Social Media Icons

tiistai 24. tammikuuta 2012

Mitä tekisin toisin

6 kommenttia , , , , Share It:
Kuva lainattu täältä.
Minä olen jossittelija ja jahkailija, ainakin joissain asioissa. Yleensä pohdin tai kokeilen uusia asioita vain huomatakseni että olin väärässä. Kutsun sitä otsatukkadilemmakseni. Kun se on siinä, leikattuna, yritän epätoivoisesti kasvattaa sitä pois, nostaa sen pinnein ylös. Kun se ylettää leukaan saakka, varaan ajan kampaajalle. Josta lähden huppu päässä himaan.

Raskaudessa, synnytyksessä ja vauva-ajassa on paljon asioita, joita tekisin toisin jos voisin. Kokeilisin, jos voisin. Haavelistalla olisi ollut muun muassa....

Mammajooga tai odottavien äitien jumppa. Vaikka tuskin olisin taipunut mahani yli yhteenkään asanaan tai kyennyt zumbaamaan muumi-olemuksessani ryhmässä tuntematta voimakasta kollektiivista myötähäpeää.

Olisin halunnut raskausajan tukivyön. Ja Belly Banditin raskauden jälkeiseen toipumiseen.

Haalisin tietenkin myös vinon pinon kauniita äitiysvaatteita (nim. feikki-Crocsit & legginssit ja mainospaita).

Lataisin puhelimeeni turhia sovelluksia, esimerkiksi jonkun baby kicking monitorin ja supistuslaskurin (kännykästäni loppui akku eikä mulla synkannut edes sen kierrossekuntikellon kanssa).

Ostaisin vauvakirjan, jota voisi täyttää myös raskausaikana. Luultavasti päätisin hankkimaan saman vauvakirjan kuin meillä jo on. Klik!

Haluaisin ehkä ihan oikean, korkean masutuubin.

Masukipsin väsäämiseen minusta tuskin olisi, mutta voisin haluta itsestäni ihan oikeasti hyvän valokuvan. Ennen kuin puuskutan viimeisillä viikoilla sukujuhlissa maha pystyssä, otsa hiestä märkänä (kokemusta on!). 

Haluaisin käydä synnytysvalmennuksessa. Ja haluaisin ammeeseen lievittämään synnytyskipuja (synnytykseni käynnistyi lapsivesien menolla, joten minulla ei ollut mitään asiaa ammeeseen - sen sijaan yritin pitää Kätilöopiston seiniä pystyssä tulikuumassa suihkussa, yökkäilin ja itkin).

Jos minulla olisi toinen vauva, haluaisin luultavasti kantaa häntä alusta saakka paljon, koska se on kausi, joka ainakin meillä päättyi vallan äkkiä lapsen saavutettua kunnioitettavan reilun kahdeksan kilon painon. Ja nykyään Helmi oikeastaan viihtyykin niin hyvin lattialla, ja istuu mielellään syöttötuolissa pöydän ääressä, ettei kotona kantamiseen ole tarvetta. Kirppareilla sen sijaan lapsi kulkee edelleenkin repussa.
Haluaisin myöskin käyttää ihan alusta saakka kestovaippoja. Kaapeistamme löytyykin muutama newborn-kokoinen taskuvaippa, jotka jäivät käyttämättä Helmillä. Ehkä kääntyisin kuitenkin ensi töikseni vaippalainaamon puoleen, testatakseni meille parhaiten istuvat vaipat.

Haluaisin myös osallistua vauvauintiin, joka meillä jäi, kun ryhmät olivatkin syksyllä megatäysiä, emmekä päässeet mukaan. (Kiinnostaisiko jotakuta vaaleanpunainen Niiskuneiti-uimapuku koossa 60 tai 70cm? Anyone?)

Viime aikoina olen katsellut vastaantulevia, upeita tuplarattaita. Huomaan pohtivani, kummat olisivat mieluisammat, peräkkäin vai vierekkäin olevat sisarukset. Karkotan moiset ajatukset mielestäni ja pohdin tärkeämpiä. Kuten olisivatko ne Emmaljungat, Phil&Teds'it, Bugaboot kuten esimerkiksi Mintulla...

