Social Media Icons

tiistai 24. tammikuuta 2012

Kotona

4 kommenttia , , , , , , Share It:

Kuten otsikostakin voi päätellä, on tämänhetkinen sijaintimme kotona. Olen vain vaivoin liikkunut koiran kanssa ulos ja aion pitää linjani. Normaalisti olemme koko ajan menossa jossakin, mutta nyt olemme pitäneet hiljaiseloa viimeiset pari päivää. Toisinaan on ihanaa erakoitua kahvikupin kanssa sohvan nurkkaan, sinne minne ei kylmä ilma yllä.



Olen levittänyt olohuoneen lattialle vanhan päiväpeiton, jonka päällä Helmi saa kölliä, ryömiä, pyöriä ja vaappua. Sen päällä on myös vanha nahkarahi, jota vasten nouseminen on ollut eilisestä asti hitti. Pelkästään sen näkeminen saa aikaan kuuluvia riemunkiljahduksia ja kuolavanan.

Äitiyslomani, kuten kaikki hyvä aikanaan, loppuu maaliskuun lopussa, mutta aion jäädä hoitovapaalle Helmin kanssa kotiin vielä ainakin vuodeksi. Syksyllä ajattelin alkaa tutkia iltakoulumahdollisuuksia ja niiden sovittamista aikatauluihimme. Hoitoon laitettavaksi tyttömme on mielestäni vielä kovin pieni. Jään kotiin, koska se on mahdollista. Ja koska pidän siitä. On ollut suurenmoista seurata aitiopaikalta kasvua ja kehitystä, olla syöttämässä ensimmäisiä lusikallisia, makoilla aamulla sängyssä ja ihmetellä pussilakanain kuosia. Sitä minä juuri nyt kaipaan. Vielä on kiire, vielä pitää mennä. Mutta siihen asti olemme kotona. Perillä.
Siitäkin huolimatta, että vietän aikani pääasiassa kotona, olen alkanut tuntemaan itseni taas muuksikin kuin vain äidiksi, vaikka se tärkein ja pääasiallisin tehtäväni tätä nykyä onkin. Olen edennyt pienin askelin. Eilen tilasin Divaanin (siis sen lehden!), itselleni. Viikonloppuna ostin kirpputorilta vain itselleni tavaroita. Viime viikolla kassahihnalla oli maissinaksupussin lisäksi myös herkkupussi minulle. Ja kampaajan ajattelin koettaa varata ensi viikolle. Minua viime kuukausina vaivannut alakuloisuus on katoamassa. Jos elämä ei muuta opeta, niin ainakin kävelemään hitaasti, kuten isäni sanoisi.

PS. Tätä tekstiä kirjoittaessani oli päiväpeiton päällä ilmakylpevä lapsi lähtenyt käpälämäkeen odotettua nopeammin ja matkalla roiskaissut kakat reitille. Nyt siis pesen paitsi lapsen myös päiväpeiton ja sivullisen uhrin - äidin lelun, egyptiläisestä luomupuuvillasta valmistetun kankaisen kaverin, parsapehmon (koska mitä me emme tekisikään terveellisten elämäntapojen istuttamiseksi ihmisenalkuun..). Ei se mitään. Kotona on silti ihanaa.

4 kommenttia:

  1. vasta löysin sun blogin, kivalta vaikuttaa. Mietinnässä kanssa toi hoitovapaalle jääminen, mutta mitä katoin kelan sivuilta niin onko se tosiaan se alle 400€ mitä saisin kuussa :/ kyllähän me pärjättäis, mutta ajattelen etten halua elää "miehen elättämänä".Tulot vaikuttaa meillä alentavasti.

    VastaaPoista
  2. Kivoja kuvia:)<3: http://thelittlenotebook2.blogspot.com/

    VastaaPoista
  3. Mullakin äitiysloma loppuu maaliskuussa, mutta valitettavasti mulla ei ole mahdollista jäädä hoitovapaalle. Meillä minä olen se suurituloisempi joten kotihoidontuki ja miehen tulot eivät riitä edes vuokran ja muiden pakollisten menojen maksamiseen kuussa. Säästöt on käytetty jo äitiysloman aikana joten possussa ei ole mitään millä noita kuluja maksaisi. On tosi ikävää kun etenkin sukulaiset kehottaa jäämään kotiin "kun on kerran mahdollisuus hoitovapaaseen" ja minä sitten siihen totean, että no kun ei ole. Miehen tuloilla ei eletä. Ei pitäisi, mutta hävettää silti. Ja jos en tunnusta miehen olevan niin pienituloinen ja sanon meneväni takaisin työelämään muista syistä niin kuullostan todella julmalta äidiltä joka ei halua viettää aikaa lapsensa kanssa "kun siihen on mahdollisuus". Voi kun voisinkin jäädä. Ihanaa, että sinulla siihen tosiaan on mahdollisuus. Mua jo surettaa nyt, että alle kahden kuukauden päästä jään paitsi kaikesta siitä, mitä lapsi päivän aikana puuhaa ja oppii :)

    VastaaPoista
  4. Ihana kuulla, että sinun on mahdollista jäädä Helmin kanssa kotiin ja aiot sen tehdä! Olen päiväkodissa töissä, ja tänään viimeksi nukutin maitopullon kanssa juuri vuoden täyttänyttä pikkuista isompien lasten sekaan. Mielessäni vain ajatus: ei tämän pienen palleron paikka ole vielä täällä.Toki ymmärrän, että kaikkien ei taloudellisesti ole mahdollista jäädä kotiin, ja minusta se on ihan valtava harmi. Koska vierestä itse seuraan sitä hädin tuskin vuoden täyttäneiden arkea päiväkodissa eikä se minusta ole hyvästä.

    VastaaPoista