Social Media Icons

maanantai 16. tammikuuta 2012

Mennään kulta naimisiin

14 kommenttia , Share It:




Me olemme seurustelleet siippani kanssa liki 6,5 vuotta ja meillä on yhteinen lapsikin. Mielestäni on jo aika loogista alkaa miettiä häitä naimisiin menoa.

Pohjois-Karjalan visiitillämme löysin lähes täydellisen paikan häiden viettoon. Harmaa hirsikartano, vanha rajahotelli. Rantasaunat, metsämaisema. Minä näin jo itseni astumassa noita portaita alas, heittämässä hääkimppuani parvekkeelta. Minä näen äitini vilpoisalla terassilla kahvikupin äärellä, mummoni keltainen hattu päässään päivittelevän hihatonta hääpukuani (ei, en ole ostanut mekkoa, vielä, mutta pitkiä hihoja siihen ei tule!). Minä rakastuin ristikkoikkunoihin, harmaaseen puuhun, terassikalustoon.
Kyseessä on Hoilolan Korpiselkätalo, mutta matkassa on muutama pienen pieni mutta. Pari vuotta sitten siellä sattui vesivahinko, ja meneillään ovat (kaiketi) mittavat korjaustyöt. Koko alakerran lattia on purettu. Ja ongelmalliseksi osoittautunee myöskin maantieteellinen sijainti, miltei 500 km päässä kotoa.
Tapojeni mukaisesti, jääräpäisen optimistisena pohdin, tarvitseeko alakertaa mihinkään. Yläkerrassa on ainakin baari, sen sain ikkunoista urkittua. Sijaintikaan ei ole järjettömän huono, kun kiinteistön välittömästä läheisyydestä löytyy majoitustiloja yli 70 hengelle.
H. muistutti minua budjetista, siitä viheliäisestä ilonpilaajasta. Mutta silti, minä vain mietin kukkamaljakoina toimivia vanhoja maitokannuja, Helmin hypoteettistä pitsimekkoa ja Akselia & Elinaa. Kyllä, minä haluan aika perinteiset häät. Pienet, edulliset ja ikimuistoiset.

Viime päivät olen selaillut pukuja, uusia ja käytettyjä. Tai lähinnä käytettyjä. Olen nuukajooseppi, enkä salli kovinkaan muhkeita panostuksia yhtä päivää varten. Jos en löydä mieleistäni sopuhintaan, tuunaan vanhaa juhlapukuani.
Vanhojentansseihin ostin kirpputorilta kahdellatoista eurolla raakasilkkisen mekon, josta irroitin olkaimet. Tosin silloin opin, että toisinaan on kurjaa olla liian aikaisin liikkeellä. Laihduin viitisen kiloa ennen H-hetkeä ja mekko jäi yläosasta pienentämisestä huolimatta väljäksi, ja aina kun joku astuin laahukseni päälle, paistoivat rintaliivini. Hätä keinot keksii - teippasimme yläosan ihooni kiinni mattoteipillä, siis sellaisella, jolla liimataan kokolattiamattoja kiinni lattiaan. Ja se pysyi. 


Hääpukuni ei missään nimessä saisi olla kermakakku, ei liian koristeellinen. Se voisi olla olkaimeton, siinä voisi olla pitsiä. Kaulaani haluaisin isomummoni vanhan helmikorun, hiukseni laitattaisin nutturalle. Hääkimppuun olen ajatellut kieloja, joskin kausi saattaa olla H-hetkenä jo auttamattomasti ohi.

PS. Hääpäiväkin on päätetty - enhän jätä mitään sattuman varaan - ja se tullee olemaan 2.8.2014. Klup. Kohta on hirveä kiire.

