Social Media Icons

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Otteita oikeasta elämästä

8 kommenttia , , , , , , , Share It:

Tuskinpa teille on välittynyt kodistamme kuvaa kliinisistä sisustustavara-asetelmista työpöydällä tai rouheista DIY-ratkaisuista, mutta blogeissa on usein puhuttu siitä, kuinka ruusuisia kuvia perhe-elämästä ja kodista annetaan. Missään ei näy pyykkikasoja, pölyä tai epäjärjestystä. Kottarainen korjasi nopeasti myös minun harhakuvitelmani sanomalla, että kyse on kuvakulmista. Siksi kai ainakin kuvataankin naulakkoja ja lipastojen päällisiä. Lattia on menetetty.
Minä kun olen kuvannut vain suurella aukolla, niin että ovensuussa odottava roskapussi on jäänyt epäselväksi massaksi lapsen taakse, toivottavasti.
Tuskinpa kenenkään facebookin profiilikuvassa koreilee tiskipöydällä nököttävä lautasvuori tai eilisen päivän meikit naamalla räpsäisty kuva krapula-aamulta, vai mitä luulette? En usko, että kyse on niinkään tietynlaisen kuvan välittämisestä muille ihmisille, vaan tietynlaisen kuvan välittämisestä itselleen. Minä ainakaan en halua nähdä itseäni huonosti nukutun yön jälkeen edes peilistä, saatika sitten netissä. Toisille blogin kirjoittaminen on jonkinlaista pakoa arjesta, harrastus. Eräs bloggari sanoi kerran, että huonon päivän päätteeksi kukkaan puhjennut narsissi saa tarttumaan kameraan, tehden päivästä heti hieman merkityksellisemmän ja paremman. Sillä tavalla oppii nauttimaan pienistä asioista, iloista.

Vauvablogia (kyllä, minä taidan kyllä selkeästi istua tähän kategoriaan) kirjoittaessani olen kovin harvoin tullut edes ajatelleeksi, että joku saattaisi bongata kuvasta epäoleellisia asioita. Uusista taidoista, kasvusta ja kehityksestä nauttiminen on saanut taustalla näkyvän, keskelle olohuonetta eksyneen sukan tuntumaan merkityksettömältä. Ainakin, kun se on osa meidän arkeamme nyt. Tavarat, jotka eksyvät väärille paikoille, joita ei ehdi laittaa. Tai pelastaa. Tai henno pelastaa, kuten yllä olevassa kuvasarjassa. Toisinaan en voi kuin nauraa - ja tarttua kameraan - katsellessani isänsä pitkiin kalsareihin kietoutunutta onnellista tyttöäni.

Toisille ihmisille tuntuu välittyneen kuva minusta himoshoppailijana, joka hengailee kotona onnellisena vauvan kanssa. Olisipa näin. Tosi asiassa olen aika nuuka (ja nautin kyllä ajastani kotona Helmin kanssa), ja paljon tavaraa ostetaan käytettynä tai tuunataan sukulaisten vanhoista tavaroista. Me olemme asuneet nykyisessä kodissamme nyt reilun vuoden, mikä tarkoittaa, että meillä ei ole ollut ainuitakaan kevätverhoja, montaakaan vaihdettavaa keittiöpyyhettä tai seinäkalenteria (joka on ehdottomasti isoin panostukseni!). Tavaraa on ostettu pikkuhiljaa, ja pahamaineisilta Ikea-reissuilta on blogimattojen sijaan tarttunut kananmunaleikkureita ja teesiivilöitä. Kirppiksiltä olen etsinyt ja bongannutkin jarrusukkia, joita pesukone nyt tuntuu nielevän oikein urakalla. Ostoslistalla huutaa kuitenkin tällä hetkellä kahvimaito ja megasatsi pyykkipoikia. Pyykit kun saavat kyytiä, pyykinkuivausteline kaatuu vauhdilla ja keittiössä vastaan tulee villasukka suussaan konttaava vaapero.

Minkälainen on sinun otoksesi arjesta?

8 kommenttia:

  1. Pakko kommentoida kun tuli mieleen taas yksi anonyymi. Olin kuvannut meidän leikkivää neitiä sängyllä päiväpeiton päällä kun tämä anonyymi bongasi päiväpeitosta tahran. En tiedä kuinka tarkkaan on pitänyt sitä kuvaa syynätä että sen sieltä edes erotti :D Mutta saimpahan kuulla siitäkin sitten v*ttuilua. Sehän olikin kuvan tärkein asia :)

    VastaaPoista
  2. Siis aivan kamala asia, jos päiväpeitossa on yksi tahra!Voi kiesus joidenkin ihmisten kanssa.

