Social Media Icons

lauantai 31. maaliskuuta 2012

Luomukirsikkatomaattimutsi ja teekutsut

19 kommenttia , , , , , , , , , Share It:


Minä hermoilen aina ennen uusien ihmisten tapaamista. Käteni tärisevät ja hikoavat, sanat juuttuvat kurkkuun. Yleensä möläytän jotain aivotonta tai pulputan hädissäni kaikkien päälle. Tai mikä hirveintä, jaarittelen ja teen outoja aasinsiltoja.
Olen facebookissa saanut joiltakin teistä kaveripyyntöjä, mutten valitettavasti ole uskaltanut vastata niihin. Kyse on paitsi yksityisyydestäni, myös ujoudestani. Pelkään kai että yksi aivottomista tilapäivityksistäni tai vuonna 2009 napattu biletyskuva muuttaisi radikaalisti näkemystä minusta. Ajatus on aika absurdi, koska suollanhan täälläkin toisinaan melkoista shaibaa, eikä naamakirjakankaan jutut ole otteita salaisimmista kansioistani, mutta silti.

Viime kesänä sain kutsun blogitapaamiseen piknikille. Olin puulla päähän lyöty. Osallistumassa oli ulkosuomalainen kotiäiti Daria, joka tuolloin asui Amsterdamissa, nyt Lontoossa, mielenkiintoisiin tapahtumiin läjäpäin saava Oi mutsi mutsi, lifestylebloggari Minttu ja freelancer graafikko-kotiäiti Kottarainen, jonka mielettömän upeita kuvia ja sisustusta olin saanut ihailla vain blogista. Minä taasen olin tuolloin keskustelupalstoilla teiniäitinä tunnettu tapaus pienehkön lukijakuntani kanssa, ja tunsin oloni aika ulkopuoliseksi.

Päivä alkoi huonosti. En löytänyt mitään siistimpää ja sopivaa vaatetta päälleni, myöhästyin bussista, unohdin ottaa mukaan riittävästi vaippoja ja vaihtovaatteita, enkä meinannut millään löytää perille.
Muut hengailivat vilteillään rennosti ja puhe pulppusi. Hermoilin. Oi mutsi mutsin kanssa olin viestitellyt jo pitkän tovin, mutta muut olivat tuttuja vain blogitekstien kautta. Kun Kottarainen kertoi huokaillen, että heillä oli ollut kauhea aamu, eikä mikään mennyt nappiinsa, tunsin ohikiitävän hetken ajan sielujen sympatiaa - en ollut ainoa, jolla on takanaan kivinen tie kesäiselle piknikille. Epäilysteni olisi tietenkin pitänyt herätä, kun näin rennon huolettoman mutta siistin nutturakampauksen ja megaihanan laukun, johon kuulemma mahtuu kaikki tarvittava järjestelmäkamerasta kosteuspyyhkeisiin. Ekologisiin kosteuspyyhkeisiin, jotka hän kaivoi viattomasti laukustaan vaippaa vaihtaessaan. En edes tiennyt sellaisten olemassa olosta! Itselläni oli laukussa vain synnytyslaitokselta muutamia viikkoja sitten saatu ilmaispakkaus pahalta haisevia rättejä. Laukun kätköistä paljastui myös kotimaisia luomukirsikkatomaatteja ja lisäaineettomia kokojyvä talk-muruja, siis ehdottoman hyvää sormiruokaa. Tunsin virallisesti olevani toivoton tapaus. Minä kun lähdin liikkeelle yhdellä vaipalla ja no, tisseilläni, varustettuna, tukka pystyssä ja eksyin vielä matkalla.

Kottarainen on myöhemmin nauranut suurin piirtein peränsä irti, kun olen kertonut ensivaikutelmasta, jonka sain. Hänen mukaansa se on ihan puppua, ettei hän oikeasti ole sellainen, että pienen lähi-Siwan valikoimissa vain ei ole valinnan varaa. Kun hän kaivaa kaapista vauvansosetta, jota O ei ole syönyt enää kuukausiin ja pyöräyttää muffinit kun saavumme extempore-visiitille puolen tunnin varoitusajalla, kurtistan kulmiani. Niin varmaan.