14 kommenttia:

  1. Meidän häät oli jollain mittapuulla "budjettihäät", vaikka kyllä niihin rahaakin laitettiin. Me panostettiin ruokaan, musiikkiin ja hyvään tunnelmaan - ja se kannatti, oli ihan loistavat juhlat!Kun karsii turhia juttuja (ei KUKAAN oikeasti muista mitään hääkarkkeja saati jaksa katsella hää-dvd:itä) ja valitsee isoissa asioissa edullisia vaihtoehtoja, voi pienelläkin budjetilla saada hienot häät. Me esim printattiin kutsut kotona, sormuksiin meni about 40 euroa (mun sormus on äitini vanha, miehen ostettiin käytettynä plus kaiverrukset molempiin), kukkina oli tulppaaneja ja kimpun tein itse. Myös mun mekkoni oli äitini vanha hääpuku - sellainen 70-luvun koruton valkoinen möhkäle, joka muistutti lähinnä rippilapsen albaa. Ompelija tuunasi siitä lyhyen, lyhythihaisen ja leveähelmaisen mekkosen, ja hinnaksi tuli 150 euroa. Juhlassa oli esillä vanhempieni hääkuva, ja mekkomuutos hätkähdytti vieraita aika lailla :DHih, täytyykin varmaan tehdä omista häistä tunnelmointipostaus, hääpäiväkin on vajaan kuukauden päästä...Teillä on kyllä hurrrrjan paljon aikaa suunnitella (ja muuttaa mieltä!) jos meinaatte kaksi ja puoli vuotta odottaa. Me pistettiin pirskeet pystyyn alle puolessa vuodessa. Kohtahan on muuten karkauspäivä, jos kosintaa kaipaat ;)

    VastaaPoista
  2. Oo, mikä paikka!Nyt mulle tuli kauhee hääkuume(ihanko ei olis jo ollu). Voishan itsekkin päättää päivän, ollaanhan sitä jo kihloissa ja se lapsi meiltäkin löytyy. Tosin vuosia ei noin paljon takana. Voi nään jo itseni kävelemässä alttarille.. OUNOU.Pääsis ees jonkun häihin, että tämä kuume hälvenis edes aavistuksen verran. Mutta lähipiiri on, joko kaikki naimisissa tai ei ylipäätään aio ikinä naimisiin :D

    VastaaPoista
  3. aivan mielettömän ihanan näkönen paikka ja suunnitelmat kuulostaa todella kivalta. luulisin, että 2014 pitäis olla vesivahingon vauriot korjattuna. toki en tiedä kuinka laaja vahinko on kyseessä, mutta ihan näin kun järjellä järkeilen. meillä sattui liikkeessä vesivahinko taannoin, okei alue oli reippaasti pienempi, mutta sen verta laaja, että auki revitty latti oli betonikuoppa. homma tehtiin parissa kuukaudessa. (luvattiin toki tehdä parissa viikossa, mutta ainahan rempat pitenee)meillä on tulossa häät ensi kesänä ja mä oon hankkimassa vuokramekon. mun unelma toki oisi mulle teetetty mekko, mutta mitä teen sillä juhlan jälkeen? pidän kaapissa? muutenkin on vähän kaappitilaa. myyn pois? niimpä niin.. etippä sitten täysin tai edes lähelle samankokoinen tytsykkä, joka tahtoisi ihan just mun makuun tehdyn puvun. ei varmastikaan helppo tehtävä.vanhojen pukusi on myös ollut nätti, kuten sinäkin! :]

    VastaaPoista
  4. Ihanan näköinen paikka. Itsekkin haluisin mennä naimisiin, mutta tuo mies ei ole innostunut. Sanoo, että sitten kun päivämäärä on 13.13.-13 (eli ei koskaan). Pari vuotta sitten vielä suunniteltiin häitä yhdessä, mutta nyt se on jäänyt :(

    VastaaPoista
  5. Kaunis paikka, me menimme reilu kaksivuotta sitten naimisiin pienellä budjetilla.. Toki meillä molempien vanhemmat osallistui kustannuksiin mutta eipä heillekään jäänyt kun pari sataa maksettavaksi.. itse ostin edullisen puvun 200euroa, jota pienenneltiin.. ja kas kun hääpäivän aatto koitti ja sovitin pukua ja se oli auttamatta liian suuri.. Nyt pukuni on roikkunut vaatehuoneessa sen reilu kaksi vuotta käyttämättä..- Jutta _

    VastaaPoista
  6. meille varmaan sit vasta kiire tuleekin, kun tarkoitus olis mennä nytntän vuoden syksyllä, eikä mitään ole vielä varattu :Dnoh, meillä on kyllä se, ettei ole mitään tarkkaa päivää mikä just välttämättä haluttais. jos ei onnistu niin sit siirretään kevääseen. tässä ollaan oltu jo niin kauan yhdessä ja lapsikin on jo hankittu, niin mikäs kiire tässä enää :D

