Social Media Icons

torstai 9. helmikuuta 2012

Parhautta juuri nyt

18 kommenttia , , , , Share It:
Hän on oppinut piiloutumaan. Maailman nokkelimpaan piilopaikkaan, jos häneltä kysyttäisiin. Helmi nostaa päänsä tai silmiensä päälle mitä tahansa ja on näin "piilossa". Sillä aikaa meidän muiden minun täytyy huhuilla hänen peräänsä, ihmetellä, mihin hän on taas kadonnut. Sitten hän voitonriemuisena vetää, tässä tapauksessa viltin, yltään ja silmät loistaen nauraa hekottaa. Hän paistattelee huomiossa ja suosionosoituksissa. Etevä Helmi! Ovela Helmi! Siellä sinä olitkin!

Iltaisin leikimme tätä leikkiä pitkään sängyssä. Loppujen lopuksi hän käy niin väsyneeksi, että painaa enää kasvonsa tyynyyn ja hitaasti nousee silmät sikkurassa ylös. Ja sitten ei enää nousekaan. Vaan kuorsaa.

Outoa. Meillä on yhteys. Yhteinen, sanaton kieli. Yhteinen leikki. Se on paljon enemmän kuin yhteinen maha tai rinnat. Tunne siitä, että ymmärrämme toisiamme jollain tasolla on minulle osoitus siitä, että olen tehnyt jotain oikein. Uskomatonta.

Olen sanaton, Helmi taasen piilossa harson takana.

Mikä teillä on hittinä?

18 kommenttia:

  1. Tuo samainen piiloleikki rulaa edelleen. Tytöllä ikää kohta 2,5 vuotta. Aloitettiin tuolla samaisella peiton taakse piiloutumisella ja nyt on jo vähän saatu haastetta, kun tyttö menee jonkin huonekalun viereen (ja jos hyvä tuuri käy niin taakse) piiloon. Pari kertaa pitää kävellä ohi "ei näy tyttöä" kierroksella ja sitten löydetään varsin ylpeä neitokainen ja sokea äiti/isi/mummi/täti saa palkinnoksi ison halin :D

    VastaaPoista
  2. Tuo piiloleikki on meillä vieläkin suosiossa, vaikka poika täyttää kohta kolme. Varsinkin iltaisin, kun alkaa vähän väsyttää, lapsi menee peiton (tai sohvatyynyjen) alle ja huhuilee sieltä "äitiiii tulee ettimään". :)

    VastaaPoista
  3. Ihana kirjoitus! Kuvailet niin kauniisti ja rakkaudella teidän yhteyttä. Samaistuin, sillä olen leikkinyt samaa poikani kanssa. Se naurun remakka on hurmaava, kun hänet löytää ja uusin leikki on se, että minun pitää pelästyttää hänet:)

    VastaaPoista
  4. Ihana Helmi ja ihanasti kirjoitettu teksti! :)Kukkuu leikit on parhautta täälläkin. Piiloon mennään minkä tahansa taakse, huhuillaan ja sitten yhdessä naureskellaan. :D

    VastaaPoista
  5. Kukkuu leikit toimii myös meillä, mutta toisena vahvana on peläytys leikki. Eli neiti "pelästyttää" ja sanoo pöö ja toinen sitten pelästyy ja mitä enemän toinen pelästyy sen hauskempaa Tiitiäisellä on. Hän harrastaa tätä leikkiä missä vaan. Esim. kaupassa hän peläyttelee kassajonossa olijoita.Nuo leikit ja yhdessä nauraminen on niin ihanaa!

    VastaaPoista
  6. oi että, rakastan näitä sun kirjotuksia! kirjotat jotenkin niin ihanan vilpittömästi :)

    VastaaPoista
  7. Helmi oli niin suloinen silloinkin kun olitte meillä ja Helmi meni piiloon sen Sophie The Giraffe -narun taakse! Ihana<3 Toi on kyllä ihan mieletön kehitysaskel et teil on joku yhteinen leikki jonka molemmat ymmärtää, jossa molemmille on oma rooli tai silleen, kyllähän mäki kutitan Tiaraa vaikka ja se nauraa mut se on ihan eri asia siinä vaiheessa kun lapsi on itse se joka tekee sen hauskan jutun tarkoituksella! :D Ja tällä mun kommentilla ei nyt ollu päätä eikä häntää mutta ihana Helmi silti!

