Social Media Icons

lauantai 3. joulukuuta 2011

Veikeä karuselli ja maissinaksu karkuteillä

13 kommenttia , , , , , Share It:

Olen puolivahingossa onnistunut monipuolistamaan arkisia lounaslautasellisiani. Nykyään lautaselle eksyy ihan oikeaa ruokaa, joka on lämmintä, joka on terveellistä ja joka on maistuvaa. Toivon kahviakahvia-aikakauden päättyneen, vihdoin. Syy tähän on omatoimisesti, omin sormin ruokaileva tyttäremme.
Helmiä on pitkään kiinnostanut ruoka ja syöminen ja aina tilaisuuden tullen hän onkin nappaillut salaattilautaselta tomaatteja ja koettanut kurotella keittokulhoihin sylissä istuessa. Nyt hän on saanut syödä omin sormin, lapsentahtisesti sormiruokaillen siis, kurkkua, parsakaalia, bataattia, kukkakaalia, porkkanaa ja maissinaksuja. Maissinaksut uppoavat parhaiten, ehkä niistä on helpoin saada kiinni. Sotkulta ei vältytä, mikä oli meille alun alkaen selvää. Paljon tippuu lattialle, ja joitakin maissinaksuja olen saanut raaputtaa pöytälevyn altakin pois.
Kovinkaan paljoa ei tietenkään mene kerrallaan alas, vaan syöminen on enemmänkin uuden ihmettelyä ja ihailua. Leikisti-lelukaupasta testiin saamamme Brion imukuppipohjainen karuselli on noussut oikeaksi hitiksi. Puisten laattojen iloinen kolke ja kolina on Helmin mielestä ehkä itse ruokailun jälkeen hienointa maailmassa ja minäkin saan syödä rauhassa. Pidän yleensäkin Brion lelujen selkeistä väreistä ja muodoista, kivasta ulkonäöstä, eikä tämäkään tuottanut pettymystä. Karuselli on paitsi äärimmäisen funktionaalinen, myös kivan näköinen. Hintaa sillä on seitsemäntoista euroa, mikä tuntuu aika pieneltä, kun miettii kaikkia niitä rauhaisia aamupaloja ja lounaita, joista olen saanut nauttia.



Ruokahetki sujuu joutuisaan, kun on puuhaa. Karusellissa on imukuppi, jonka avulla sen voi kiinnittää mihin tahansa tasaiseen pintaan. Näin karuselli pysyy paikallaan pienten käsien pyöritellessä sitä. Puisten kuvalaattojen toisella puolella on kuva eläimestä ja toisella puolella kuva eläimen herkkuruoasta, joten lapsi oppii myös uutta karusellilla leikkiessään. Valmistettu puusta, muovista ja kumista. Ikäsuositus 6 kk+.

-Leikisti.fi


Arvaatteko muuten, kuka lurjus vaanii pahaa aavistamattoman vauvan syöttötuolin alla? No se meidän pohjattoman nälkäinen mäyräkoiramme, tietysti.

13 kommenttia:

  1. Kuulostaapa hyvälle tuo teidän molempien ruokavalio:)Ja onpa muuten hieno karuselli.

    VastaaPoista
  2. Tosi väsyneet ja punaiset silmät lapsella. Eikö sille voisi antaa ihan kunnon ruokaa, näkeehän tuosta ettei tuollaisella elä. Hei haloo!

    VastaaPoista
  3. ^ Joo, on niin hoikkakin vielä!...ääliö. Huoh. Tsemppiä idioottien kanssa.<3 Helmi on söpö.(ja en siis pahalla tuota hoikkajuttua ollenkaan, älä suutu.)

    VastaaPoista
  4. Kiki, eikö kuulostakin! Ja kiitos, me tykätään tuosta karusellista kanssa ihan superpaljon, tuo on ollut varmaan paras meille eksynyt lelu, purulelua lukuunottamatta. :)Anonyymi, väsyneet ja punaiset silmät johtunevat kolmesta edellisestä, valvotusta yöstä. Helmi taitaa tehdä hampaita, ei oikein ruoka maistu jne. Ei kuitenkaan kannata olla huolissaan, olen nimittäin konsultoinut neuvolantätiäni ja lastenlääkäriäkin hätyyttänyt asian tiimoilta. Kiitos kuitenkin huolenpidosta. :)Nuppu, kiitos! Helmi on aika iikkis. Ainakin hyväntuulisena. Ja on muuten aika pitkänhuiskea tyttö, mutta painoa on varren pituuteen nähden hiukan vähemmän. Me H:n kanssa naureskellaan, että meillä asustaa pitkäsäärinen blondi! ;)

    VastaaPoista
  5. Suloinen Helmi ja huippukiva lelu!(tuo teidän "rikkaimuri" on vallan viehättävä ja käsittääkseni aika kätevä malli, jossa ei imuteho juurikaan hyydy)

    VastaaPoista
  6. ihana kuulla teiän hyvin alkaneesta sormiruokailusta :)t.sarianna

    VastaaPoista
  7. Onko teillä ollut koko ajan koira? Minä jotenkin havahduin koiraan vasta viime postauksessa, ei ole aiemmin jäänyt ainakaan mieleen. :) Ihana tämä sinun blogisi, en muista olenko koskaan kommentoinut.

