Social Media Icons

maanantai 6. helmikuuta 2012

Pakkasta pidellessä

9 kommenttia , , , , , , Share It:


Meille on muodostunut tavaksi tehdä ainakin kerran viikossa yhteinen ulkoilulenkki. Toisinaan se on vain kävelyretki kauppaan hakemaan maitoa, toisinaan kävelemme Sipooseen katselemaan maalaismaisemia. Järvenpäässä asuessani tapasin tehdä aamulenkin Tuusulanjärven rannalla, ihailla sen maisemia ja nauttia raikkaasta ilmasta. Ulkoilulenkin jälkeen nukkuu paremmin, ruoka maistuu paremmalta ja mieli on virkeämpi. Kotona keitetään kahvia ja syödään hernekeittoa.
Yleensä me katselemme taloja. Pohdimme punamultaa ja keltaista väriä, marjapensaita ja leikkimökkiä. Se on aika viihdyttävää. Me olemme kävelleet näitä teitä jo vuosia, katsoneet samoja taloja. Olemme puhuneet, puhuneet, puhuneet. Lempitaloni lähestyessä huokaan: "katso, tuolla on taas ne ristikkoikkunat ja lasitettu veranta". Pakkanen kuivaa poskia. Olen nähnyt nämä ennenkin.
Ja silti, autollakin vanhempieni luota lähdettäessä pyydän, että ajettaisiin kiertoteitä, sitä pöndereittiä, josko lampaat olisivat vielä ulkona.

9 kommenttia:

  1. Mä luulin lukevani kottaraisen blogia ja meinasin jo kommentoida, että miksi se ei mainitse et kuvassa on sä! Että miksi kottarainen haaveilee jostain verannoista, että hulluksihan se on tullut :D

    VastaaPoista
  2. Meillä oli A:n kanssa tapana jouluaaton aattona käydä illalla myöhään ajelemassa ja katsomassa läheisen pikkukartanon jouluilmettä. Matkalla puhuttiin omista unelmista, haaveista ja kaikesta kivasta. Se oli kiva huomata, että on löytänyt elämäänsä ihmisen, jolla on juuri samat haaveet kuin itselläkin.

    VastaaPoista
  3. Ootkohan syönyt aamulla vääriä muroja? :D Tai ehkä sua hämää, kun nää kuvat on laadukkaampia, ne on H:n ottamia, mä vaan työntelin vaunuja ja pölötin, kuten tavallista. Musta tuntuu, että mun megaidylli keltaisesta talosta, valkoisesta aidasta ja kultaisesta noutajasta saa Kottiksen jo salaa yökkimään. :D Pitääkin ehdottaa sille, että tekisi jonkun "minun unelmakotini/taloni/asuntoni"-postauksen. Musta tuntuu, että se olisi mustavalkoinen. Jotenkin sellainen fiilis.

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa tutulta! En pidä itse ollenkaan jouluvaloista, mutta pimeän tultua, ulkona, keskellä peltoa ne näyttää niin kutsuvilta ja jouluisilta. Lämpimiltä. Joulun aikaan talot on ihania.

    VastaaPoista
  5. Tutut maisemat!! Hoksasin vasta n. vuosi sitten ton paikan, kun poikaa työntelin vaunuissa ja käveltiin kilometritolkulla joka päivä. Ihana paikka!! Eikös Sipooseen oo melkonen matka kävellä? :) t. Päivi

    VastaaPoista
  6. Joo, tuolla on tosi kaunista keväällä kun puro sulaa (haju vaan on kauhea). Sipooseen on tästä tosiaan jonnin matkaa, mutta kauniilla säällä kävellään kilometritolkulla. Ja meidän molempien vanhemmat asuu sillä suunnalla, joten kesällä vaunulenkkejä tehdessä (raskauskiloja sulatellessa) tuli useammin pyörittyä sillä suunnalla. :)

    VastaaPoista
  7. onko tää teijän mäyräkoira ollu aina sinulla/ teillä ?tuitui,se on niin suloinen! mikäs neidin/herran nimi on ? =)hyvää päivänjatkoa teille kaikille!!

    VastaaPoista
  8. Kuulostaa ihanalta. Minun tulee toisinaan kärrytellessä mietittyä minkälaisia ihmisiä missäkin talossa asuu ja toisaaltaan vanhojen talojen kohdalla unelmoin miten laittaisin taloa ja miten hieno siitä tulisi.Myöskin kuvat ovat kauniita.

    VastaaPoista
  9. Mä harrastan samaa kuin Elina eli lenkillä usein mietin, millainen perhe talossa asuu. Ja jos satun näkemään vilauksen verhoista tai lampuista, teen oikopäätä päässäni kuvitelman sisustuksesta, perheen koosta, elämäntavoista, harrastuksista jne. Hauska leikki, ja varsin harmiton. Harrastan myös sitä, että mietin bussissa vastapäätä istujan ammattia. Kerran olin tehnyt eräälle naiselle jo päässäni valmiin elämäntarinan. Sitten tämä avasi suunsa vastatakseen puhelimeen ja minun teki mieli huutaa: "ei sun ääni saisi kuulostaa tuolta". Olisi varmaan aika pian tulleet valkotakkiset hakemaan :-D

    VastaaPoista