Social Media Icons

tiistai 10. tammikuuta 2012

Mun koti ois täällä

14 kommenttia , , Share It:
Kuva täältä.


Pohjois-Karjalan retki on takana, joskin osa tavaroista odottaa vielä purkaamista laukuissa. Matka oli pitkä, Helmi huusi ja oli pimeää. Kun aurinko seuraavana aamuna nousi, kun näin valon pilkahtelevan hirsimökin ristikkoikkunasta, oli oloni levännyt ja onnellinen. Oli niin hiljaista. Oli niin kaunis aamu. Majoituimme Joensuuhun, Hoilolan Korpiselkätalon tuntumaan, pieneen hirsimökkiin.

Koska en ole valokuvaaja, en osaa ikuistaa karun luonnon kauneutta. Ja koska en ole myöskään kansallisrunoilija, en runollisin sanankääntein osaa kertoa, mikä minua viehätti, mikä oli niin kaunista. Puhdas, paksu hanki, jylhät metsämaisemat. Karuus, rujous. Kai.

Ensimmäisenä aamuna läksin uteliaana vaunulenkille katsomaan paikkaa ja maisemia. Ensimmäisenä vastaan tuli pulkkaa perässään vetävä vanha mies pilkkikaira olallaan. Etelä-suomalaiseen tapaan yritin kätkeä katseeni, olla tekevinään jotain muuta. Reipas ja kuuluva tervehdys yllätti minut. Katselin ympärilleni, ja koska en nähnyt ketään muuta, kummastuneena vastasin tervehdykseen. Kaikki ohiajavat autoilijat hymyssä suin nostivat kätensä moikatakseen. Kun matkallani poikkesin kyläkauppaan, pidin matalaa profiilia tuttavallista poskisuudelmaa peläten. H. nauroi, kun kerroin sosiaalisista koettelemuksistani. Kyseessä on kuulemma tavanomainen karjalainen ihmistyyppi, ihan oma rotunsa, joka tuntee suurinpiirtein jokaisen vastaantulijan, ja jos ei tunne, tutustuu.
Minut tuntevat ihmiset tietävät, että small talk luonnistuu minulta mutkitta. Tunnustan olevani varsinainen räpätäti, puhua pulputan kuin papupata, ja tiedän, ettei minusta pääse helpolla eroon. H. arvelee sen olevan karjalaisten sukujuurieni syytä. Kaupungistumisevoluutioni istuu silti aika tiukkaan, enkä ole kovinkaan tuttavallinen vastaantulijoille.

Automatkoilla katselin peltomaisemia ja keltaisia rintamamiestaloja. Marjapensaita ja hiekkalaatikoita. Vanhoja postilaatikkoja. H. selasi myytäviä asuntoja, tarjolla olevia työpaikkoja. Hän laski, kuinka paljon vähemmän tällaisille harrastusmatkoille (kuuluvat täkäläiseen metsästysseuraan) tulisi hintaa. H. näki edessään hyvät työllistymismahdollisuudet seudulla, metsästysmaat ja juurensa. Minä mietin narisevaa puulattiaa, leivinuunia ja mummofillaria.
Vielä reilut neljä vuotta, sitten me lähdemme täältä. Naapurien ulottumattomiin, huonojen kulkuyhteyksien päähän. EU:n itäisimpään nurkkaan. Pohjois-Karjalaan. Sinne me halutaan.

PS. Löysin myös täydellisen paikan häiden viettoon, haluatteko nähdä? (Otin kyllä valokuvia, mutta ne eivät tietenkään ole minun koneellani.) Päivämäärääkin pohditaan, ajoittunee syksylle 2014. Kohta on jo kiire.

14 kommenttia:

  1. Oivoi! osaan kuvitella kuinka ihanaa siellä on ollut! Ja haluan nähdä ehdottomasti!

    VastaaPoista
  2. Hyvät työnäkymät ja pohjois-karjala harvemmin on samassa lauseessa. Mutta tervetuloa hoodeille, oispa ollut mukava tavata! Ens kerralla sitten!

    VastaaPoista
  3. Kuullostaa ihanalta paikalta!Haluaisin nähdä niitä kuvia, on aina ihana unelmoida häistä (:

    VastaaPoista
  4. Meinasinkin kysäistä kun kirjottelit, että olette lähdössä Pohjois-Karjalaaan, että minnekkä tänne olette tulossa :) Ja Joensuuhunhan te tulittekin! :) Onko teillä molemmilla siis jotain sukujuuria täällä, ja jos on niin vahvojakin? Ja olipas mukava lukea positiivisia asioita omasta kotiseudusta :) Täällä on hyvä olla. Ehdottomasti hääpaikka kiinnostaa! Omia häitä suunnitellaan varovasti (ensin tarkoituksena lievittää tätä valtavaa vauvakuumetta), ja paikkoja on tullut katseltua, joten ehdottomasti kiinnostaa minkä paikan olet löytänyt :)