Teekutsuilla tapasin uusia ihmisiä. Pelkäsin änkyttäväni ja möläyttäväni jotain järjettömän typerää. Pelkäsin, etten osaisi puhua kenellekkään. Pelko oli turha. Kottaraisen ja P:n kavereita ja sukulaisia tuntuu yhdistävän tietty aitous, sydämellisyys ja ystävällisyys. Pulputin taas kuin papupata niin skräppäyksestä kuin nykyaikaisen viihde-elektroniikan hiipimisestä taaperoinkin keskuuteen.
Myös H on tykästynyt Kottarainen companyyn. Itse asiassa tälläkin hetkellä hän on P:n kanssa kalassa. O huhuilee kotona Emmiä ja Helmi hihkuu kun soitamme heidän ovikelloaan. Win-win.

Kaikki yllä olevat kuvat ovat Kottaraisen ottamia, arvaattekohan miksi? Koska lähdin taas suurin piirtein yhdellä vaipalla ja tisseillä varustettuna. Illan emäntä tarjoili puuroa, O muffinsseja Helmille. H ei päässyt mukaan, joten Kottarainen pakkasi palan kansikuvakakkua mukaan hänelle vietäväksi, Helmi sai puurotestereitä. Siippani hyökkäsi täytetyn puuman notkeudellaan ylös sängystä kun kerroin, että jääkaapissa odottaa jättimäinen pala kakkua. En ehtinyt riisua edes Helmiä kun ahmatti jo hymyili suupielet kermavaahdossa. Hymyilin ja mietin lämmöllä luomukirsikkatomaattimutsia.

Meillä on lauantain ohjelmassa hölläilyä ja pizzaa, arvatkaapa keiden seurassa... Mitä te puuhaatte? Onko teillä läheisiksi tulleita nettituttuja?

PS. Pikainen tilannekatsaus paljon puhuttuihin hampaisiin; kaksi puhkesi eilen alas, kolmas on ihan pinnassa. Yöt (ja päivät) ovat levottomia. Vähän väsyttää.

19 kommenttia:

  1. Hih, ensivaikutelma on kyllä voimakas asia. Olen miettinyt ihan samaa...Minäkin olen ilokseni huomannut, että täältä netin syövereistä voi myös löytää oikeita ystäviä! Ihan mahtava juttu!PS: olipas taas syvällistä tekstiä, komppasin lähinnä tuota kirjoitustasi. No, sitähän minä tietty meinasinkin.

    VastaaPoista
  2. Voi kun tuli haikea olo. Tajusin kirjoituksesi kautta, ettei minulla ole yhtään ainoaa mammakaveria, jonka luokse mennä kahville tai joka kutsuisi meidät vaikka lenkille tai syömään. Surullista. Mietin, mikä minussa mahtaa olla vikana...

    VastaaPoista
  3. Yhdyna yllä kirjoittaneen anonyymin sanoihin; mikähän ihme mahtaa olla vikana mussa kun ei ole yhtään äitikavereita. Ehkä pitäs lyöttäytyä yksiin yllä kirjoittaneen anon kanssa... mitta asutaan tietysti eri paikkakunnallakin... :D

    VastaaPoista
  4. Tää Oo ja Pee on niinku semmosta tekstiä, josta ei tajua yhtään mitään! Olisiko ylivoimaista keksiä jotkut nimen korvikkeet noille kirjaimille, jotta voisi ymmärtää onko kyseessä kentis mies-vai naispuolinen henkilö, ikää on vielä haastavampaa alkaa arvailemaan. Sulla on varmasti oma lukijakuntasi, joka tietää ketä kummia ovat Oo ja Pee tai ehkä Yy ja äX, mutta olisi vallan hurmaavaa, jos voisit huomioida myös meidät satunnaiset lukijat. Vai onko tarkoituksesi karkottaa kaikki muut paisti oma kuppikuntasi pois lukemasta tissijuttujasi?En ole aikoihin lukenut mitään näin hämmentävää O_O

