Social Media Icons

perjantai 9. joulukuuta 2011

Vaunut ja kantoreppu ne yhteen sopii

21 kommenttia , , , , , Share It:



Me asumme alle kolmensadan metrin päässä kaupoista, postista, pankista, apteekista, kirpputorista. Vaunukellarimme on paitsi ahdas, myös lukollisen kahden oven takana. Kun lähden kauppaan hakemaan unohtunutta purjosipulia tai teippirullaa Tiimarista, en todellakaan jaksa mennä vaunuillen. Kun ei ole pakko. Vaunuilussa, siinä missä kantamisessakin, on puolensa, hyvät ja huonot.

Vaunuilla saa liikkua maksutta junissa ja busseissa. Mieluummin kuljen vaunujen kanssa parinkin kilometrin matkan bussilla, kuin räntäsateessa kantorepun kanssa, saati että maksaisin matkasta yli kahta euroa. En ole koskaan liikkunut lapsen kanssa julkisilla kantoreppuillen.

Vaunut toimivat hyvänä laskutasona esim. kaupoissa. En ole tarvinnut puoleen vuoteen ostoskoria, sillä pienehköt ostokset maitopurkeista pastapaketteihin kulkevat vaunujen päällä (lapsemme ei täytä esim. jalkaritilää). Ostoskeskuksissa tai sisätiloissa ollessa takin, omansa ja lapsen, saa kätevästi tavarakoriin. Hoitolaukku kulkee työntöaisalla.
Kantaessa kaiken joutuu kantamaan käsissään. Hoitolaukun, ostokset. Ihan vikatikki oli kantotakki, jonka joutuu riisumaan ja jota joutuu kantamaan käsissään. Olkalaukku roikkumassa saa aikaan vain paniikkikohtauksen. Minä en tahdo olla mikään kantojuhta.

Vaunut ovat tyylikkäät. (Enkä nyt sano, etteikö kantorepuista tai liinoista löytyisi myös kivoja kuoseja, koska itseltäni löytyvät kantovälineet ovat kaikki mieleisiä!) Vaunuillessa voin käyttää juuri sellaisia vaatteita, kuin mielin. Minun ei tarvitse tunkea kaikkia tavaroitani taskuun niin, että näytän taas odottajalta.
Ja reppuillessa taasen.. Kantotakki, pirulainen, liian iso ja ruskea. Not my cup of tea. Voihan lasta kantaa ulkohaalarissakin oman takkinsa päällä, mutta sisälle mentäessä se tarkoittaa sitä, että koko paketti pitää purkaa (ja sulloa johonkin, mihin?).

Vaunut ovat kevyet ja helpot. Oikeasti. Niiden käyttämistä ei tarvitse liioin opetella (tai ainakaan en ole nähnyt ilmoituksia yhdistelmävaunujen kokoamisen tuki-illoista..). Jokainen osaa työntää ja edessä on luultavasti jalkajarru. Kaikki mukana oleva tavara lasta myöten kulkee vaunuissa, joten kovin raskasta liikuntaa ei tarvinne harrastaa edes megaruokaostoksilla.
Kantamisen tueksi löytyy onneksi paljon erilaisia tukihenkilöitä ja tapaamisia, joissa voi kysyä neuvoa sidontoihin yms. liittyen. Kantoreppu on huomattavan paljon helpompi ratkaisu, ja kaltaiseni junttikin oppi hetkessä säätämään sen oikein, nopeasti ja helposti.

Vaunut ovat tilaavievät. Onhan selvää, että kantorepun tai liinan säilyttäminen on helpompaa. Auton peräkonttiin ei vaunujen lisäksi mahdu kovinkaan paljon muuta, mutta kantoreppu kulkee hoitolaukussa. Mukavuudenhaluisena ihmisenä en myöskään änge vaunujen kanssa paikkaan, jossa ne juuri ja juuri kulkevat - kirpputoreille. Liikun kyllä usein vaunuilla kirpputorille, mutta paikan päällä jätän vaunut parkkiin ja nakkaan lapsen reppuun.

