Social Media Icons

torstai 8. maaliskuuta 2012

Vieraissa

5 kommenttia , , , , , , Share It:
Kovimpien pakkasten ollessa (toivon mukaan) takana päin olen uskaltautunut kodin seinien ulkopuolelle, ainakin useammin ja enemmän kuin ennen. Olemme yleensäkin aika usein liikkeellä, joka päivä jossakin. Me olemme tuttu näky kirpputorilla, kerhossa, postissa, kaupassa... Viimeisen parin kuukauden ajan olemme kuitenkin pysytelleet sisätiloissa kotona, koska silmämunat jäätyy päähän-ilmat ovat vieneet viimeisetkin ulkoiluhalun rippeet.



Kuluneen viikon aikana olemme käyneet kolmessa mummilassa, avoimessa päiväkodissa, lapsuudenystävää tapaamassa ja tietysti pyörähtämässä kirpparilla (joskin melko heikoin tuloksin).
Helmi vaikuttaa hitaasti lämpeävältä tyypiltä. Vieraille mennessä hän on hiljainen eikä halua pois sylistä. Hän kurkkii varovasti sylini suojasta isovanhempiaan, rämplää kaulakoruani, ei luo montaakaan katsetta vieraaseen paikkaan. Kun vierähtää tovi, alkaa hän kuikuilla ympärilleen, jokeltamaan hieman. Hän tahtoo lattialle. Istuu siinä vaitonaisena hetken, lähtee sitten liikkeelle - ja on sen jälkeen pysäyttämätön. Ensi töikseen hän nappaa koiralta luun, sitten jatkaa matkaansa sohvapöytää pitkin askeltaen mummin luo. Kauaa hän ei viihdy sylissä, lattia kutsuu. Hetkessä hän on koiran vesikupissa, kiskomassa pöytäliinaa, hakkaamassa vessan ovea.

Kasvojen ja ihmisten sijaan nykyään tuntuu enemmän kiinnostavan esineet ja asiat. Äitini keittiön sisalmaton karkea pinta, olohuoneen lasipöytä ja akvaariokalat ihmetyttävät, ihastuttavat ja kiehtovat. Anoppilassa taasen kyytiä saa lattialla olevien huonekasvien koristekivet, kolina vain kuuluu.
Onneksi meihin ja ehtivään vauvaamme on suhtauduttu entisenlaisesti, emmekä ole saaneet porttikieltoja. Kuljemme siis edelleenkin kyläluutina. Helmi maata viistäen.

5 kommenttia:

  1. Tykkään siitä, että kuljette vaikka monesti kotona turvalliseksi tehdyssä ympäristössä olis helpompi olla. Lapsi ja varmasti vanhemmatkin saa kuitenkin enemmän siitä, että käy vähän haistelemassa uusia tuulia. Tälleen kasvatatte lapsestanne yksilön, jonka on yksinkertaisempi sujahtaa porukkaan mukaan, niin uskon. Sosiaalisen lapsen on helpompi vastata elämän haasteisiin, niinkuin vaikkapa päivähoito...joka mahdollisesti jossain edessäpäin kummittelee.Niin ja onhan sitä omaa natiaista mielenkiintoista tarkkailla eri ympäristöissä.

    VastaaPoista
  2. Olkaa niin onnellisia että Helmin isovanhemmat asuvat lähellä ja heidän luonaan on helppo vierailla! Meillä matkaa on molempien isovanhempien luo satoja kilometrejä ja matka vaatii aina melkoista suunnittelua.

    VastaaPoista
  3. Helmi on kuolettavan söpö! Voisitkohan joskus ladata tänne jonkun videonpätkän, niin minä -ja monet muut pahimman lajin vauvahöperöt- saisimme ihastella suloista muksuanne vielä vähän lisää? :')Oletteko muuten käyneet Helmin kanssa vauvauinneissa tai -muskareissa yms?

    VastaaPoista
  4. Ihana Helmi! Ehdottelen uutta tapaamisaikaa, kun mekin ollaan v-i-h-d-o-i-n terveenä!

    VastaaPoista
  5. Meidän Ava oli kanssa varsinainen koira kolmonen. :) Milloin oli suussa sukka, milloin koiran luu, myös leluja piti kanniskella suussa pitkin poikin. Mitä isommat edellä, ja meidän tapauksessa siis koirat, niin pienemmät perässä. Monta kertaa meinasi mulla kahvit mennä väärään kurkkuun, kun katselin Avaa leikkimässä kahden koiran kanssa. Oli varsin vinkeää ja suloistuttavaa aikaa se. Teidän neiti on kyllä varsinainen päivänsäde, suloinen pikkuneiti. <3

    VastaaPoista