    VastaaPoista
  5. Ehkä satunnainen lukija toisaalta myös ymmärtää ettei voikaan olla kärryillä ihan kaikista taustatarinoista ja henkilöistä ollessaan nimenomaan satunnainen vieras. Otan (kyseenalaisen) kunnian tekstin P:stä joka siis on mieheni ja O:sta joka on lapseni. Toivon, että teksti on nyt näillä tiedoin helpompi lukea. Lukemalla tai vilkuilemalla linkatut teekutsut ainakin suurin osa tästä olisi myös selvinnyt satunnaisemmallekin lukijalle. H sen sijaan on Sascian itse jo pidemmän aikaa käyttämä lyhenne johon ja jonka taustoihin en puutu. :DYmmärrän osittain kyllä tämän hämmennyksen mutta toisaalta en näe kyllä minkäänlaista syytä keksiä nimiä henkilöille joilla sellaiset on jo. En myöskään näe mitään syytä miksi satunnaisen lukijan tulisi ylipäätään tietää esimerkiksi mieheni ikä. ;)

    VastaaPoista
  6. Komppaan Kottaraista. Tuntuisi oudolta keksiä nimiä henkilöille, jotka esiintyvät jo kohtuullisen suuressa blogissa, joilla on paaaljon samoja lukijoita kuin minullakin. Ehkä luotin liikaa tietynlaiseen intertekstuaalisuuteen blogimaailmassakin ja ajattelin, että ne, jotka eivät ole aiemmin lukeneet Kottaraisen blogia tai minun kirjoituksiani visiiteistä heillä, osaisivat klikata upotettua linkkiä jolloin mysteeri kirjainlyhenteistä raukeaisi. Itsekin löydän jatkuvasti uusia seurattavia blogeja ja toisissa vierailen vain satunnaisesti, ja on pakko sanoa, että aina hetken verran olen itse pihalla siitä, kuka on kuka ja mitä on tapahtunut. Onneksi tunnisteiden selaaminen ja linkkien klikkaaminen yleensä auttaa.

    VastaaPoista
  7. Ja kahdelle ensimmäiselle anonyymille esitän pahoitteluni äitikavereiden puutteesta. Oletteko tutkineet paikkakuntienne perhekahviloiden, perhekerhojen tai avoimien päiväkotien tarjontaa? Itse olen hurjan huono oikeasti lähtemään, eikä minusta olisi kenellekkään säännölliseksi lenkkiseuraksi, mutta ainakin suurimmissa kaupungeissa on yleensä tarjolla maksuttomia ja avoimia kohtaamispaikkoja aamusta iltaan, kannattaa rohkeasti vain lähteä mukaan. :)

    VastaaPoista
  8. ihanat noi sun (luonnon?)kiharat hiukset!

    VastaaPoista
  9. Voi kiitos! Ne on tosiaan juurikin noin luonnonkiharat. Itse harmittelin kuvia katsellessani, että nykyään ei ole aikaa kuin pestä tukka ja sukaista pitkäksi kasvanut otsatukka pinnillä kiinni. Mun hiukset on siis aika lailla mallia pese & pidä. Tulipas hyvä mieli kommentistasi, ehkä kehtaan joskus ihan oikeasti napata kuvia itsestänikin vaikka.. tai siis koska kuontalo on mitä on! ;)

    VastaaPoista
  10. Tiiäkkö ei vaan JAKSA alkaa klikkailee ja leikkiä etsivää, kun haluaa oikeesti vain ja ainoastaan relata illan suussa. Ei todella ole tämä niin kiinnostavaa ajatuksenvirtaa jostain teekutsuista, että olisi into piukassa tonkimassa ketkä mahtaa olla kummalliset, tekstin edetessä järkkynä lisääntyvät kirjainlyhenteet! Olisiko liikaa pyydetty laittaa tuohon sivupalkkiin vaikka ne tunnisteet TAI mieluummin ehkä tuohon tekstin alle (lue joskus vaikka Tyttö olet rätti-blogia ja ota opiksesi)???No mut että tämä oli kohtelias pyyntö ehkä mahdollisille tuleville satunnaisille. Oma mielenkiintoni herpaantui ja jätän suosiolla blogin, jonka pitäjä ei suinkaan vaikuta ujolta ja symppikseltä, kuten haluaa tekstissä antaa ymmärtää, vaan ylimieliseltä ja nurkkakuntaiselta. En suinkaan ole masokisti ja kiduta itseäni blogissa, jonka juttuja ei vaan voi ymmärtää, vaan siirryn takavasemmalle, mistä tulinkin. Muutaman kerran tänne eksyttyäni ja aina vaan enemmän ja enemmän ymmälle jouduttuani tämä saa nyt riittää. Kiitos tästä ja hyvää jatkoa! Onneksi aakkosia riittää ja jos ne loppuu, kannattaa ottaa avuksi numerot, niin kohtuullisen suuri, mutta kohtuullisen harvaan kommentoiva lukijakuntasi saa leikkiä jatkossakin etsivää ja suorittaa pikku-salapoliisitehtäviä.