    VastaaPoista
  8. Ihana karuselli! Tuollainen on varmaan pakko saada!Sujuiko teillä sormiruokailu kitkattomasti alusta asti? Itselläni on kutakuinkin Helmin ikäinen tyttö, joka olisi kovasti kiinnostunut nakertamaan kaikkea. Kurkun palasia ollaan kokeiltu syödä ja vaikka tiikeriemona vahdinkin vieressä niin kyllähän sitä jotenkin väärään kurkkuun meni ja meinasin saada slaagin kun tyttö alkoi kakoa. Enpä ole sitten uskaltanut sen jälkeen mitään sosetta karkeampaa antaa...

    VastaaPoista
  9. Meillä kanssa koira oppi nopeasti, että syöttötuoli ja varsinkin siinä istuva napero tarkoittaa lähes ehtymätöntä ruokasadetta :) Pitkäkarvaisen koiran omistajana en ehkä ollut niin onnellinen pestessäni milloin spagettia, riisiä, perunamuusia tai puuroa koiran karvojen joukosta. Ja samaa rumba muuten jatkuu edelleen lapsen ollessa 2-vuotias. Koira ainakin on onnellinen ja voi paksusti...ja lattiakin on puhdas :)

    VastaaPoista
  10. noi maissinaksut on niin käteviä välillä, mutta voi että mikä sotku niistä tulee :D Sen takia en koskaan jaksa ees antaa niitä enää, vaikka tuleehan sitä kaikesta muustakin sormiruokailusta toki sotkua.. Mutta se missinaksusotku on niin liimaista :D.. öö mua vissiin alkaa vähän väsyttää jo kun en saa oikein saa nyt hahmotettua tätä juttua oikein :D

    VastaaPoista
  11. Moikka!Ekaa kertaa tässä ihan kommenttia laittelen, mutta kuten Meritakin, tajusin vasta edellisen postauksen aikana että teillähän on koira :) Haluaisin siis kysyä, miten teidän hauveli suhtautui vauvaan kun tuli taloon? Upea blogi muuten sulla, tykkään lukea! Jatka samaan malliin :)

    VastaaPoista
  12. No hei haloo anonyymi!Jos about 6 kk lapsi syö äidinmaidon lisäksi kurkkua, porkkanaa, bataattia, parsakaalia ja kukkakaali ynnä maissinaksuja ja paino- ja pituuskäyrät ovat ok, niin ehkä kannattaisi harkita ennen kuin kommentoi ja tekee johtopäätöksiä "väsyneitten ja punaisten simien" perusteella. Lapsihan totuttelee omaan tahtiinsa uusiin makuihin ja ruoka-aineisiin, mikä on minusta sangen luonnollista ja upeata.Helmin täti (kohta 12 v.) on elänyt lähes 10 v. munaton, maidoton ja luontaisesti gluteiiniton ruokavaliolla vaikeitten ja lukuisten ruoka-aineallergioitten vuoksi- ja vielä 2 v. ruokavaliossa ei ollut kuin viitisen ruoka-ainetta. Voin siis vakuuttaa Helmin mummona että Helmin äidilläkin löytyy tavallista enemmän tietoa vauvojen ja lasten ravitsemustarpeista, joten anonyymien ei kannata olla kovin huolissaan.

    VastaaPoista
  13. Meillä on kotona ollut aina koiria, mutta Robert oli pienen tovin, puolisentoista kuukautta, vanhempieni luona "rauhoittumassa". Poitsulla on nimittäin tapana protestipissailla sisälle ja vauvan synnyttyä oli hieman tukalaa tämän taipumuksen kanssa. Hiljan haimme karvaisen kaverimme takaisin, eikä pissaamisongelmaa ole enää ilmennyt. Robert on ihanan lutunen lapanen, jota Helmi mielivaltaisesti aina tilaisuuden tullen kourii. Lenkeillä Robert haaveilee ja luikkii karkuun toisia koiria, joten melkoisen helppo lenkitettävä otus tuo on vaunujenkin kanssa. Tästä pitääkin tehdä ihan erillinen postaus, asiaa on niin paljon!Sormiruokailu on sujunut meillä tosi hyvin (koputan puuta), ihan alusta saakka. Ainoastaan lusikalla syödessä Helmi tapaa työntää lusikan liian syvälle suuhun ja kakoo hieman, mutta tästä suusta soseet lusikalla syötän minä, pääasiassa leikkaan vihannestikkuja. Tänään maisteltiin avokadoa, ja se olikin Helmin mielestä aika herkkua! Ja onhan se, kunhan on sopivan kypsää.Mama, älä ota sitä vakavasti. Onneksi on tuollaisia virkaintoisia lähimmäisiä, pitävät huolta tyhmistäkin.. ;)

    VastaaPoista