Social Media Icons

tiistai 7. helmikuuta 2012

Maaginen rajavyöhyke

16 kommenttia , , , , , Share It:
Kotona ollessamme hengailemme lähinnä olohuoneessa. En ole kodinhengetär joka käyttäisi puolet ajastaan keittiössä, ja makuuhuone on niin pieni, ettei sinne mahdu kuin sängyt ja vaatekaapit. Olohuoneessa on lelut, televisio ja... No, tärkeimmät.


Helmi oppi taannoin ryömimään. Kovaa. Nyt harjoitellaan karhukävelyä. Konttaaminen on so last season, mutta opettelun alla, muodon vuoksi. Liikkeellelähdön myötä olemme saaneet onkia Helmin käsistä mitä ihmeellisimpiä löydöksiä sohvan alta, koirankopasta ja kirjoituspöydän laatikoista. Kaikki hiuspannoista kirjakerhomainoksiin kelpaa. Olohuoneessa.

Nyt Helmiä on kuitenkin alkanut kiinnostaa maailma sen ulkopuolella, keittiössä, eteisessä, kylpyhuoneessa. Olohuoneen ja keittiön välissä on metallinen lattialista, joka erottaa keittiön laattalattian ja olohuoneen parketin. Vauva rämppää sitä innoissaan, hakkaa sitä kirahvilla.
Minä kuikuilen sohvan nurkasta, huutelen parempaa puoliskoanikin katsomaan. Pohdin ääneen, mitäköhän Helmi mahtaa ajatella. Miettiiköhän hän, että tähän se loppuu, tutuksi tullut ja tutkittu maailma, edessä vain uusia seikkailuja, erilainen alusta ja erilaisia tavaroita. "Niin. Tai ehkä Helmi vain haluaa keittiöön", toteaa H lakonisesti. Miehet. Mikään ei ole koskaan sitä miltä se näyttää, puolustelen. Murjotan ja pidän mykkäkoulua, asiaankuuluvasti.


Kunnes keittiöstä kuuluu kolahdus. Kirahvi on löytänyt tiensä laatikossa lymynneeseen uunivuokaan. Laatikon edessä istuu ylpeä miltei kahdeksankuinen tyttö kuolavanoineen ja jarrusukkineen. Maaginen rajavyöhyke on ylitetty turvallisesti ja onnistuneesti.



Matka jatkui vielä makuuhuoneeseen saakka. Reitin varralla löytyy ihmeteltävää mukana rullautuvasta matosta, pöytätuulettimesta, käytävän lipastosta. Minä ryömin kameran kanssa lattialla, katselin maailmaa erilaisesta perspektiivistä.

Onko muita liikkeellelähtijöitä tai sen yrittäjiä? Millaisia haasteita se on tuonut teidän arkeenne?

16 kommenttia:

  1. Meillä tuo vaihe on mennyt jo jokunen aika sitten ohi, poika konttaa jo ja lujaa. Alkuun pyörittiin vain olohuoneessa, mutta sen jälkeen on lähdetty tutkimaan muutakin ympäristöä. Nyt, kun poika osaa jo nousta seisomaan ja mennä tukiakin pitkin, on ongelmana ollut kaikki tavarat tasojen päällä. Sohvapöydän pitää olla tyhjä, tv-tason pitää olla tyhjä... Kaiken pitää olla tyhjää! Lemppareita meillä varsinkin on kaukosäädin ja kattilat... Kopsuja tulee ja sormet jää laatikoiden väliin. Vaikka kuinka yritän poikaa vahtia, niin aina ei onnistu. Nykyisin ei enää aamukahvinkaan juonti onnistu. Kaukana ovat rauhaisat aamut.Emma ja poikavauva7,5kk

    VastaaPoista
  2. Niin ja sen unohdin sanoa, että alkuun, kun harjoiteltiin konttaamista, oli poika vielä iältään niin nuori, ettei ollut toi syvyysnäkö oikein kehittynyt. Tästä seurasi se, että konttaaminen oviaukosta toiseen huoneeseen ei onnistunut, vaan mentiin karmeja päin. Se vasta rasittavaa olikin, kun toinen menee vauhdilla, arvioi tilan vääri ja kops! ollaan seinässä. Onneksi nyt on jo opittu menemään ovista läpi, eikä päin. :DEmma ja poikavauva7,5kk

    VastaaPoista
  3. Liikkeelle lähdettiin muutama viikko sitten ryömimällä. Vielä ollaan pysytty turvallisesti olohuoneessa kaikkien lelujen keskellä. Sitterissä ei viihdytä enää tippaakaan. Uusi juttu on syöttötuoli. Mutta eipä siinäkään paikalla pysytä, kun on niiiin hienoa. Vahingossa pistetään polvea eteen konttausasennossa, mutta muuten on aika hytkymistä. Eeliä saa kaivaa välillä, mitä ihmeellisimmästä paikoista ja koirat ovat joutuneet vaihtamaan ah-niin-ihanaa nukkumapaikkaansa, kun rääpäle tykkää repiä karvoista. Katoavat kuin pieru saharaan, kun Eeli lasketaan lattialle. Kaikki, mitä ei ole ennen nähty, on pakko saada koskea ja laittaa suuhun.Eeli 7kk.