    VastaaPoista
  5. Anni, mulla oli mielessä, että tulisin moikkaamaan, mutta lähdettiinkin vain yhdellä autolla, jota en osaisi/uskaltaisi ajaa, ja päiväohjelma oli aika tiukka - H:n sukulaisia asuu siellä aikamoinen nippu. :( Luultavasti pääsiäisenä tai hiihtolomalla suunnataan sinne uudestaan, kahdella autolla. Nyt oltiin siis H:n isän & veljen kanssa liikkeellä.H. opiskelee metsien ekologiaa ja käyttöä, suuntautunee kai johonkin puutekniikkaan, joten siellä on hälle (kuulema) töitä yllin kyllin.H:n isoisä vaimoineen asuu Joensuussa, ja ovat sieltä kotoisin. H:n toinen mummo on kotoisin Joensuun seutuvilta ja siellä asuukin niiden serkkuja ja tätejä. Mun äidinisä on Karjalan evakoita. :)Minäpäs (meinasin jo kirjoittaa "miepäs", mutta karaisin itseni!) lataan kuvia tänään illalla, saatte kuvallisen koosteen meidän retkestä samalla.

    VastaaPoista
  6. Mä olen sit myös mobiili, mulla on käytössä auto, joten jos ei muhamed liiku, niin vuori liikkuu. Eli nakkaat vaan viestiä kun olet täällä, niin sitten katotaan miten saadaan treffit sovittua! Mutta nähdään hiihtolomalla!

    VastaaPoista
  7. Te siis olitte kuin olittekin Joensuussa! Olin nimittäin yhtenä päivänä ihan varma että näin Helmin Joensuun Sokkarin kahvilan edustalla jonkun miehen kanssa. Mies ei näyttänyt samalta kuin sinun blogissasi esiintynyt mies, joten ajattelin, että tuskin vauvakaan oli Helmi. Olisiko se kuitenkin ollut mahdollista? En nyt muista mikä päivä se oli, silloin vielä mietin että pitää painaa se päivä mieleen. Olisiko se voinut olla se loppiainen kun oli kaupat auki... Tai joku sunnuntai...Ja niin, täällä tosiaan herkästi puhutaan vieraammillekin. Tänään huomasin suorastaan hätkäyttäneeni jotain miestä, kun (hänen avattuaan suolakurkkutynnyrin) ihastelin ääneen suolakurkkujen tuoksua. Hän teki ensin juuri tuota, katseli ympärilleen, sitten sanoi että "anteeks kuinka?" - ja oli edelleen yhtä pöllämystyneen näköinen. Mutta ihana kun viihdyitte täällä - ja ihana kun suuntaatte tänne. :)Anonyymi2, joka ei nimimerkillään halua paljastaa kotipaikkaansa. :)

    VastaaPoista
  8. Anni, ah, en tajunnutkaan! En tullut ollenkaan ajatelleeksi, että sulla olisi auto käytössä myös. Mutta hiihtolomalla, milloin helmikuussa se kai onkaan, me suunnitellaan uutta reissua, pikapuolista edes. ;)Ano, hmm... Epäilen, ettei ole ollut mun pesueeni kyseessä. Me ajettiin vain Joensuun keskustan ohi ja sen vierestä, kaupassa käymisen hoiti itse asiassa H, me chillailtiin Helmin kanssa mökissä ja ulkona, heh! ;)Mä olen joskus itsekin hämmentänyt ihmisiä kaupassa ja muualla, ja varsinkin kun olin itse tiskin toisella puolen töissä. Säästä keskusteleminen on helppoa, ja aina on juhlapyhä tulossa. Siltikin hämmennyin, kun keskellä tyhjää, lumista maantietä tulee vastaan pulkkaa (vai ahkioko se on, kun se oli musta ja oudon näköinen..) ja reippahasti tervehtii. Vaikkei me tunneta. Kaikkeen sitä törmää. ;)

    VastaaPoista
  9. Voi kuule, täällä sairastaminen se vasta hauskaa onkin! Huoneessa ei ole yhtään hiljaista hetkeä kun akat räpättää (minä mukaan lukien) kaiken suolen toiminnasta lähtien. Vuodeosasto on hyvä paikka verkostoitua, umpisuolen poiston aikaan tein monta hyvää kaveria kun siellä oli niin monta kohtalotoveria ja omista vaivoista oli niin helppo lähteä juttelemaan :)

    VastaaPoista
  10. 20 vuotta Joensuussa asuneena täytyy sanoa, ettei kuvaamasi meininki ole ihan yhtä "lupsakkaa" ja tuttavallista kaupungissa (vältellään siis vieraiden katseita, bussissa ei istuta muiden viereen kuin pakosta, jne..), mutta ihan tavallista etenkin pienemmillä kylillä, joissa kaikki tosiaan tuntevat toisensa.Onko teillä ollut tarkemmin puhetta, minne haluaisitte muuttaa?Hääsuunnitelmat kiinnostaisi, laita vaan kuvaa tulemaan. :)

    VastaaPoista
  11. Entisenä Pohjois-Karjalalaisena kuulostaa niin ouvolle, että Korpiselkätalo on Joensuussa, ei se ennen ollut. Kuntarajat on paukkunu sielläkin aika urakalla...

    VastaaPoista
  12. Ano, kieltämättä tulin itsekin ihmetelleeksi, kuinka hiton iso Joensuu onkaan, kun tuntui että se kaikki oli vain yhtä Joensuuta..

    VastaaPoista