ilosta ei pääse nauttimaan kauaa. Mutta hyvä huomio tuo ikäjakauma; me nimittäin kans käydään tuollaisessa srk:n kerhossa ja siellä kans taitaa suurin osa kävijöistä olla siellä kolmenkympin paremmalla puolella..tosin se sopii kyllä mulle kun omakin "parasta ennen -päivämäärä" on jo ohitettu jokin aika sitten. :D Meillä on onneksi ollut tuolla kerhossa tosi mukavat ohjaajat niin on tällainen ujompikin tapaus saanut edes jotain juttuseuraa ennenkuin on tutustunut noihin muihin äiteihin paremmin.

    VastaaPoista