Mitä en tekisi toisin? Mistä en luopuisi? Ainakaan blogistani, vadelmanlehtiteestä ja raskausarpien tehokkaasta vaalentajasta, laventeliöljystä. Äitiyshousuista, uimisesta, shiatsusta, tukisukista. Ainakaan. Ikinä.

Mitä sinä tekisit toisin? Ja mistä et luopuisi?

6 kommenttia:

  1. Tuo ryhmäliikunta ison mahan kanssa on kyllä aika<3 Mammajooga tai muu mammoille suunnattu olisi mainio, sillä ei tarvitsisi kokea niitä tuijottavia katseita. Itse olen rv22 ja käyn edelleen samassa zumba-ryhmässä jossa olen käynyt jo yli vuoden. Maha ei ole vielä kiitettävän iso, onneksi! Sillä olen oikeastaan ihminen joka ei kestä niitä katseita mitä suurimahaisena timmeiltä treenatuilta naisilta saa. : D Sun ei auta kun alkaa toisen lapsen tekoon että saat tehtyä kaiken toisin. ; ))

    VastaaPoista
  2. Voi miten kaipaankaan tuota puolivälin mahaa! Se oli raskauden parasta aikaa. Onnea sulle siis! :) Liikkuminen kyllä kannattaa, mulla se vähän jäi, ja se näkyi painossa ja kunnossa. Kannattaa tsekata esim. aikuisopistojen äitiysliikuntatarjonta, koska kuulemani mukaan raskausajan ryhmäliikuntatarjontaan on panostettu ja se on oikeasti (isonkin) mahan kanssa toimivaa ja helppoa, tarkoituksenmukaista.Joo, toisesta haaveilen, jos sellainen sitten joskus vielä. Ehkä tuplarattaat ja kapalohaave (joka jäi vahingossa listasta) ei riitä vielä syyksi, ehkä. ;)

    VastaaPoista
  3. mä tässä oon jo jonki aikaa miettiny et mitä pitää tehä nyt sit toisen kanssa toisinvauva opetetaan olemaan sängyssä ja nukahtamaan myös sinne eikä vaan syliin,jokaiseen yöininään ei heti juosta vastaamaan.noi tullu opittua sen verta kantapäänkautta että ne tehdään toisin.myös vatsaa ois voinu rasvailla,en tiedä voiko tää toinen raskaus sitä enää pahemmin pilata..:Dopetan myös tulokkaan olemaan sielä kantorepussa heti enkä sit ku on 3-4kk.opetan myös rakkaan ukkoni heräämään lapsen itkuun:Dps.meillä ei ees vierekkäisiä kärryjä harkita ku eihän niillä voi kulkea julkisissa..

    VastaaPoista
  4. Tukivyö oli kyllä ihan mainio, helpotti puolivälin paikkeilla kipuja valtavasti! Jos mä voisin tehdä asiat nyt toisin, luottaisin omaan vaistooni enemmän kuin muiden kokemukseen ja pitäisin pääni. Sillä olisi säästynyt paljolta.

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus <3 Paljon samoja juttuja olen jälkeenpäin haikaillut, kahden raskauden jälkeen.ps. Jope, kyllä voi ihan helposti! ;D

    VastaaPoista
  6. Jope, sustahan on tullut tiukka täti! Mutta varmasti kannattaa. ;)Sini, hyvillä mielin voin ostaa tukivyön, jos ja kun sen aika tulee, koska sä sanoit sen olevan hyvä. Selkä on nimittäin edelleenkin vähän hellänä raskaudesta, muttei varmastikaan yhtään niin kipeänä kuin sä olet ollut selkäsi kanssa. Tsemppiä sinne!Minttu, kiitos! Mä aina himoitsen teidän rattaita, ne on tosi hienot. Ja keveän näköiset.Noista tuplavaunuista täytyy sanoa, että ollaan mahduttu meidän melko massiivisten yhdistelmävaunujen kanssa aina myös tuplien kanssa bussiin, ratikoista en osaa sanoa, niin vähän matkustetaan niillä. Ja metrossahan on tilaa, sillä mennään näin idän ihmisinä aika paljon.

    VastaaPoista