Social Media Icons

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Voi joulun kuustoista

3 kommenttia , , , Share It:





Ei riittänyt kirosana eikä kaksi, kun huomasin joulukuusen koristelua (kyllä, H:n lobbaus suoritettu onnistuneesti) aloittaessani, ettei tässä maailmassa mitään saa valmiina tai helposti. Tai ainakaan suurinta osaa asioista. Spatz teki kuusenkoristeet itse, Kiki tuunasi, Kottarainen käytti kierrätysmateriaaleja lahjapaketointiin. Mutta minä en ole DIY-ihmisiä, en ollenkaan. Kun avasin ostamani kuusenkoristepaketin, en tullut ajatelleksikaan, että koristeet joutuisi kokoamaan itse.
Koska kakka valuu aina alaspäin, delegoin koristeidenkasaamisen avopuolisolleni ja koristelunkin hoidin työnjohtajan ominaisuudessa, sohvalta käsin käskyttäen.

Kuusen kotiuduttua tulin taas huomanneeksi, kuinka aika kultaa muistot. Kesää ajatellessani muistan vain järven rannan, lämmön, sandaalit ja jäätelön. En hyttysiä, en sitä, kuinka paljon säärikarvojen ajaminen sattuu kun maailmanhistorian julmimpien ötököiden aiheuttamat paukamat aukeavat. En juhannusturvotusta, en hellettä. En hiertäviä sandaaleja, en palaneita olkapäitä.
Joulukuusta ajatellessani muistin vain kuusen tuoksun, nostalgisen koristeluhetken (ja valitettavasti myös tavattoman rumat joulukoristeet). Kuusen alla jouluaamuna odottavat paketit. Karu todellisuus iski, kun muistin, kuinka paljon kuusenneulaset pistävät legginssien läpi, kuinka paljon neulasia irtoakaan. Muistan myös, että tänä vuonna ei allekirjoittaneen tarvitse odotella lahjatulvaa, vaikka toisaalta en sellaista kaipaakaan. Jouluun on neljä päivää, enkä ole hankkinut H:lle mitään, yhtään mitään. Eikä hän minulle.
Helmikin ihasteli kuusta päiväunilta tultuaan. Hämmästeli ja kummasteli. Nauroi ja kikatti. Ja sitten koski siihen. Voi sitä huudon ja itkun määrää, säikähtänyttä ilmettä. Kuuseen katsominenkin saa aikaan puistatusta. Elämme jännittäviä aikoja. Kaksiossammehan on runsaasti erilaisia sijoitusvaihtoehtoja kaksimetriselle varisijalle. Tai Pikea Omorikalle, kuten asiantuntijamme sanoisi.

PS. Ihanat lasipallot, joita etsin pitkään ja hartaasti on ostettu Stockmannin tavarataivaasta.

3 kommenttia:

  1. Kauniita lasipalloja!ja eipä mittään, en minä niitä kaikkia koristeita tuunannut:D Eilinen iltakin meni nukkuessa kun pienokainen sairastui taas ja vanhemmatkin ovat ihan naatteja. Laitoimme heittelyn kestäviä palloja kuuseen, mikä oli hyvä idea, sillä heittelyä ne ovat saaneetkin kestää. Viime jouluna meilläkin oli tuo varovaisen nykimisen kausi ja uskonpa, että Helmikin innostuu puusta valtavasti, kunhan pari päivää menee.

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos, pidän niistä itsekin kovasti!Kiki, mäkin olen henkisesti valmentautunut siihen, etten näe noita palloja kurottumakorkeudella vuosiin. Ellen ympäröi kuusta lahjoineen piikkilanka-aidalla, hmm...

    VastaaPoista