    VastaaPoista
  8. Hahaa, nyt muistankin! Hyvä esimerkki siitä, kuinka siis tosiaan sen peittävän esineen ei tarvitse peittää mitään - se vaan nostetaan silmille tai pään yläpuolelle, ja ta-daa, Helmiä "ei näe". :DTajuan kyllä sun pointin, on se ihan erilaista, kun lapsi on toimija. Ja jotenkin tuntuu, että mekin tultiin siihen kauhean äkkiä, siihen vaiheeseen. Tai tiedätkö, yhtäkkiä pikkuvauvasta kuoriutui vähemmän pieni. Tänään Helmi oli sitterissä piiiitkään aikaan ja me oltiin ihan fiiliksissä kun hän köllötteli ja lepäili siinä. Enää ei olla aikoihin saatu sitä pysymään paikoillaan... :D

    VastaaPoista
  9. Ihana! Meilläkin Helmi tykkää, että häntä säikytellään, vielä ei tietty osaisi itse säikytellä ketään. Kaikki äkkinäiset liikkeet ja katoamistemput on pop. :D

    VastaaPoista
  10. Kiitos! Oi, Poju on jo niin iso, että osaa ihan oikeasti _mennä_ jonkin taakse, me ollaan vasta mittarimatoasteella...

    VastaaPoista
  11. Kiitos! Onpas ihanaa saada hyvää palautetta ammattikasvattajalta! :)Mä odotan innolla tuota peloitteluleikkiä, se on näemmä astetta edistyneemmille.. ;)

    VastaaPoista
  12. Hih, hauska! Tuntuu niin hassulta ajatella, että pikkulapset ihan oikeasti puhuvat kokonaisia lauseita - minä tunnen vain niin pieniä lapsia jotka sanovat vain yksittäisiä sanoja.

    VastaaPoista
  13. Oi, eli tätä iloa on odotettavissa vielä pitkä tovi!

    VastaaPoista
  14. Hei Sascia! Täytyy sanoa että vaikutat olevan todella hyvä äiti pienelle tytöllesi :) Et oo sellanen niinku monet sun ikäset ja nuoremmat äidit jotka juoksee viihteellä harva se viikonloppu ja arkipäivisin kuntosaleilla ja millon missäkin, sulla on sentään aina lapsi mukana :) tai siis meinaan että kuljetat paljon helmiä usein mukanasi, ja se on hyvä juttu :) Oletko muuten käynyt kertaakaan Helmin syntymän jälkeen baarissa, vai oletko edes baari-ihmisiä? T. Tiina :)

    VastaaPoista
  15. Heippa!Ja kiitos. Varmaan syy siihen, miksi olen enää kovin vähän tekemisissä ikäisteni kavereiden, lapsettomien tai lapsellisten, löytyy juurikin noista ohjelmanumeroista. Aiemmin juhlin aika paljon, mutta Helmin syntymän jälkeen sellainen ei ole kiinnostanut ollenkaan. Olen käynyt kerran ulkona parilla ystäväni kanssa, mutta musiikki oli outoa, olin tosi väsynyt ja kaikki tuntui niin kummalliselta ja erilaiselta, etten jäänyt kaipaamaan sitä ollenkaan, oltiin pari tuntia poissa. Ehkä paljolti vaikuttaa myös lähipiiri. Meillä on suhteellisen pieni ja intiimi kaveriporukka, jossa ei juurikaan käytetä alkoholia. Sen takia onkin ollut ihan luontevaa, että Helmi kulkee illanvietoissa mukana, varsinkin kun ne tuntuvat olevan vain sunnuntaisia verkkarihengailuhetkiä meidän olohuoneessa. Huhtikuussa on mun syntymäpäivät, mutta luultavasti baarireissun sijaan parhaiden kavereiden kanssa tehdään joko piknik-retki puistoon, mennään ravintolaan syömään tai sitten vain loihditaan jotain grillimenua kotosalla, eli lapsi on tuolloinkin mukana. Itse olen ajatellut niin, että lapsen saadessani olen H:n kanssa sitoutunut siitä myöskin yhdessä tuumin huolehtimaan ja hoivaamaan, ja vaikka halukkaita isovanhempia löytyykin nurkan takaa, on hoitokeikat jätetty minimiin, sellaisiin tilanteisiin, joissa ei voi muuta. Esimerkiksi hammaslääkärin särkypäivystykseen mennessä. Ja mielellänihän hänen kanssaan olenkin, on Helmi melkoisen helppo ja ihana lapsi, vaikka toisinaan väsyttääkin.Mulla on kyllä kuntosalijäsenyys, ja käyn jumpassa kerran viikossa yksin, kerran Helmin kanssa vauvajumpassa. H:n opiskeluaikataulut on aika joustavat, joten kuntosalilla päivystävää lapsiparkkia ei ole onneksi tarvinnut koskaan käyttää. :)

    VastaaPoista
  16. Pieni lapsi ajattelee niin, että kun hän ei näe, häntäkään ei nähdä. Esim. kun peittää silmät käsillä, on piilossa. Se on kyllä hassua. :) Ihanat kuvat! Mulla on poika 11 v ja hänkin sentään vielä välillä menee piiloon ja etsiminen onkin jo vaikeempaa. -O-

    VastaaPoista