    VastaaPoista
  4. meillä on päivälleen samanikäiset tytöt ja juttusi kuulostaa kovin tutulta :)liikkumaan on alettu ja ihan urakalla, en käsitä miten tyttö voi löytää kaikkein pienimmätkin roskat vaikka kuinka yrittäisit siivota.....

    VastaaPoista
  5. Meillä ei (onneksi!) vielä liikuta muuta kuin kovaa pyörimällä akselin ympäri. Etenemisnopeus on siis n. metri tunnissa. Kova on yritys jo. Pitänee lähteä huomenna ikeaan ostamaan laatikkolukkoja (vaimitänenytoli?) pariin laatikkoon, ettei ole koko keittiö jauhoissa tai kahvinpuruissa, kattilat, kapustat sun muut saa viedä :D Jonkinlainen uuninsuojuskin on ostoslistalla, tuossa kun ei ole lapsilukkoa ollenkaan eli lunkka tulee varmasti päähän jossain vaiheessa. Bumbo muuten pitää vilkkaimmanki muksun paikallaan edes aamukahvin juonnin ajan, ja ainaki meillä neiti, 7 kk, viihtyy siinä.

    VastaaPoista
  6. Toi kuulostaa niin tutulta. Prinsessa harjoittelee nyt seisomista ilman tukea. Pari viikkoa sitten piti teipata olohuoneesta kaikki kaapit ja laatikot kiinni, etteivät tavarat leviä ympäri asuntoa. Suurintahupia on levittää tavarat lattialle, mutta siivoaminen ei kiinnosta tippaakaan...Sormet jäävät toisinaan ovien ja laatikoiden väliin, huutohan siitä tulee. Hetki syliä ja puhaltelua, niin kaikki kipu on poissa ja vauhtia riittää.

    VastaaPoista
  7. hei! löysin blogisi ja hetken sitä selailtuani on pakko todeta että kylläpä näyttää tutulta meiningiltä, nimimerkillä "vauvan 6 1/2kk ja mäyräkoiran kanssa kaksiossa". nyt aionkin sitten syventyä kunnolla blogiisi, vaikuttaa tooooosi kivalta! ainiin, meilläkin ollaan kovaa vauhtia kiillottamassa lattioita, lähinnä vielä laahaamalla tai itseään vetämällä. tänään oli vauvalla ensimmäistä kertaa polvet koukussa masun alla, kohta se varmaan lähtee jo konttamaan. pian taitaa meilläkin olla ostolistalla ne vauvalukot laatikoihin :)

    VastaaPoista
  8. Heips! Ja teretulemast remmiin! ;)Minkälaatuinen mäykky teillä pyörii nurkissa? Meidän Robert on pikkuruinen kääpiö ja uros, pitkäkarvainen, kuten kuvastakin varmaan näkee. :)Oih, siitä se lähtee! Helmi tosin on tavaillut tosi pitkään jo tuota konttausasentoon nousua, mutta viitisen päivää vanhempi ikätoveri vain otti ja lähti - lapset on niin erilaisia. :)

    VastaaPoista
  9. Oijoi, kuulostaa ilkeältä, sormien jääminen laatikoiden väliin. Itsekin tiedän, miten karmaisevaa on, kun sormet jää johonkin oven väliin... Oletteko ajatelleet jotain tällaisia? http://www.sannas.fi/product/4318/slam-jam

    VastaaPoista
  10. No eikö olekin! Siltä tuo näyttää liikkuessaan - samaa kielikuvaa on siis käyttänyt moni muukin. :D

    VastaaPoista
  11. Odota vaan, kohta se nopeus nousee huimiin lukemiin, sitten ei pidättele mikään! Helmi tulee salamannopeasti mukaan esim. vessaan tai hakemaan postia kun sille tuulelle sattuu. :DBumboa mäkin mietin, mutta me tykättiin meidän perinteisestä Baby Björnin 1-2-3-sitteristä niin paljon, että se jäi hankkimatta.

    VastaaPoista
  12. Olitteko Kättärillä tai Naikkarilla? Vai jossain ihan muualla? :DMulla on siivouksen suhteen niiiiin paljon kunnostautumisen varaa, eiköhän se tästä. Niittaan jonkun mikrokuitumopin bodyyn kiinni.

    VastaaPoista
  13. Voi, kuinka mua nauratti tämä kommentti. :) Eelille terkkuja, siitä se lähtee!

    VastaaPoista
  14. kiitos! meillä on karkeakarvainen kääpiömäykky Armi, joka tällähetkellä yrittää parhaansa mukaan väistellä takertuvia ja nopeita vauvan sormia...että terveisiä sinne vaan, arvaan että teidän Robertilla saatta olla samanlaisia kokemuksia? :)

    VastaaPoista