Social Media Icons

tiistai 14. helmikuuta 2012

Hampaita nolla, korvatulehduksia yksi

12 kommenttia , , , , , , , , Share It:
Tänään oli lääkärineuvola. Tänään myöskin tuli täydet kahdeksan kuukautta mittariin. Facebookissa rehvastelinkin, että innolla odotan, kuinka pääsen kertomaan, miten paljon kuukaudessa on tapahtunut. Helmi on oppinut muutamien kuluneiden viikkojen aikana istumaan tuetta, ryömimään, konttaamaan, nousemaan tukea vasten ja muutama hiirenaskelkin on otettu tuen kanssa. Hurjaa.
Rehvastelun sijaan, tai sen lisäksi, sainkin selityksen sille, miksi lapsi on ollut kiukkuinen kuin ampiainen jo jonkin aikaa. Korviin vilkaiseminen paljasti, että takana on ärhäkkä korvatulehdus, joka nyt on paranemaan päin. Tunnen oloni hirviöksi. Olen vain tuhahdellen viilentänyt puruleluja, turhautunut ja kiukustunutkin, kun on ollut hetkiä, jolloin mikään ei ole tuntunut auttaneen. Ruoka ei ole kelvannut ja kaikki on ollut hankalaa. Yöt ja illat ovat olleet kamalia. Luulin vain ikenien kutiavan, odotin ensimmäisen hampaan puhkeavan. Itku kurkussa mietin, etten ole antanut särkylääkettäkään kuin kerran, sillä suppovalmisteiden käyttö on suoranaista rakettitiedettä (kuumetta ei onneksi noussut, sen mittasin joka päivä). Lastenlääkäri lohdutteli minua, sanoi, ettei lapseni tarvitse konttauskypärää tai antibioottikuuria. Että kolhuista ja korvatulehduksista selviää ilman sen suurempia traumoja.

Silti. Mietin, mikä poistaisi tämän syyllisyyden tunteen. Olen ollut lyhytpinnainen ja kireä, väsynyt. Itsekäs. Idiootti. En edes huomannut hänen hankaavan korviaan, vaikka korvanlehdissä oli raapimisjälkiä. Minkälainen äiti minä oikein olen? Olenko nukuttanut lastani ulkona liian kylmällä? Olenko streriloinut tutit huonosti tai liian harvoin? Olenko pukenut hänelle liian vähän päälle? Ja muutamana päivänä olen unohtanut antaa D-vitamiinitippojakin.

Tunnen oloni maailmankaikkeuden surkeimmaksi olennoksi. Istun yksin sohvalla ja syön ystävänpäiväleivoksiin tarkoitettua taloussuklaata. Ruoskin itseäni, mietin, etten ansaitsekaan enempää. En edes kunnollista lohturuokaa. En tiedä, miksi tämä ensimmäinen kunnon nuha ja jo parantumassa oleva korvatulehdus masensivat minua näin. Kai pelkään tehneeni jotain väärin, koska lapsi tuli kipeäksi. Hän selviää naarmuitta, minä en.

12 kommenttia:

  1. HALAUS! Nyt heitä syyllisyys nurkkaan! Uskon että kurjalta tuntuu, meillä oli aikoinaan vähän samanlainen episodi. Nyt ainakin tiedät jatkossa epäillä korvatulehdusta aina kun öisin lapsi itkee. Toivottavasti Helmi paranee nopeasti eikä uusia tulehduksia tule. Ja toivottavasti itsekkin pääset tämän yli :D !

    VastaaPoista
  2. älä stressaa, et oo ainut äiti joka ei huomaa lapsensa korvatulehdusta...muistan kun meidän esikoisella oli eka korvatulehdus,äet ei tajunnu niin mummo kiikutti lääkäriin :D kun ei se yöllä itkeny...(siis mulla oli joku käsitys et laps huutaa yöt läpeensä korvatulehduksessa) myöhemmin oon miettiny et esikoisella on ehkä sama kun mulla ettei korviin ikinä koske kun on tulehdus, vaan ne menee lukkoon...

    VastaaPoista
  3. Huh! Otahan nyt rauhallisesti ja katso löytyykö sieltä kaapista mitään parempaa! Itsensä syyttely ei auta mitään. Mä olen kuullut lääkärin sanoneen jollekin, ettei noin pienillä korvan raapiminen, hipsuttelu tai hierominen ole mikään merkki tulehduksesta. Meidänkin neiti on hieroskellut sitä aina välillä, usein väsyneenä, mutta välillä muutenkin löytäessään sen. Mä en ole kuukausiin steriloinut vajaan vuosikkaan tutteja ja tuskin kylmässä nukkumisestakaan tulehdusta saa, jos lapsi ei ole paleltunut (ja sen kyllä huomaisit, aivan varmasti). Ikävä tosi asia on se, ettei me äidit voida estää näitä lapsia sairastamasta, kolhimasta itseään tai potemasta sydänsuruja. Oppimista kaikki.