    VastaaPoista
  11. Et hitto vie voi oikeasti olla tosissasi? :DKirjaimia on tekstissä tasan kolme (3) kappaletta, loput aakkoset jäivät suosiolla (ainakin vielä) käyttämättä. Niistä käytetyistä kaksi eivät ole tämän blogin pääasiallisia henkilöitä vaan minun blogissani seikkailevia, näillä kirjaimilla alusta saakka esiintyneitä ihmisiä joiden luetteleminen _täällä_ sivupalkissa olisi ihan älytöntä. Ja minä nyt vastaan tähän blogin kirjoittajan sijaan (lisäksi?) sen takia kun ne kirjaimet ovat nimenomaan minun blogistani peräisin ja siellä käytössä jatkuvasti enkä voi käsittää miten kaksi kappaletta aakkosia saa aikaan näin suuren tunnekuohun. Ehkä rakentavammin esitettynä tämä olisi vielä ollut ihan ymmärrettävä kommentti mutta en edelleenkään näe mitään syytä esimerkiksi tuolle peräänkuuluttamallesi iälle. Sukupuoli toki jossain kontekstissa voi ollakin olennaista.

    VastaaPoista
  12. Minä saan olla ikionnellinen nettiystävistäni. Tai siis netin kautta hankkimistani ystävistäni. Kiitos vauvafoorumeiden, olen molempien lasteni odotusaikana saanut porukan saman paikkakunnan äideistä, esikoisen odotusajalta on jäljellä vielä 14 tyyppiä joiden kanssa kirjoitellaan yhä suljetulla foorumilla ja nähdäänkin säännöllisen epäsäännöllisesti isommalla tai pienemmällä porukalla. Kuopuksen kanssa meitä on ryhmässä vain 7, ja me kirjoittelemme nykyään Facebookissa omassa pikku ryhmässämme. Takana on juuri viikko sitten vietetty ihana äitien illanvietto tällä pienellä porukalla, jossa pääsi itse kukin nollaamaan päätään.Ja noista kirjaimista. Siitä vaan, eiköhän jokaisen pitäisi tajuta että liittyvät joko Kottaraisen tai Sascianin lähipiiriin, onko sillä loppujen lopuksi mitään väliä jos joku satunnainen lukija ei tiedä tarkkaan keitä he ovat...?

    VastaaPoista
  13. Sulla on tosi kiva blogi ja aattelin kysyä sellaista asiaa,kun sä jossai vaiheessa ainakin kirjoitit tosi paljon kantorepuista ja liinailusta. Olit myös ostanu Hotslings kantopussi, Everyday, onko vielä ollut käytössä ja onko ollut kätevä, ajattelin ostaa jonkun tuollaisen Tuli-kantorepun kaveriksi.Ja sit jos vaik kertoisin oman kantani nettituttuihin:Minulla on nyt 3kk vanha tyttö ja yritän kovasti tutustua muihin äiteihi netin kautta, tällä hetkellä esim.kaksplussan sivuilla kun on nuita palstoja,niin niitä kautta olen koittanut tutustua muihin pääkaupunkiseutulaisii,joilla on lapsia. Ja minun mielestä on tärkeää, että on äitiseuraa joiden kanssa voi sitte jutella joka vauva-asioita tai mitä mieleen ikinä tuleekaan.