    VastaaPoista
  7. menin naimisiin kahden viikon varoajalla.. Okei, ei siellä kutsuvieraita ollu.. Mut muuten ihanan intiimiä ja ykköset päällä, vain me kolme :)Juhlat juhlittiin myöhemmin..Tsemppiä suunnitteluihin! :)

    VastaaPoista
  8. Ihanan näköinen paikka! Juuri jotain sellaista, jota mekin etsitään omiin häihin. Ainoa vaan, että pitäisi Päijät-Hämeestä löytyä. TAi ainakin tästä läheltä. Meillä kun molempien suvut ovat tässä mukavasti samassa maakunnassa, ei ole järkeä lähteä häitä siirtämään toiselle puolelle Suomea. Vaikka kuinka ihanalta tuokin rakennus näyttäisi. :( Nyt jo täällä siis ihan tosissaan on aloiteltu valmisteluja, esim. kirkko jonka haluamme, pitää alkaa varailla hyvissä ajoin. Meillä on sovittu päiväksi 12.7.2014. Eli kaksi ja puoli vuotta aikaa. Eihän mitää suuria suunnitelmia ja järjestelyjä tehdä, mutta kirkkoa, juhlapaikkaa ja pitopalvelua voi alkaa jo katselemaan. Varsinkin kirkoissa tuppaa olemaan pitkät jonot (ainakin täällä). Mut ihanaa, jos teidän päivä on päätetty! Voit sitten kääntää tätä sun ihanaa blogia myös hääblogin suuntaan! Kun oon muutenkin seurannut teidän elämää, varsinkin kun teidän Helmi on vain muutamaa päivää meidän poikaa vanhempi (syntynyt 15. päivä)!Emma ja poikavauva 7kk

    VastaaPoista
  9. Kaunis paikka. P-karjala on muutenkin tosi kaunis paikka. Sukuni isän puolelta asuu siellä, mutta en ole siellä käynyt nyt pariin vuoteen. Upea paikka tosiaan.

    VastaaPoista
  10. Oih ihanan näköistä!Meidän häissä osallistui sukulaiset todella paljon kustannuksiin, joten oma budjetti jäi tosi pieneksi. Äitini maksoi häämekon (joka tilattiin jenkeistä paljon halvemmalla mitä suomesta olisi saanut), appiukko maksoi ruokailut (joista saatiin alennusta koska raflan omistaja oli miehen tuttu), ja kaikki vieraat toi pullon skumppaa/viiniä eli juomatarjoilukin oli sillä hoidettu. Toukohäissä riitti että pistettiin piknikki pystyyn puistoon kirkon viereen ja nättiä oli! Häälahjaksi pyydettiin että jokainen osallistuisi haluamallaan summalla häämatkarahastoon, ja lahjoitukset kustansikin koko honeymoonin. Me taidettiin maksaa itse pelkästään sormuksista ja miehen puvusta... Kutsutkin lähetettiin sähköpostilla nätillä fontilla ja kuvalla.

    VastaaPoista
  11. Meidän alkuperäinen suunnitelma oli tavallaan budjettihäät. No, sit kaikki meni niinkuin meni ja mentiinkin parin viikon varoajalla naimisiin, mutta jos nyt puhuisin vaan siitä alkuperäissuunnitelmasta.Me sovittiin muutama juttu, joihin panostettiin ja lopuista sitten pihistettiin. Kutsut tehtiin ite käsin (voi luoja sitä hommaa :D mutta lopulta about 30 kutsun loppuhinnaksi tuli vain parikymppiä!), musiikki oltais hoidettu tyylikkäästi suoraan koneelta ja paikka + juhlateltta oltais saatu ilmaiseksi kaverilta, kirkko oli tietty ilmainen ja miehelle ei ostettu muuta uutta kuin kraka. Niin ja alkoholitarjoilu käsitti alkumaljan + ruokaviiniä.Mä menin tietenkin lapinpuvussa naimisiin, joten siihen sitä rahaa sitten upposi vähän enemmän, ja lisäksi sitten panostettiin ruokaan (ja niidenkin kanssa äiti - joka omistaa ravintolan ja pitopalvelun - olis auttanut). Näillä jutuilla meidän alkuperäinen hääbudjetti oli about 4000 euroa. Jos mun pukua ei laskettu niin 3000. Ei paha mun mielestä, kun vieraita olis ollut kuitenkin lähemmäs 50 eli isoin osa olis mennyt ruokaan ja loput sitten muuhun.Tosi kaunis tuo teidän (toivottavasti) tuleva hääpaikka! Ja paaaljonhan teillä on aikaa jos häihin on kaks ja puoli vuotta. :) Me aloitettiin suunnittelu oikeastaan vasta marraskuussa ja heinäkuun puolivälissä piti olla häät. Ja lopulta sit tosiaan mentiin kesäkuun alussa naimisiin, läsnä molempien perheet. Ikimuistoinen ja ihana päivä se oli niinkin. :)