En ihan ymmärrä jyrkkää jakoa kantovälineitä ja vaunuja käyttävien ihmisten välillä. Kumpikaan ei sulje pois toista. Minulla kantoreppu kulkee koko ajan mukana, hoitolaukussa. Lähikaupan kassalla heitän lapsen selkään ja lastaan ostokset rattaisiin. Koiraa ulkoiluttaessa meillä on melkein aina käytössä reppu.

Minä olen panostanut molempiin, reppuun ja vaunuihin, enkä ole katunut. Vaunut ovat unelmieni kokomustat Emmaljungat, reppu taasen laadukas ja ergonominen Tula. Molempia käytetään paljon, yhdessä ja erikseen, ja se on mielestäni tärkeintä. Ja ennen kaikkea, me molemmat käytämme niitä, minä ja H.
Siellä missä eivät kulje vaunut, siellä kulkee kantoreppu. Ja usein, kuten sanottu, käytän niitä yhdessä - vaunuja kantojuhtana ja reppua silloin kun haluan tonkia perimmäisen nurkan kirpputoripöytää, tai lenkkeilen koiran kanssa.
Silloin, kun kiukkuinen lapsi hakkaa rintakehää ja repii hiuksista takana ollessaan, on oman mukavuuden kannalta helpompi laskea lapsi vaunuihin, tai edes ottaa pois repusta.

Päädyitpä sitten kantamiseen tai vaunuiluun, tai molempiin, kuten minä, suosittelen panostamaan välineisiin.

Kuulisin mielelläni myös teidän kokemuksianne! Oletteko kantajia vai vaunuilijoita? Millaiset vaunut tai kantovälineet teillä on käytössä ja miksi?

21 kommenttia:

  1. Meillä myös käytössä molemmat, tai oikeammin kahdet vaunut ja kantoreppu. Itse pitäisin kantamisesta enemmänkin, mutta lapsi ei viihdy repussa kuin unien ajan, sitten alkaa huuto. Silloin lasken vaavin vaunuihin, jossa hän pötköttelee mieluummin ja katselee maailmaa.Ja olen ehdottomasti samaa mieltä panostamisesta, ensimmäisen lapsen kanssa minulla oli vaunut joista en pitänyt ja se oli suoraan verrannollista siihen aikaan, jota vietin vauvan kanssa kodin ulkopuolella. Nyt ostin uudet ja hyvin jousitetut vaunut ja vaunuilu on niin paljon kivempaa!Vielä, kun vaavin saisi paremmin viihtymään repussa niin olisi tuo matkustelukin helpompaa.

    VastaaPoista
  2. Minäkään en ymmärrä jyrkkää jakoa kantovälineitä ja vaunuja käyttävien välillä. Mutta jos nompikumpi leiri tulisi valita, olisin vaunu-ihminen. Esikoisen ollessa vauva meillä oli vaunujen lisäksi kaksi rintareppua, BB ja Emma. Pian huomasin kuitenkin että rintareput ovat ihan hirveitä. Niistä tulee itselle hartiat ja selkä kipeeksi sekä vauvalle hirveät painaumat haaroihin. Reppua käytettiin kerran pari viikossa, kirppiksellä käydessä yms. Vaunuina meillä oli kaupunkioloihin sopivat Brio Go:t, jotka aika pian osoittautuivat kuitenkin todella huonolaatuisiksi, olivat jatkuvasti rikki ja niitä kärrättiin kymmenien kilometrien päähän huoltoon.Huomasin silloin kuinka tärkeää omiin tarkoituksiin sopivat ja laadukkaat välineet (vaunut ja reput) ovat. Kotiäitinä ne ovat nyt "työvälineitäni". Tuskin kukaan ammattiautolijakaan tahtoisi ajaa paskalla autolla. Nykyisin meillä on Maduca-kantoreppu. Olen ollut siihen hurjan tyytyväinen. Melko vähällä käytöllä se on, mutta hyvä että on kun sitä välillä tarvitsee. Nyt kun meillä on kaksi lasta löytyy myös kahdet rattaat. Isompi kyllä jaksaa ja tykkää kävelläkkin, mutta nukkuu vielä päikkäreitä eikä jaksaisi tunteja missään kaupungilla pyöriä. Kahdet sen takia jos miehen kanssa tahdotaan mennä eri paikkoihin lapsi mukana.Molemmat kärryt ovat Bugaboot (Camaleonit ja Donkeyt). Meille täydelliset, hyvät ja todella laadukkaat. Näistä olenkin paljon blogissa kirjoitellut.

