Social Media Icons

torstai 9. helmikuuta 2012

Vuoden mutsi(t)

6 kommenttia , , , , Share It:
Sain Kahden suoran Lauralta Vuoden mutsi award-tunnustuksen, joka kieltämättä tuli todella tarpeeseen. Viime aikoina olen nimittäin tuntenut olevani kaikkea muuta kuin vuoden mutsi, tai edes viikon mutsi.

"Vaikka vauva-aiheet eivät ole omassa päässäni pinnalla, on hauskaa lukea Sascian raivorehellisiä ja perusteellisia raportteja pukluelämästä."

Kiitos LauraQ! Olet ihana!

Vuoden mutsi award-tunnustus juontaa juurensa Project Maman ja Salamatkustajan yhteiseen Vuoden mutsi-kirjaprojektiin. Kirjan teemana on äitiys, vanhemmuus, tietenkin. Uskon, että lopputulos on ehdottomasti ajankohtaista ja mielenkiintoista luettavaa, hynttyynsä yhteen löivät kuitenkin kaksi särmikästä ja kiinnostavaa kasvatusoppaat skipannutta vauvablogistia. (Tuntuu hassulta edes puhua vauvabloggareista, he kun ovat minun mittakaavassani paljon muutakin.)


1. Tunnen itseni vuoden mutsiksi... kun saan vihannessoseen uppoamaan suloisen naurun kera uskottelemalla että himoitsen vauvanruokaa enemmän kuin mitään muuta. Toimii (melkein) joka kerta.

 2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on... Nähdä itsensä muunakin kuin äitinä, muunakin kuin liikkuvana juottokoneena ja oksennusalustana. Pian lapsen syntymän jälkeen huomasin pakkaavani meikkipussiin liivinsuojuksia, ja jokaisesta laukusta löytyy vaippa tai varatutti. Pitkään parhaimmatkin rintaliivit olivat imetysluukuin varusteltuja, ja luottokosmetiikakseni muodostui vaivihkaan Lansinoh ja vauvaöljy. Ihailen niitä äitejä, jotka kaiken kiireen keskellä kulkevat kaupungilla laitettuina ja levänneen näköisinä. Minä en uskalla bussissa istua kenenkään viereen, sillä tuntuu, että maidon haju on pinttynyt minuun. Tuntuu, että liivinsuojat ja äitiyshousut paistavat kilometrien päähän.

3.Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, kun hän... Aamuisin jää viereeni köllöttämään ja koko hänen olemuksestaan paistaa onni ja turvallisuus. Hän suorastaan säteilee. Ja menee peiton alle piiloon, kurkkii sieltä kujeillen.

4. Kello 12 yöllä olen yleensä... Nukkumassa. Tai torkkumassa sohvalla Frasierin seurassa. Nauroin joskus ääneen, kun ystäväni kysyi, miten voin valvoa yli puolen yön vaikka minulla on pieni vauva. Enää en naura. Yöunet ovat pyhiä, suorastaan ihmisoikeuksia.

5. Kello 8 aamulla olen yleensä... Sängyssä syvässä unessa. Helmi onnekseni nukkuu aika pitkään ja hyvin. Toisinaan nousen hiljaa sängystä ylös, pistän kahvin tippumaan ja istun parvekkeelle siemailemaan raikasta (ja kylmää!) ilmaa. Näin saan hetken omaa aikaa, pienen hetken, jonka päättää makuuhuoneesta kuuluva väsynyt tuhina.

6. Haluaisin sanoa lapsen/lasten isälle, että... Kiitos. Kiitos siitä, että tiedät kuka minä olen, ja rakastat silti. Silloinkin kun itken ja valitan turhasta tai istun aamupalapöydässä eiliset meikit kasvoillani. Kiitos myös maailman ihanimmasta tytöstä. Uskomatonta, että me olemme yhdessä saaneet jotain näin ihanaa aikaiseksi.

7. Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että... (Olen sanaton. Vaikeaa.) Näkisipä Helmikin joskus minussa sen, mitä minä näen sinussa. Olet paitsi maailman paras äiti, myös uskomattoman ihana ja sydämellinen isoäiti.

8. Viimeksi kiroilin, kun... Huomasin missanneeni Jutta ja superdietiit-ohjelman. Elämän pieniä vastoinkäymisiä, tietenkin silloin kun lapsi nukkuu. Jos muuten joskus olette kehuneet rikasta sanavarastoani, teidän pitäisi kuulla kun kiroan. Yksitoikkoista perkelettä vaan.

