Social Media Icons

torstai 1. maaliskuuta 2012

Aikainen vauva kaiken nappaa

7 kommenttia , , , , , , Share It:

On hetkiä, joiden toivoisi kestävän ikuisuuden. Ne hetket, kun auringonvalo läpäisee koko asunnon, viipyillen kirkastaa kaiken muistuttaen kevään tulosta. Ne hetket, kun katson aamun sarastaessa sängyssään tyytyväisenä nukkuvaa lasta, täydellisesti kaartuvia silmäripsiä, nöpönenää ja hahtuvahiuksia.

On myös hetkiä, joiden toivoisi päättyvän nopeammin. Ikävä. Kaipuu. Väsymys. Pimeys.

Sitten on vielä niitä hetkiä, joihin mahtuu enemmän kuin koskaan osasinkaan kuvitella. Eilen kuvittelin käyneeni vain nopeasti täyttämässä pyykkikoneen kylpyhuoneessa. Sillä aikaa Helmi oli ehtinyt makuuhuoneesta keittiön lehtikorille, kuljettanut sieltä mainoslehden ja silpunnut sen atomeiksi pitkin olohuonetta, tyhjentänyt kirjahyllyn alimman DVD-lokerikon, räjäyttänyt lelukopan ja noussut kartonkisen salkun päälle seisomaan ja katselemaan huonekasvia ja videonauhuria. Keskipäivällä olohuoneessamme oli iloisesti hihkuva, ylpeydestä pollea kahdeksankuinen tyttö ja kameran kanssa pönöttävä vielä ylpeämpi äiti. Ja sen ohikiitävän hetken aikana kun sammutin kameran ja laitoin linssinsuojuksen päälle oppi Helmi vilkuttamaan. Olisin tietysti ikuistanut senkin, mutta olin pommittanut muistikortin täyteen kuvia, muutamassa hetkessä (okei, muutamassa päivässä). No, sellaista on elämä.

7 kommenttia:

  1. On uskomatonta, kuinka paljon pieni ihminen ehtii tekemään sillä välin kun aikuisen silmä hetkeksi välttää :)

    VastaaPoista
  2. Mahtavat kuvat. Ja todellakin aikainen vauva, kun 8-kuukautisena kiipeilee ja seisoo noin hienosti. Voin melkein lukea hänen ajatuksensa.. "hahaa, katos, pääsin tännekin, mitäs täältä löytyy, jos tosta vähän vetää, niin mitähän tapahtuu...tuollaisia vihreitä hapsujakin tuossa, voisin ihan vähän repiä niitä..." :D

    VastaaPoista
  3. Hauskaa katsella, kun omalla tyttärellä ja Helmillä ei taida olla kuin ehkä viikko ikäeroa. Ihan samaa touhua, samat ajatukset, sama ehtiväisyys. :) Meillä tosin ei vilkutella, mutta verhon taakse piiloutuminen on tuttua. Muutamassa minuutissa voi tapahtua paljon. Keittiön lehtikassista saa revittyä kaiken lattialle, koiran vesikupista vettä päälle, vessan lattiakaivosta ritilä irti ja tutti sekä iskän deodorantti kaivoon, lattialle unohtuneesta hoitolaukusta vaipat ja harsot pitkin eteistä ja kasa maissinaksuja päälle... Kaikki tuo ennen kuin olen ehtinyt saada ensimmäistäkään kahvikupillista, mikä on periaatteessa huutava rikos silloinkin, kun syyllinen on 70-senttinen. Voi kunpoa a) sen energian saisi kanavoitua johonkin minua hyödyttävään tai b) olisin itse yhtä tehokas. Sen sijaan tyydyn lähinnä keräilemään tuhojen jälkiä, nostelemaan leffoja ja kirjoja ylähyllyille ja täyttämään kameran muistikorttia. :)

    VastaaPoista
  4. Pikkuset ovat kyllä tosi ehtiväistä porukkaa ;)Tuttua hommaa myös meillä!

    VastaaPoista
  5. Onkohan noi tossut (?) ihan toimivat?

    VastaaPoista
  6. Anonyyminä tietysti...On ne ihan toimivat. Tuossa ne ovat nyt rullalla, valahtaneet, ihan samalla tavalla kuin kaikki sukatkin (tämä on kai jokin tyyppivika lähipiirinkin vauvoilla, jokaiselta puuttuu toinen sukka). Mutta silti käytetään sekä tossuja että sukkia. Ja ennen kuin kukaan ennättää ihmetellä, mainittakoon, että myös sukkahousuja löytyy kymmenittäin, mutta nekin ovat makkaralla.

    VastaaPoista
  7. Oi, miten osaava Helmi! Mä vielä odotan, että meidän neiti lähtee liikkeelle. Nautin vielä näistä hetkistä, kun tyttö peruuttelee, pörrää napansa ympäri ja nousee konttausasentoon. Kun kaikki on vielä turvassa uteliailta pikku käsiltä, jotka saavat nopeasti tuhoa aikaiseksi...

    VastaaPoista