    VastaaPoista
  3. Melko samoilla linjoilla mennään, kunnon vaunut ja kantoreppu. Liinojakin löytyy jotka on kaverilta saatu. Vaunuina meillä on Emmaljungan Duo Edget (pro titanin ja mustan välillä painiskelin, pro titanit tuli) ja kantovälineenä Manducan reppu. Molempiin olen enemmän kuin tyytyväinen

    VastaaPoista
  4. Vaunutasutaan toisessa kerroksessa ja meillä on retrovaunut ja tuplarattaat meidän eteisessä. Varastoon eivät mahdu ja muut tilat joko niin täynnä tai en uskalla jättää. Kantoliinat ja reput ei sovi kun selkä sanoo poks... Kivojahan ne olisi. =( Roudaan tuplarattaita rappusia alas ja haaveilen ajasta kun tuo tyttö ei enää rattaita tarvitse. Pääsisin tuplista eroon ja olisi vaan yhdet menopelit. =)

    VastaaPoista
  5. Musta vaunut on ihan hemmetin kätevät monessa mielessä. Nyt liukkailla keleillä ne toimii eräänlaisena rollaattorinakin! Ja se, miten paljon kamaa mahtuu minivaunuihinkin ja kuinka kevyesti painavatkin jutut kulkee, on ihmeteltävää. Meillä on matkarattaat, joihin saa valehtelematta neljä kassillista ruokaa ja silti ne jaksaa työntää kotiin siten, että taaperokin on kyydissä. Vaunut on myös "jätä rauhaan"-signaali. Asuimme aika pitkään lapsiperheenä Kalliossa, jossa tietty aina törmää kaikenlaisiin selittäjiin ja häilääjiin. Mutta vaunut tekevät naisesta näkymättömän, ja se sopii mulle tässä elämäntilanteessa paremmin kuin hyvin. Nyt kun ratas/vaunuikäisiä on kaksi, en tulisi päivääkään toimeen ilman Phil and Tedsien tuplavaunuja. Niillä mahtuu kaikkiin julkisiin helposti ja alatason korissa on tilaa ostoksille. Ja silti myös kannan vauvaa. Pidän sitä kantoliinassa kotona ja Prismassa, kun isompi kulkee ostoskärryjen lastenistuimessa. Kesällä kun asuttiin pienihissisessä talossa, liikuttiin siten että taapero reissasi rattaissa ja vauva liinassa. Kun nyk. taapero oli vauva, se hengasi kotona tosi paljon kantorepussa, koska tykkäsi liikkeestä ja osallistumisesta. Viime sunnuntain Taikkimyyjäiset pelasti kantoliina, kävi sääliksi niitä vaunuilla ahtautuneita kaikkien tukkeena ja mulkaisujen kohteena, itsekin tein viime jouluna sen virheen että lähdin vaunuilla ruuhkaan änkeämään. Meillä on sellainen pitkä trikooliina, en enää toista ja viimeistä vauvaa varten viitsinyt alkaa ostaa mitään uusia välineitä. Ihme kyllä kaltaiseni sidontatorspo onnistui sidonnoissa oikein kelvollisesti. En viitsinyt opetella useampaa sidontaa, tämä yksi riittää (se tuplaristi vai mikä lienee) mukavasti omiin tarpeisiin. Taaperoa en aio kantaa, ovat liian painavia eivätkä mun kokemuksen mukaan ole kauhean innoissaan kantamisesta. Molempi parempi, siis :)

    VastaaPoista
  6. Vaunut.Meidän puolivuotias nukahtaa aina, kun vaunut lähtee liikkeelle. Meillä myös Emmaljungat ja ovat kyllä olleet joka euron arvoiset. Tukevat, tavaraa mahtuu kyytiin vaikka kuinka, ja silti hyvät ja kevyet työntää jopa loskasäälläkin. Liinaa käytettiin ensimmäisinä kuukausina kotona. Silloin liina oli pelastus, mutta nykyään poika on jo niin painava ettei sitä pitkiä aikoja jaksa kantaa, eikä hän liinassa niin enää viihdykään.E

