Social Media Icons

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Remonttireiska ja kotiäiti

4 kommenttia , , , , , Share It:


En voi vakavin kasvoin sanoa olevani millään tapaa poikatyttö, kätevä käsistäni tai omaavani minkäänasteista ymmärrystä kodin remontoimisesta tai tavarain korjaamisesta. Opiskelija-asunnossa huoneen kanssani jakoi rakennustyömaalla ikänsä viettänyt tyttö, jota katselin ihaillen kun hän tiivisti ikkunat, korjasi ovet, naputteli hyllyt seinään. Nyt kanssani asuu H. josta on tullut yhä vaikeampi ja vaativampi. Pinnasängyn kokoaminen aikoinaan vei varmaan kuusi viikkoa ja Mutsilasta ostamani hylly seisoi ahkerasta patistelusta huolimatta kasaamattomana yli kaksi viikkoa ennen tiukkaa uhkavaatimusta liittyen pleikkariin. Kun pikkuveljeni, raskaampien ja miehisempien kotitaloustöiden taitaja, katosi armeijan harmaisiin, katosi myös varamies.

Niinpä olen viime aikoina tehnyt ryhtiliikkeitä asian suhteen, itseni ja avopuolisoni suureksi yllätykseksi. Olen opetellut virittämään huonon scart-johdon dvd-soittimeen oikein. Tiedän, mitä eroa akkuporakoneella ja iskuporakoneella (joskin työpanokseni kummankin suhteen on työnjohtajan ominaisuudessa määrätä paikat ja pitää imuria alla). Tänään, lyhyen etsinnän jälkeen, kaivoin työkalupakin kaapista ja naulasin seinään naulan, ripustin siihen Kottaraiselta kotiutetun naulakon. Minä visioin, minä toteutan. Minä olen ylpeä itsestäni.
Olisin aiemminkin osannut, mutta kotityöt on meillä jaettu turhan perinteikkäästi, niin että minusta on kasvanut tällainen vasenoikeelenkkari, isänmaamme toivo.

Minusta silittäminen on terapeuttista, rakastan puhtaan pyykin tuoksua, mutten voi sietää tiskikoneen täyttämistä (tai tyhjentämistä). En tiedä, rakastaako siippani liiemmin talvirenkaiden vaihtamista, en tiedä, koska ne vaihtoi rengasliike. Mutta tiedän, että H. vihaa huonekalujen kokoamista ja roudaamista. Hän tietää, että minä vihaan uunin pesemistä. Siltikään minä en kasaa hyllyjä eikä hän tiskaa. Miksiköhän?

Miten kotityöt teillä jaetaan?

PS. Nostan hattua yksinhuoltajaäideille, jotka tekevät kaiken - oletettavasti - yksin. Te olette ykkösiä!

4 kommenttia:

  1. Meillä vaimo hoitaa huonekalujen kokoamiset ja määrää taulunpaikat ja toisinaan iskee ne myös seinään:) Minä inhoan kokoamista, mieluiten hankkisin huonekalut valmiiksi koottuina kokonaisuuksina. Pyykki- tai tiskikoneen täytön ja tyhjentämisen hoidan ihan mielelläni. Samoin uuninpesu ja ruuanlaitto, mutta remontointi ja muu kokoamista vaativa työ kyllästyttää.

    VastaaPoista
  2. Oi, onhan maailmassa muitakin jotka nauttii silittämisestä! Mun silittämisintoni on vitsi suvun kesken :D

    VastaaPoista
  3. Kokoan huonekalut itse, viritän sähkölaitteet toimintakuntoon ja osaan asentaa lampun sokeripalaan (vanha talo). Naulat tulee hakattua seinään ite ja ikkunoitakin olen tiivistellyt. Mutta porata en osaa tarpeeksi hyvin. Sen hoitaa mun siskopuolen ex. Se vaihtaa mulle myös autonrenkaat. Siis ihminen voi kyllä tuntea miehiä, vaikka oliskin yh. :) -Eve-

    VastaaPoista
  4. Mä olen yh-äidin kasvatti ja musta kasvoi sellainen tyyppi "nainen pystyy kaikkeen mihin mieskin, paitsi siittämään lapsia". Ja kun tähän yhdistetään maailman jääräpäisin ja kärsimättömin luonne ja "minä-haluan-tehdä-tai-ainakin-kokeilla-itse", niin soppa on valmis. On mun miehellä kestämistä. :-)Toisaalta olen tosi ylpeä siitä, että pyöräytän tuosta noin vaan tiikerikakun tai ruokaa armeijalle, tai vaihdan autonrenkaat tai teen remppaa. Ja ihana kun on se mies, joka a) kestää mun luonteenpiirteitä b) antaa mun häsätä itse ja c) opettaa mua kärsivällisesti niissä asioissa, joita en (vielä) osaa.Mä inhoan imuroimista yli kaiken, joten ollaan sovittu, että siippa hoitaa sen. Mä taas pidän kylppärin siistinä. Hyvä diili mun mielestä. Muuten kotityöt menevät aika fifty-siksti.

    VastaaPoista