Social Media Icons

torstai 26. tammikuuta 2012

Melkein retro

9 kommenttia , , , , Share It:


Äitini ei säilö tai varastoi tavaraa. Hänen mukaansa se on vain tavaraa, usein ei sen enempää. Tärkeimmät ovat tietenkin tallessa. Kuten tunteja seitsenvuotiaana maalamani aurinngonkukkamaalaus ja veljeni päiväkodissa piirtämä Narnia-kuvaelma. Vanhoja vauvanvaatteita ei hänellä ollut kaapeissaan ristiäismekkoja ja sairaalasta kotiutumishaalaria enempää. Hän ostaa vähän, mutta satsaa. Samaisessa vaaleansinisessä potkupuvussa on tuotu kotiin meidät kaikki kolme, vaikka vuosia ensimmäisen ja viimeisen välissä on yhdeksän.



Voitte siis kuvitella, kuinka ilahduin, kun äitini tuttavalleen aikoinaan lahjoittamia vauvanvaatteita löytyi iso nippu. Näemmä toiset hamstraavat ja säästävät. Ja hyvä niin. Helmi nukkuu vaunuissa yllään minun äitiyspakkaushaalarini ja yhdeksänkymmentäluvulla hankitut oranssit Tutta-collegehousut ovat kuudenkin käyttäjän jäljiltä käyttökelpoiset. Ja makeat.
Aarteiden kätköistä löytyi minulla ja pikkuveljelläni ollut farkkuhaalari neonvärisine nappeineen ja papukaijapainatuksineen. Symppis. Ajatella. Kaikkien näiden vuosien jälkeen, monta lasta nähneenä se päätyy meille. En malta olla ajattelematta, että tuon haalarin pieneksi jäämisen jälkeen olen muuttanut toiseen lääniin, asunut neljässä eri kaupungissa, neljällä eri kokoopanolla. Nyt, parikymmentä vuotta myöhemmin minä olen täällä. Ja koska suunnittelemme jossain kohtaa muuttavamme pois tästä kaupungista, tulee Helmikin toivottavasti luultavasti asumaan jossain muualla kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Miten, missä ja kenen kanssa?

Tämäkin vaate on tietysti sellainen, jolla on vain tunnearvoa. Arvoa, jota ei mitata kirpputorilla. Luultavasti hymähtäisin ja jättäisin sen kirpputorillakin pöytään. Minulle se on kuitenkin enemmän kuin tavaraa. Muisto. Enkä minä aio laittaa sitä pois. Se ei ole Chanelin klassikkolaukku, eikä oikeastaan nykymuodin mittapuulla edes kaunis, mutta se on minulle tärkeä. Ehkä joskus vielä näytän Helmille nämä kuvat, ja näytän kuvan, jossa itse seison samainen haalari päällä leikkipuistossa Turussa. Ehkä silloin se on myös Helmille tärkeä. Ehkä.

Entä te? Löytyykö teidän nurkistanne vanhoja aarteita? Oletteko te oman aikanne lapsia? Vai onko aika ajanut lapsuuden muodin ohi?

9 kommenttia:

  1. Kyllä mä toivon, että meilläkin olisi mun vanhoja vaatteita, mutta ei. Äitini pisti ne aikoinaan kaikki kiertoon. Onneksi anoppini on säästänyt joitakin. Tyttärellämme on nyt mm. isänsä vanha neuletakki 35 vuoden takaa käytössä.Usein ostan vaatteita kirppiksiltä ja aina mietin, millaisella lapsella se on ennen meitä mahtanut olla. Pellavapää vai tummatukkainen, nappisilmäinenkö, minkä sorttinen luonteeltaan jne.

    VastaaPoista
  2. Meidän neidillä on ollut jonkin verran käytössä minun ja isänsä vanhoja veaatteita ja leluja. Erityisen paljon neidillä on tätinsä 15 vuotta vanhoja vaatteita, mutta suosikkini oli mieheni 30 vuotta vanha keltainen kietaisupaita, joka oli niin ihana.Paljon meillä on myös tuttavaperheen lasten vanhoja vaatteita, mutta niissä ei ole samanlaista tunnelatausta.

    VastaaPoista
  3. Äitini on säästänyt paljonkin minun ja sisarusteni vanhoja vaatteita, ja olen vuorostani käyttänyt osaa niistä omilla lapsillani. Osa on sellaisia, joita en ole viitsinyt käyttää (kulahtaneita tai muuten vain aika kamalia), mutten raaski poiskaan heittää vaan säästän muille sisaruksilleni jos vaikka joku heistä kiinnostuisi niitä käyttämään... Mutta olen saanut aivan ihania valokuvia lapsistani samoissa vaatteissa jotka päällä minuakin on vauvana kuvattu :)

    VastaaPoista
  4. Olipas jotenkin kiva asukokonaisuus - vaikka onkin keltainen ja vähän hassu :D mutta yhdessä näyttää tosi hyvälle!

    VastaaPoista
  5. Voi kyllä! Meidän äiti on jemmannut vauvanvaatteita oikein urakalla ja kaiveli ne lämmöllä esiin ennen ensimmäisen lapsenlapsensa syntymää. Ja pakko myöntää, kyllä siinä on eri fiilis pukea vaatteita, kun tietää itse käyttäneensä niitä. Seassa oli aivan oikeasti ihania kappaleita ja sellaisia, joita ei tullut käytettyä välttämättä ollenkaan. Itse laitan myös pieneksi käyneet vaatteet talteen, mahdollisia tulevia lapsia, sisarusten lapsia ja lapsenlapsia ajatellen. Saa nähdä joutuuko aarteita karsimaan joskus tilanpuutteen vuoksi.

    VastaaPoista
  6. Hih, ihanaa, etten ole ainoa vanhojen vaatteiden fiilistelijä! On hauskaa, kun tavaraa säästetään jälkipolville, ainakin jos se on edelleen käyttökuntoista. :)Poikkeama, etsin pitkään tuon kanssa edes jotenkin sopivaa bodya, tuo keltainen Nalle Puh-body on sekin itse asiassa tuttavaperheen vauvajäämistöä, ja mun ihan suosikki, kun siinä on noi puhvihihat. Kiitos! =)

    VastaaPoista
  7. Mun vanhoja vauvanvaatteita säästyi aikoinaan sillä, että ne oli nukenvaatteina :D Nyt oon kerännyt sieltä parhaimmiston sekä joitain pehmoleluja jne mitä mulla oli vauvana ja ne nyt sitten odottaa, että olis se vauva!

    VastaaPoista
  8. Kiitos kiitos tästä kirjoituksesta, taas sai vahvistuksen sille etten ole ihan heikkopäinen säilöessäni yhä vain ja edelleen niitä jo esikoisella 80-luvun lopulla pidettyjä vaatteita!Kyllä se esikkokin vielä joskus niiden arvon ymmärtää :)

    VastaaPoista
  9. Toinen on niin suloinen :) Mun vanhoja vaatteita ja leluja on äiti säilönyt jonkun verran ka ne on aarteita joista ei halua kyllä luopua ikinä <3

    VastaaPoista