    VastaaPoista
  7. Meidän ei onneksi ole tarvinnut asiaa kummemmin pohtia, sillä kantoreppu/liina on aikalailla poissuljettu vaihtoehto, kun selkää ei saa rasittaa. Vaikka on kuinka ergonomisesti muotoiltu kantoreppu joka jakaa lapsen painon tasaisesti, se 10 kiloa on silti liikaa... Bubban ollessa pienempi käytin kyllä satunnaisesti kantoreppua, kokeilin liinaakin. Tykkäsin kovasti siitä että tyttö oli ihan lähellä ja Bubbakin tykkäsi. Jälkikäteen kivut oli vaan aika melkoiset.Vaunuilla on päästy liikkumaan tosi näppärästi. Ovet aukeaa useimmiten helposti ilman apujakin ja ainoa paikka, jonne niillä ei mahdu, on lastentarvikeliikkeiden hyllyjen välit (sinänsä melko hassua, sillä miellän ne paikoiksi, jonne nimenomaan pitäisi mahtua vaunujen kanssa). Eivät ole mitkään merkkivaunut, mutta hyvät työntää. Meillä on myös matkarattaat, joten vaunuja ei ole tarvinnut lähteä tunkemaan auton takakonttiin. Matkikset kulkee siellä missä turvakaukalokin (nykyään kaukalo on niin painava, että mä en saa sitä nostaa, joten sitä saa helposti liikuteltua matkarattailla). Jos mennään julkisilla jonnekkin mennään yleensä matkarattailla, koska ne on todella kevyet ja vievät vähän tilaa paitsi kasattuna, myös avattuna :)

    VastaaPoista
  8. Meillä myös Emmaljungan Duo Edget. Unelmien vaunut, kestävät, tilavat ja kevyet työntää. :) Mutta onhan ne isot.. :D Totta tosiaan kirppikselle haaveilee niin ne jää kyllä kotia. Meillä ei vaan neiti oo ikinä viihtynyt millään kantorepussa eikä liinassa. :( Ostettiin sitten Emmaljungan Spiderit reissuja varten joissa ei Duo Edget oikein toimi. :) Ovat kyllä kuin Duo Edget minikoossa mutta ratasmallilla. :D Kätevät, jykevät ja näppärät! :)

    VastaaPoista
  9. Meillä on rattaina Brion Novat, ja ovat kyllä hintansa haukkuneet. Pääsee eteenpäin säässä kuin säässä, ja taipuvat niin vaunuiksi kuin rattaiksikin.MUTTA jos olisi pakko päättää vaunujen ja Tulan välillä, jättäisin vaunut pois. Ne ei mahdu autolla liikkuessa mukaan, eikä Tee viihtynyt vaunuissa ennen 8kk ikää yhtään. Samaten vaunuvaraston typerä sijainti vaikeuttaa. Tula sen sijaan on aina mukana, minulla useimmiten "esiliinana" eli roikkuu edessä tai takana vyötäröremmillä. On siitä näppärä sitten ottaa käyttöön. Tee nukkuu, seurustelee ja ottaa kontaktia ympäristöönsä paremmin kantovermeestä. Ja keskustelut kantamista kauhistelevien kanssa on aina yhtä antoisia. :DD