    VastaaPoista
  14. Pitää myöntää, että osittain allekirjoitan sen, että kirjainten mainitseminen ilman sen ihmeempää esittelyä voi olla hämmentävää, mutta jo ensimmäisestä kommentista jäi aika paha maku suuhun. Paljon on kyse siitä, miten asiansa esittää. Sivupalkissahan on jo profiilini kuvauksessa kerrottu, keitä ovat H ja Helmi, joten vierailevia kirjaimia oli nyt eksynyt kaksi ja molemmat mainittiin Kottaraisen nimen yhteydessä. Mielestäni aika usein kirjoitan omasta elämästäni ja omasta arjestani, joten virke "Muutaman kerran tänne eksyttyäni ja aina vaan enemmän ja enemmän ymmälle jouduttuani tämä saa nyt riittää" ei ihan avautunut minulle. Blogia kirjoittaessani olen joutunut paksuunnuttamaan nahkaani ja sanoa vastaan tai ainakin yrittää puolustautua, seisoa sanojeni takana, sillä melkoisen usein saan kohtuuttomaltakin tuntuvia haukkuja, kritiikkiä ja kummallisia parannusehdotuksia. Kiitän kuitenkin kommentistasi, seuraavalla kerralla muista ihmisistä tai meidän välisestä ystävyydestämme kirjoittaessani, sitten joskus, voin valaista taustoja paremmin. Sukupuoli voi olla olennainen seikka, taasen ikä mielestäni ei ole.

    VastaaPoista
  15. Olenkin muutaman kerran törmännyt nimimerkkiisi keskustelupalstoillakin (joissa olen lähinnä sivusta seuraaja). :) Mukavaa kuulla, että olet kaikkien paljon parjattujen av-mammojen ja trollien joukosta löytänyt oikeita ja hyviä ystäviä - ehkä itsekin uskaltaudun keskusteluun mukaan joskus.

    VastaaPoista
  16. Kiitän!Joo, itse asiassa meillä kannetaan melko paljon koko ajan, lähinnä Tulan repulla ja Tulan neliöliinalla. Ostin tosiaan taannoin Hotslings-kantopussin, mutta se oli minulle kaiketi kokoa liian pieni enkä muutenkaan tykännyt siitä, joten törkkäsin sen eteenpäin. Se sijaan hankin rengasliinan, johon en tykästynyt myöskään. Toispuoleinen "sidonta" ja rasitus oli minulle liikaa, ja itse en ainakaan kovin isoa lasta kantaisi enää kantopussissa tai rengasliinassa pitkiä aikoja, oikeastaan edes varttia kauempaa. Minun hartiani ovat helposti jumiutuvaa sorttia ja lapsen kantaminen toisen olan varassa tuntui kutakuinkin samalta kuin yhdeksän kilon painoinen laukku olalla. Kai se on aika tyyppikysymys, että kuka tykkää mistäkin, mutta minulle se ei sopinut. Allekirjoitan tuon, että on joku, jonka kanssa puhua lapsista tai mistä tahansa. Chattailen Kottaraisen kanssa useita kertoja päivässä ja on helpottavaa, kun on joku vertaistukena, joku jolle voi sanoa, että päivä on ollut kamala tai että nyt väsyttää.

    VastaaPoista
  17. Voi taivas. Minäkin olen satunnainen lukija, en ole lukenut Kottaraisen blogia, enkä tajunnut kirjaimia. Mutta ei harmittanut, en vetänyt hernettä nenään. Ajattelin, että ne on varmaan jotain tyyppejä, ja sain tekstistä selvää ihan hyvin :)Voi voi, netissä liikkuu kaikennäköistä viipottajaa. Toivottavasti ette Sascia ja Kottarainen pahoittaneet mieltänne tuosta, ei nimittäin maksa vaivaa.

    VastaaPoista
  18. Joo, kiitos. Piti samantien käydä katsomassa millainen tuo neliöliina on, näytti kyl tosi kätevältä, pitää ens kuussa laittaa tilaukseen.

    VastaaPoista
  19. Heh! Suunnalleen tuollainen vastaanotto meilläkin on teekutsujen ylijäämätuliaiskakuille.:) Juttusi ovat ilahduttavaa luettavaa. Ikävää, että jotkut viitsivät kommentoida nimettömänä herjaavasti, ja vielä aiheetta. Itse ymmärsin tekstin oikein hyvin ja sain siitä hyvän mielen!Lippu salkoon vain ja jatka kirjoittelua. Et vaikuta ollenkaan ylpeältä tai nurkkakuntaiselta, toisin kuin em. anonyymi antoi itsestään ymmärtää.-W-

    VastaaPoista