    VastaaPoista
  3. Otos arjesta..Kahden lapsen ulkovaatteet eteisen lattialla, ja vauvan tyhjäämä kenkähylly.Pari koneellista pyykkiä viikkamattomana ammeessa, ja silti pullisteleva pyykkikori. Piirrustusvehkeitä täynnä oleva ruokapöytä, jonka komennan siivoamaan 4-5krt päivässä, koska ei mahduta syömään. Piirrustuspaperia kuluu muuten uskomattomat määrät.Vauvan lelut ympäri alakertaa, mustat kädet ja kasvot jos ehtii takan luokse ensimäisenä koska en ole vieläkään oppinut laittamaan ovea kiinni.Ruokapöydän alunen lainehtii muruja, vaikka koitan imuroida sen paristi päivässä, koska V ei saa syödä muruja (allergiat)Portaiden portin päälle on näppärää laskea vaikka farkut, kuljen kotona verskoissa, ja en jaksa juosta kokoaika kerrosten väliä.Portaisiin portin taakse vain lasken tavaraa, joka on menossa yläkertaan-leluja, tyynyjä, reppuja yms mitä kulkeutuu kokoaika.Pesemättömät ikkunat, on asuttu 1½v. Eilen otin joulukortit roikkumasta seinältä ;) onhan jo maaliskuu..

    VastaaPoista
  4. "Lattia on menetetty." Hymyilin ääneen, kiitos siitä :D

    VastaaPoista
  5. Itse en ymmärrä sitä että miksi varta vasten blogissa pitäisi esitellä pyykkivuoria, tiskikasoja tai paskaisia lattioita (enkä tarkoita tällä sinua!!). Eikö se blogin pitäminen ole nimenomaan sitä että kirjoitetaan kivoista asioista, ehkä jopa tavallaan paetaankin sitä arkea joka on niin "in your face" kotona ja tehdään asioista esteettistä kuvaamalla kauniita asioita kuvakulmilla ja asettelulla. Mitä väärää siinä on? Miksi ihmisen elämässä ei saisi olla ripaus kauneutta? En välillä ymmärrä suomalaisia kun heti jos teet jostain kaunista ja haluat olla esteettinen, vaikka se tapahtuisikin tieten tahtoen, niin heti ollaan motkottamassa että annetaan liian ruusuisia kuvia. Kyllähän kaikkien lapsiperheissä on tiskejä, vuode petaamatta, roskat viemättä. Miksi pirussa sitä haluaisi blogiin tuoda ellei nyt pidä vartavasten blogia jossa haluaa nimenomaan esitellä tätä(kin) puolta. Kukin tyylillään.Sanoit minusta hyvin kun sanoit "Tuskinpa kenenkään facebookin profiilikuvassa koreilee tiskipöydällä nököttävä lautasvuori tai eilisen päivän meikit naamalla räpsäisty kuva krapula-aamulta, vai mitä luulette? En usko, että kyse on niinkään tietynlaisen kuvan välittämisestä muille ihmisille, vaan tietynlaisen kuvan välittämisestä itselleen". Nimenomaan. Joten miksi blogistin pitäisi tämä tehdä? Itselleenhän sitä blogia, ainakin pääasiassa, kirjoittaa. Se on oma harrastus, oma blogi, kukin tehköön sillä mitä haluaa. Minusta on kiva katsella kauniita kuvia, vaikka sen kuvan ottamiseen olikisin vähän stailattu. Saa ideoita ja inspiraatiota omaan kotiin. Ja kauniit ihmiset/lapset/vaatteet ovat vain plussaa. -Kaisa (vakkarilukija jolla nousi karvat pystyyn :D )

    VastaaPoista
  6. Allekirjoitan koko tekstisi! Itse tykkään lukea visuaalisesti upeita blogeja sisustusasetelmineen ja kliinisine kotikuvineen. Olen saanut montaa hyvää vinkkiä ja ideaa blogeista, oli kyse sitten joulupöydän kattauksesta tai kynttiläasetelmista. Ja sitä varten mielestäni blogit ovatkin, niinkuin sanoit - jonkinlaiseksi paoksi arjesta.

    VastaaPoista
  7. Joo, sarjassamme "oleellista ja epäoleellista", hahah! Toiset ne jaksaa. Itse en kylään mennessä tai kuvia katsellessa jaksa syynätä kirjahyllyn päällä lymyäviä pölyjä tai tahraa tekstiilissä. Puuh.

    VastaaPoista
  8. Omasta blogistani löytää kuvien taustalta jos jotakin, eivätkä kuvat ole muutenkaan taidokkaasti otettuja ja ruusuisia, vaan arjen keskeltä puhelimella napsittuja. Siitä huolimatta harmittaa taustalla näkyvät sotkut sun muut.

    VastaaPoista