    VastaaPoista
  10. Meillä liikkuminen hankalaa. Monestakin syystä. Liinailua kokeilin ja tykkäsinkin, mutta sitten poika meni ja kasvoi liian isoksi (nyt puolivuotiaana kokoa on jopa 10 kiloa! senttejäkin sen mukaan). Ei jaksa enää kantaa niin isoa lasta. Käteväähän se oli ja poikakin tykkäsi tosi paljon, harmi kun en itse enää jaksa liinailua tai koe sitä mukavaksi liikkumistavaksi.Vaunut ovatkin sitten asia erikseen. nyt, lapsen syntymän jälkeen olen ymmärtänyt kunnollisten vaunujen tärkeyden. Kun vaunuja mietittiin, niin päädyimme sitten ottamaan lahjoituksena vastaan pikkusiskoni vanhat (siskolla vielä vähän ikää, uusperheessä kun elän). No, ovathan nuo Oraksen yhdistelmät joskus silloin kymmenen vuotta sitten olleet varmasti hyvät, vaan kahden lapsen jälkeen... No joo. Siistithän nuo ovat, mutta käyttömukavuus on asia erikseen. Tässä onkin jo katseltu uusia, mikä on kyllä typerää lapsen ollessa jo niin "vanha", vaan kun hermot palaa nykyisten kanssa. MIkä niissä sitten on vikana? No, renkaat lentelee (eivät pysy siis kiinni), kuomu ei pysy ylhäällä, työtöaisa on mitä on. Pikkuvikoja juu, mutta häiritsevät kovasti käyttöä. Nyt kun vielä tämä syysmyrsky iski, ei niillä pääse edes auraamattomilla teillä eteenpäin. Kökötetään siis kotona. Itse menevänä ihmisenä vihaan nykytilannetta! Vaan kun en vaunuja vastaanottaessa tiennyt mikä niiden todellinen kunto on, kun ne ovat kuluneet, mutta muuten oikein hyvät. Niinpä niin. Olenkin nyt ystävääni opastanut, että hankki esikoiselleen kunnolliset, mielellään uuden rattaat, kestävät sitten seuraavankin lapsen ja elämä helpottaa. Rattaat/vaunut ovat kuitenkin (ainakin meillä) se lapsiperheen olennaisin varuste.Emma & Poikavauva 6kk

    VastaaPoista
  11. Molemmat juu, mutta minä koin (ja koen edelleen) itseni enemmän liinailijaksi kuin vaunuilijaksi. Vaunut olivat halpikset ja toimivat työssään sen verran, mitä oli tarpeen. Ne olivat ilmaislippu ja tapa kuljettaa lasta paikasta A paikkaan B, liina oli se, jonka kanssa Liikuttiin. Koirien kanssa, lähikaupassa, kotona, museossa, reissussa... Ensimmäisen puolen vuoden jälkeen en tainnut ottaa vaunuja koiralenkille mukaan lainkaan, vaan heitin lapsen selkään. Kunnollisella neliöliinalla kantoi yli metristä ja 15-kiloista lasta tarpeen tullen ihan mukavasti, ja matkanteko oli paljon mukavampaa, kun väsähtänyt lapsi sai hetken levätä vapaamatkustajana.Vaunujen kanssa liikkumista ei ole pätkän vertaa ikävä, kantamista kyllä. Taisi se lapsellekin olla tärkeää, sillä yhä edelleen hän pyytää sylikyytiä halipulaansa. Tosin viisivuotiaan kukkakeppikoipeliinin kantaminen on ihan vain hitusen haasteellista jo... :D

    VastaaPoista
  12. Meilläkin oli rattaat käytössä alkuaikoina ahkerastikin. Nyt kun lapsi on jo sen verran iso, että haluaa itse kävellä, niin mieluummin annan sen juosta itse ja nostan reppuun selkään sitten kun se väsyy. Mieluummin kuljetan mukana turhaan reppua kuin rattaita. Ihan vauva-aikana oli käytössä trikoinen kantoliina ja neliöliina. Nykyisin reppu ja rengasliina on niin lyömätön yhdistelmä, että ollaan oltu ilman rattaita (tai on ne siellä varastossa) jo reilu vuosi.

    VastaaPoista
  13. Moi! Muistan joskus sun puhuneen Herqulesin vaunuista, jotka olitte hankkineet vai olivatko vasta harkinnassa? Onko teillä käytössä useammat vaunut vai onko Emmaljungat tällä hetkellä ainoat? :) T: Blogiasi alusta asti seurannut vauvakuumeilija.