    VastaaPoista
  4. Syyllisyyden tunne on tuttu ja inhottava tunne. D-tipat unohtuu täälläkin joskus antaa ja jokaisen unohduksen jälkeen sitä sättii itseään ja säälii lastaan, vaikkei yksi unohdus silloin tällöin varmastikaan haittaa.Meidän pikku-ukolla on koko ikänsä (eli vähän reilu 5 kk) paino noussut laiskasti ja siitä jos jostain olen saanut syyllistää itseäni. Ehkä jonain päivänä ymmärrän ja etenkin uskon, että poika on varmasti saanut tarpeeksi ruokaa, mutta sattuu vain olemaan hoikka tapaus.Ja tosiaan, viskaa se syyllisyys pois niskasta! Tahallaan et jättänyt Helmin korvatulehdusta huomaamatta ja parhaasi oot tehny, että saisit tytön oloa parannettua puruleluilla sun muilla. Et varmasti oo ensimmäinen etkä edes viimeinen äiti-ihminen, jolta jää korvatulehdukset huomaamatta. Onneksi nuo ipanat ei yhdestä tulehduksesta rikki mene!

    VastaaPoista
  5. mä olen syyllistänyt itseäni tänään täsmälleen samasta asiasta. meillä vaan korvatulehduksia oli molemmissa korvissa ja päälle vielä keuhkoputkentulehdus. ja minä vain ajattelin että onpas sitkeä nuha kun kestää kolmatta viikkoa. meillä kylläkään poika ei ole itkeskellyt ja on nukkunutkin täysiä öitä, joten ei käynyt mielessäkään, menin lääkäriinkin sillä asenteella että käydään nyt vaikka on kuitenkin turha reissu.kevyt paska mutsi -fiilis oli kun lähdettiin lääkäristä kohti apteekkia ostamaan se pulju tyhjäksi..tsemppiä, tiedän tunteen!

    VastaaPoista
  6. Hei syyllisyys pois!Meille tuli tyypin toinen nuha viikko sitten, ja minä painin myös sen asian kanssa, että pitäisikö käydä lääkärissä ihan vaan varmuuden vuoksi tarkastuttamassa korvat. Syksyn ensimmäisestä nuhasta kun tuli korvatulehdus. Se huomattiin parin illan toivottamalla nukutusrumpalla, jota nyt ei ole edes ollut. Ei näistä voi vaan tietää, ei läheskään aina.Ja hei, eikös ole hienoa, että Helmi ei ole tarvinnut antibioottikuuria vielä kertaakaan? :)

    VastaaPoista
  7. Samoja turhia syyllisyyden kokemuksia meilläkin! En olisi ikinä ymmärtänyt että lapsella on korvatulehdus ellei ystäväni olisi valistanut, ettei tulehdus välttämättä oireile itkulla vaan syömättömyydellä ja huonoilla unilla. Ja tulehdus oli molemmissa korvissa. Tuon jälkeen olenkin sitten kiikuttanut lasta lääkäriin monta kertaa turhan takia...mutta kun ei sitä voi tietää! Eikä tosiaankaan korvien rapsuttaminen ole ollut merkki mistään. Mitään peruuttamatonta tuskin on tapahtunut muutamista d-vitamiinienkaan unohduksesta. Jotenkin tän blogin perusteella vaikuttaa että noin yleisesti ottaen Helmi saa melkoisen hyvää hoitoa ja paljon rakkautta!

    VastaaPoista
  8. Voi, älä tunne syyllisyyttä! Mekään ei osattu arvata ekalla kerralla. Muuten, sain yhden lisävinkin silloin ekalla kerralla: lapsilla menee usein vatsa sekaisin korvatulehduksen aikana. Meillä se on näyttänyt pitävän paikkaansa.

    VastaaPoista
  9. Ei kannata turhaa itseään syyllistää, suurin osahan korvatulehduksista paranee itsestään. Minä ainakin olisin tyytyväinen kun antibiootteja ei tarvittu, ne kun usein saa massun sekaisin ja kipeäksikin. Nestemäinen Panadol on muuten paljon helpompaa ja kätevämpää annostella kuin supot ja meillä ainakin lapset on tykänneet sen mausta :)

    VastaaPoista
  10. Antibiootteja en olisi halunnutkaan, koska suurin osa korvatulehduksista on viruksen aiheuttamia, mutta särkylääkettä olisin halunnut antaa - kun olisin vain älynnyt, ja siitä kannan huonoa omaatuntoa. Apteekista kävin hakemassa eilen nestemäistä Panadolia, ja toden totta, se maistui paremmin kuin yksikään ruoka aikoihin (harmi että annostus on vain sen 5,5ml). Viime yönä nukuin neljä tuntia, ja tänään koko päivä on mennyt huutaessa ja kiukutessa. Liekö kyseessä edes se korva, lastenlääkäri sanoi, että ikenet on tosi turvoksissa, että voisivathan nuo huudot enteillä hampaitakin. Silti, koko vauva-aikana en ole tuntenut oloani näin väsyneeksi kuin nyt. Tsemppaukset tuli siis tarpeeseen, kiitos! :)

    VastaaPoista
  11. Tsemppiä täältäkin! Meilläkin tainneet monet korvatulehdukset mennä lapsilla itsestään ohitse, kun kuumetta ei ole noussut ja korvia ei olla valitettu. Lääkäriin ei ihan pienestä mennä, kun helposti sieltä vain määrätään ne antibiootit pienelle, oli syytä tai ei.. :/

    VastaaPoista
  12. Helit sinne! Jos olisit selvännäkijä, olisit varmaan myös lottovoittaja. Sarkasmi sikseen, ei sitä osaa arvata, mikä kiukkua aiheuttaa milloinkin. Pääasia, että Helmi on toipumassa ja muista, sä olet Helmille paras mahdollinen äiti!

    VastaaPoista