9. En ole koskaan osannut... Kehua tai kiittää itseäni, vaikka olisi ollut aihettakin. On niin paljon helpompaa takertua virheisiinsä ja piiskata ja soimata itseään, kuin tunnustaa että olisi ihan okei olla äitinä puuttellinen tai epätäydellinen.

10. Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia, voi tehdä on... Voi luoja... Saunoa? Lukea lehteä? Juoda rauhassa kuppi kahvia? Minulla on kai tsemppaamisen varaa oman ajan suhteen, sillä lapsivapaa-aikani kuluu ruokakaupassa päivittäistavaratäydennyksiä tehden tai kotitöissä (okei, tietokoneella) päiväuniaikaan.

Tunnustuksella haluan muistaa...

Kottaraista. On mieletöntä, miten hän kykenee tekemään kokopäivätyötä kotona lapsen kanssa, olemaan läsnä, ja nauttimaan hektisestä arjestaan. Kottarainen on ihanan suorasanainen ja rehellinen äitiyteenkin liittyvissä kysymyksissä. Hän pitää pään kylmänä kun kommenttiboksissa riehuu, hän on se, joka lohduttaen sanoo, ettei mikään kestä ikuisesti. Huutokaan. En ole aikoihin tavannut yhtä huomaavaista ja ystävällistä ihmistä. Mietin miten hän tekee sen. Minä olen kauppareissun ja kuuden tunnin yöunien jälkeen aivan naatti, perseeseen ammuttu karhu, ja huonoa seuraa kelle tahansa. Mutta ei Kottarainen, ei puhettakaan.

Verskiä. Pidän käsin kosketeltavan tuntuisesta realitystä, maitopurkeista pöydällä, kameran ohi kuvissa vilahtavista kissoista, muuttolaatikoista ja ulkoiluvaatteista. On jotenkin helpottavaa, että koti ei ole valko-beige, eikä arki aina vain iki-ihanaa ruusuilla tanssimista. Itselleni jää aina kovin hyvä mieli kun luen tätä blogia. Se on niin elämäntäyteinen ja lämminhenkinen. Arkinen, muttei kuitenkaan arkinen.

Heliaa. Jota ihailen. Kateuden pisto rinnassani tietysti. Äitiyshousut on hyväntuulista ja freesiä luettavaa. Vauvablogi höystettynä klassisilla, nuorekkailla, ajattomilla ja käytännöllisillä asukokonaisuuksilla ja herkullisilla ruokaohjeilla - en ole hetkeen kaivannutkaan mitään muuta!

Tunnustuksille ominaisesti kuuluu tätäkin mutsiuden ilosanomaa jakaa toisille!

6 kommenttia:

  1. Pitäisköhän kuvata ja kirjottaa enemmän meidän pyykkikasoista ja pyyhkimättömästä tiskipöydästä niin ei ihan väärä kuva pääsisi muodostumaan;) Kiitos kauniista sanoista ja tunnustuksesta!

    VastaaPoista
  2. Heippa! Menipä tunnustus todella oikeaan osoitteeseen mielestäni:) Olen lukenut blogiasi melkein alusta saakka ja se toimi älyttömän hyvin vauvakuumehöyryissä sekä nyt kun odotan esikoistani LA 19.4. Todellista arjen realitya, josta olen poiminut paljon vinkkejä tulevaa varten. Lämmin kiitos hauskasta ja innoittavasta blogistasi, piristää päivää ja Helmi on todella ihastuttava!:)

    VastaaPoista
  3. Mua jäi hirveesti huvittamaan, että parasta mitä housut jalassa voi tehä on saunominen. :D

    VastaaPoista
  4. Hahah! Voi ei! Pitäisiköhän mun asettaa tietokoneelleni jokin aikalukko, kun ei järki selvästikään pelaa enää illalla. Voi hyvänen aika. Nyt mua nolottaa. :D(Eikun meillähän siis saunotaan täydessä taisteluvarustuksessa, ei tarvii olla kauheasti lämpöäkään. Se on energiaystävällisempääkin.)

    VastaaPoista
  5. Voi kiitos! Kommenttisi saa punan nousemaan korviin saakka, olen immarreltu ja otettu. Ja kiva jos musta on ollut apua, iloa tai hyötyä, harrastukseni ei olekaan ihan hömppähömppää. ;)Onnea vauvasta! Ihanaan aikaan saat vauvan, ei tarvitse kärvistellä kesähelteillä kuten allekirjoittanut, mutta säästyt kaikelta tältä talvirumbalta pitkän aikaa. :)

    VastaaPoista
  6. Heh, mä en voi kuvitellakaan teille sellaisia! Kaikki kuvat tulvii valoa ja puhtautta. Oon niin kade.

    VastaaPoista