    VastaaPoista
  14. Kiitos kokemusten jakamisesta! On aina mukava lukea siitä, miten muut tekevät asioita.Anonyymi vauvakuumeilija, Meille hankittiin Herquleksen vaunut, mutta niistä luovuttiin muutaman käyttökerran jälkeen. Niissä ei ollut mitään muuta hyvää kuin iso tavarakori. Ne olivat todella raskaat työntää, tosi leveät ja... Tosi massiiviset. Itse halusin tukevat, mutta kevyet vaunut ja Helmin ollessa kuukauden vanha ostin meille Emmaljungat. Niissä huonoa on ainoastaan kankainen tavarakori, se ei oikein kestä painoa, mutta minä tarvitsin teleskooppityöntöaisan, koska olen pitkä työntäjä. Tämäkin oli Herquleksissa pielessä - potkin aina jarrun päälle. Kiva, että olet pysynyt matkassamme näin kauan! Kiitos, piristit iltaani :) Mäkin muuten huomaan haaveilevani toisesta kääröstä.. Vaikka ei tuo sohvalla muriseva venkula-Veera enää mikään käärö ole. :'D

    VastaaPoista
  15. Meillä on molemmat käytössä, rattaat + liina ja reppu. Mielestäni vaunuihin on tuhra panostaa, meillä matkustettiin niissä 6kk jonka jälkeen siirryttiin kuomurattaisiin (jotka nekään eivät ole kovin kalliita jos yhdistelmiin vertaa). Monelta olen kuullut, että yhdistelmät on tosi kökköset ja raskaat taaperon kanssa. Sen takia meillä onkin ollut vaunut (80-lukuiset) ja rattaat erikseen.Kantovälineinä se perinteinen Manduca ja sitten trikoinen liina, jota käytetään pääasiassa kotona. Manducan kanssa käyn lenkeillä ja kaupassa, liinassa siivoillaan kotona (mukavampi päällä). Rattailla mennään puistoon tai sitten kun pitää päästä julkisilla ilmaiseksi ;) Usein se reppu kulkee lisänä mukana.

    VastaaPoista
  16. Ai niin, ja meillä on ehdottoman tärkeää, että rattaat on kevyet ja PIENET, jotta saan nostettua ne junaan ja pois junasta ilman apukäsiä. Helpottaa elämää huomattavasti! Meillä ne 80-lukuset vaunut oli kyllä ehdottoman hyvät, silloin on osattu tehdä yksinkertaista, laadukasta ja hyvää työtä! Kulki kelissä kuin kelissä, oli kevyet ja kestävät. Puhumattakaan vintagearvosta :D Ja maksoi 90€ ;)

    VastaaPoista
  17. Mun insinöörimies teki eri yhdistelmävaunuista vertailuexcelin. Juu, mihinkäs insinööri karvoistaan pääsisi :-D Siten meille saapuivat Gessleinin F6-malli ja olemme olleet niihin valtavan tyytyväisiä. Vielä kun hankimme viime vuotisen kuosin, niin säästimme pitkälti yli 100€. Ja laskimme, että jos kestoilemme koko vauvan vaippaiän, maksavat kestovaipat vaippakustannuksissa yhdistelmävaunujen hinnan takaisin.Vaunut ovat ehdottomat, jotta pääsen joka päivä tunnin-kahden "päänpurkulenkille". Vaikka olo olisi kuinka ryytynyt ennen lenkkiä, on olo sen jälkeen iloinen ja tyytyväinen. Toki peilikuvasta näkyvät punoittavat posket ovat vain bonusta, samoin koko ajan alaspäin putoava paino :-)Kantoliina on kätevä. Samoin Manduca. Mun vanha selkävaiva on alkanut taas vihoitella, enkä ole sen takia uskaltanut viime aikoina juuri kantaa kantovälineillä. Ehkä pitää turvautua taas luottonaprapaattini hoitoon, että pääsen taas kantamaan. Meilläkin kantoväline kulkee aina mukana vaunuissa, jos vauva päättääkin olla viihtymättä nelipyöräisissä.

    VastaaPoista
  18. Meillä on käytössä reppu, liina ja vaunut. Ergo-reppu on aina autossa mukana. Se on helppo riisua ja pukea, vaunut eivät käytännössä mahdu autoon, eikä meillä ole matkarattaita.Liinaa käytän, jos aion kantaa poikaa pidempiä aikoja. Liinassa poika kulkee selvästi kevyemmin ja taitaa itsekin tykätä siitä enemmän. Olen kantanut poikaa (pian 8kk ja 10 kg) viikon ikäisestä asti, ja pahinkin kiukku ja itku laantuu jo pelkästä liinan näkemisestä. En alkujaan uskonut alkavani liinailemaan, sillä olen lievästi "selkävammainen" ja olen koko ikäni kärsinyt selkäkivuista. Oikeilla välineillä kantaessa kipuja ei kuitenkaan ole ollut.Vaunuissa poika ei suostu nukkumaan. Käytän vaunuja käytännössä vain kotinurkilla kävellessä ja kauppareissuilla. Jos pitää mennä bussilla tai autolla jonnekin, matkassa on aina liina tai reppu. Täällä maaseudulla kun ei bussilla matkusteta ilmaiseksi millään...