    VastaaPoista
  12. "Harmaa hirsikartano, vanha rajahotelli. Rantasaunat, metsämaisema. " "Mutta silti, minä vain mietin kukkamaljakoina toimivia vanhoja maitokannuja, Helmin hypoteettistä pitsimekkoa ja Akselia & Elinaa. Kyllä, minä haluan aika perinteiset häät. Pienet, edulliset ja ikimuistoiset."aikalailla samoja mietteitä. Mekään ei haluttu niitä nuorisotaloja ties minkälaisia perinteisiä hääpaikkoja vaan löydettiin kans metsän keskeltä (majoituspaikat läheltä) aivan ihana hääpaikka. En tiedä oletko blogiani lueskellut, mutta niin samoja mietteitä. Ja pienellä budjetilla. Hääpuvun ostin jo - nähtäväksi vaan vielä jää tuleeko häistä tuonna vuonna mitään vai siirretäänkö tasan vuodella eteenpäin juhlia ja mennään maistraatissa naimisiin tänä vuonna. :) (nämä tosin riippuu siitä saadanko me sitä vauvaa vai ei)

    VastaaPoista
  13. ONIA, tee hääfiilistelypostaus! Tahdon nähdä mekkosi, herätit mielenkiinnon. Pienissä (turhissa) yksityiskohdissa mekin ajateltiin säästää - esim. niitä hääkarkkeja ei tule meille, ei koskaan. Ei myöskään saippuakuplapulloja tai sormustyynyjä. Ruokakin tullee olemaan jotain yksinkertaista - lohikeittoa ja saaristolaisleipää. 45 hengen kahvitustilaisuus, ristiäiset, maksoivat n. 200e, vaikka valikoimaa oli huimasti. Anoppini ja H. tekivät alusta loppuun kakut, piirakat ja muut. Voi olla, että hääruokakin tullaan tekemään talkoovoimin itse. :)Poikkeama, mistä löysitte paikan? Mä kävin vilkuilemassa sun blogia taannoin, itkin, enkä tiennyt mitä sanoa. Voimahaleja.Hääkassaa on vielä varsin pieni, ja karttuu hitaasti, mutta kirkot sun muut pitää varata ajoissa, ainakin kun halunnen johonkin supersuosittuun kirkkoon jne. Ja onhan se hyvä olla jotain, mistä haaveilla. :)Mua kosittiin jo 2,5 vuotta sitten, ja kaksi ja puoli vuotta on näillä näkymin H-hetkeenkin. Me ollaan vähän hitaasti lämpiäviä. ;)Näemmä täällä oli muitakin perinteikkäitä, pienen budjetin morsiamia. Kiitos vinkeistä ja kokemuksista, sain ihan uutta pontta mun hääsuunnitelmiin!

    VastaaPoista
  14. Me mentiin naimisiin vajaa vuosi sitten salaa, reilun kuukauden varoajalla... Sormukset maksoi eniten. Mun mekko vilasta maksoi vähemmän kuin isännän puku dressmanista... Oltiin kahden todistajan kanssa kirkossa ja illalla tarjottiin perheillemme illallinen ravintolassa (luulivat tulevansa kihlajaisiin...). Ihanan stressitöntä mutta silti ikimuistoista :)

    VastaaPoista