    VastaaPoista
  19. Meillä jokin tuntemattomampi halvempi merkki vaunissa. Liinan kierrosta saatu käytetty trikoo. Haaveilen Tulasta, mutta kahden opiskelijan taloudessa täytyy säästää monta kuukautta sitäkin varten...Vaunuilla kuljetaan toistaiseksi kaupungille ja sukulaisiin, koska yksin liikkuessa tarvitsen usein jonkun paikan johon laskea lapsi, joka ei vielä edes istu itse. Liinaa käytetään sitten roskapussien viemiseen, pika kauppareissuille ja kotona. Sekä toisinaan shoppailesssa, jos mennään autolla ja mukana on apujoukkoja.Vaunujen hankinta oli ärsyttävin asia ikinä. Käytettyjä en jaksanut metsästää raskaana olessani töiden jälkeen, joten ostettiin uudet, kun kerran miehen äiti ne tarjoutui ostamaan. Unelmieni vaunut olivat Briott(jotkut iso pyöräiset), mutta lopulta nuo halvat voittivat muiden ominaisuuksien vuoksi. Metallista tavarakoria en tosin saanut. EEniten koko osto touhussa harmitti se, että useissa lastentarvikeliikkeissä ei ollut kovin montaa merkkiä ja/tai mallia, jota myyjä olisi voinut esitellä meille. Erityisesti ärsytti se eräskin liike, jossa oli vaan tuhoton määrä eri värisiä Emmaljungia eikä oikein mitään muuta...

    VastaaPoista
  20. half buckle, parit trikoiset, pari kudottua ja rengasliina. emmaljungat (kohta 3v vanhat ja huollettu neljästi jo), matkikset ja britaxin tuplat. matrialisti siis.. :P mutta en luopuisi mistään.emmaljungat käytössä vauvan kanssa, matkikset aina autossa (saa kaukalon kiinnitettyä) ja tuplat jos oon kaikkien kolmen kera kaupungilla. joku kantoväline aina mukana, tosin trikooliinat on poispesua vailla, koska 8kg ei niin köykäinen ole kannettava niillä.ja tuohon että isoa lasta ei jaksa kantaa; ethän salillakaan jaksa ekalla kerralla nostaa paljoa. niin ne voimat kehittyy kun lapselle tulee painoa ja kantamista vain jatkaa. mutta kieltämättä 16kg 3v ei ole sitten enää kevyt kantaa oikein millään, jos tunteja pitäisi jaksaa.meillä on myös ollut herquleksen 3-pyöräiset rattaat, ne oli rattaat nro 2 ;) nyt on menossa 11, 12 ja 13.

    VastaaPoista
  21. Hei !Meillä ei olla koskaan tarvittu kantoreppua, vaikkakin sellainen hommattiin ennen pikkasen syntymää. Vaunuja meiltä kyllä löytyy monet Kolmet emmaljungat, joistaq yhdet on Emmaljunga Duo Mondial,Creme Leatherrette, Toiset taas Emmaljungan Nitro City,Brown Flowers kolmannet on Emmaljunga Duo Edge Lime vihreinä. Matkarattaina meillä toimii Gracon Quattro Sport. Tarkoitus olisi vielä yhdet vaunut ostaa, mutta ei ole vielä tietoa että minkälaiset. Itse suosin enemmän vaunuja kun kantoreppua. Kantoreppu on kätevä pikkumatkoja varten, mutta meillä mennään mieluiten vaunuilla ja autolla paikkoihin. Sen verran tilava automme on että sinne vaunut mahtuvat ja jää myös tilaa muillekkin ostoksille.

    VastaaPoista