Social Media Icons

maanantai 12. joulukuuta 2011

Ostosideologiani

13 kommenttia , , , , Share It:
Kun olin vasta lapsi, oli minulla kutsumanimestäni väännetyn lempinimen lisäksi kaksi lisänimeä - Harakka ja Unelma-Anelma. Harakka, koska olen aina pitänyt kaikesta kiiltävästä. Aina. Koruista, pakkauksista, kaikesta. Unelma-Anelmaksi minua kutsuttiin, koska saatoin viettää ruokakaupan maitokaapin luona vartin raejuustoa valitessani. Olen aina viimeinen ruokapöydässä, kävelen hitaasti, ja minun pakko katsella kaikkea. H. on tottunut siihen. Saan lämmittää ruokani ensin, ja hän jää seurakseni pöytään lehdenmittaiseksi tuokioksi vielä ruokailtuaan.

Lindexin pilkullinen huppari uudenveroisessa kunnossa, kirpparilta 1e
Jouluinen Lindexin päärynäbody 1e
Kotiäitiydessä on puolensa. Saan aamupäivisin rauhassa käydä ruokakaupassa, tutkia joka hyllyn välin. Voin hyvillä mielin päästää jonkun postissa edelleni, minulla ei ole kiire. Asumme lähiön ytimessä, joten matkalla ruokakauppaan kierrän läheisen kirpputorin tarjonnan läpi. Piipahdan samalla leipomossa, ihailen asuntomyynti-ilmoituksia pankin ikkunassa. Tätä H. ei voi sietää, ja saankin käydä "asioillani" yksin.
Eilen annoin siskolleni kaksi kassillista vanhoja vaatteittani. Äitini pudisteli päätään ja huokaili, kun suuressa osassa oli vielä hintalaput tallella tai varanappi kiinni pesuohjelapussa. Tunnustan. Minä käyn paljon ostoksilla, minä ostan paljon kaikkea. Vietän tuhottoman paljon aikaa haaveillen nettikaupoissa, ihailen kauniita (ja tarpeellisia!) tavaroita. Vanhempani aina sanovat, että raha polttaa taskussani. Ja niin se polttaakin, ihan totta. Teen kuukausittain tarkan budjettilaskelman, käyn isossa hypermarketissa ostamassa lestadiolaissatsin ruokaa, maksan laskut ja teen uuden laskelman. Jäljelle jäävä raha polttelee tilillä (uskokaa pois, sitä ei todellakaan ole paljoa). Nopeasti lasken, kuinka monta lämmintä ateriaa sillä tekisin, kuinka monta leffalippua sillä saisi. Etsin joululahjoja netistä, selaan verkkokauppoja. Maltan mieleni, mutta tiedän rahan kummittelevan tilillä. Koska olen paitsi kova ostostelija, myös melkoisen hintatietoinen. Kaikella on puolensa.
Minä tiedän, mitä tavarat maksavat, ja aniharvoin ostan mitään normaalihintaan uutena tai kirpparilta kalliilla. Kymmenen prosentin facebookalennuksia kyttäävänä tunnen mielihyvää saadessani kaksi euroa alennusta. On kyse periaatteesta. Tiedän tasan tarkkaan, paljonko lastenvaatteet tai -tarvikkeet maksavat, paljonko kannattaa maksaa hyvistä kengistä ja usein myös tiedän, mistä voisin löytää sen halvemmalla. Käyn paljon tehtaanmyymälöissä ja alennusmyynneissä, syynään kirpputorit, nettihuutokaupat ja kierrätyskeskukset. Ostoskorini loppusumma on harvakseltaan yli viittä euroa.

Omien vaatteideni suhteen olen varsin kangistunut, ja harvoin ostan mitään kaavasta radikaalisti poikkeavaa. En omista yhtä ainutta kullanväristä korua, ja kaikki korvakoruni ovat lähes poikkeuksetta valkoisia helmipalloja (muovisia). Kun kaksi vuotta sitten löysin tehtaanmyymälästä ihanat More&Moren farkut kahdella eurolla (ovh. 99e), ostin niitä kolmet, kahdessa eri koossa - menkkaturvotuksiin yhdet ja normipäiviin kahdet, toiset pesuun, toiset käyttöön. Eilen ostin samaisesta tehtaanmyymälästä, Luhta Outletista, farkut, jollaiset minulla oli jo, mutta joista pidän äärimmäisen paljon. Tosin kaksi kokoa entisiä pienempänä. Outlet-hintaan, luonnollisestikin. Viikonloppuna ostin itselleni jouluksi juhlamekon outletista, 12,45e.

Meille on kotona opetettu, että kun jotain antaa, jotain saa. Itse laitan mieluusti kiertoon meille tarpeettomat tavarat, en halua enkä voi säilöä niitä. En ole kirpputorimyyjätyyppiä, en sitten laisinkaan. Muutaman euron myyntivoittoa mieluummin ilahdutan läheistäni tavaralla, josta on iloa ja joka tulee käyttöön. Taannoin annoin ystävälleni Allulle alennusmyynnistä ostamani, minulle liian pienet Ichin korkeavyötäröiset farkut. Myöhemmin, kun lainasin häneltä keikkaa varten Vilan lyhyttä nahkajakkua (jossa roikkuivat vielä hintalaput), hän sanoi, ettei minun tarvitse palauttaa sitä. Olemme antaneet paljon vaatteita ja asusteita toisillemme, vastalahjatoiveitta. Ja sama pätee muihinkin ystäviin ja sukulaisiin. Ja bloggareihin.


Oi mutsi mutsilta ostin Emman uudenveroisen hyppykiikun samaan hintaan, kuin mitä hän oli siitä maksanut Valtterissa. Kottaraiselta kotiutin Helmille ihanan karvahatun kavereineen, velourhupparin, nahkatossut - hinta omantunnon mukaan. Viime viikolla ruikutin facebookissa statuspäivitykseni yhteydessä, kuinka lapset kasvavat nopeasti ja vaatteet jäävät pieniksi, jolloin tarkkasilmäinen Anni lupasi etsiä heille tarpeettomaksi jääneen bodyn jatkopalan. Mukana oli viesti, jonka lopussa luki, ettei sitä saa palauttaa. Annin toiveena oli, että sitten kun emme enää tarvitse sitä, pistämme hyvän kiertämään. Yes sir, I can boogie!

Kaikesta materialistisuudestani huolimatta koen kyllä olevani aika tarkan markan tyttö. Meillä tehdään (lue: H. tekee) itse jauhelihaa, lainataan lehdet kirjastosta ja dyykataan ne roskiskatoksen kierrätyspisteestä, kampaajakäynnit olen hoitanut jo tovin hiusmalleillen. Kun hankin uutta, laitan jotain kiertoon.
Kuten jo sanottu, ostostelen paljon. Kiinnostaisiko teitä lukea löydöistäni ja ostoksistani enemmän?

13 kommenttia:

  1. Kuulostaa tutulta. Kiertolaisvaatteita, outletteja ja rahan polttelua myöten.

    VastaaPoista
  2. Kiinnostaa kiinnostaa kiinnostaa! :D Ja täytyy kyllä sanoa, mä tunnistan itseni aika paljolti tästä tekstistä! ÄÄK! Ja mies väittää mulle, että tuhlaan paljon rahaa meidän Väinön vaatteisiin mutta tietäis oikeesti kuinka vähän niihin on rahaa käytetty, kyttäämällä kirppiksiä ja alemyyntejä ja jokaista eri nettikauppaa! :) Ps. Helmillä on AIVAN IHANA tuo omppupäärynäbody, meiltäkin löytyy ainakin kahdessa jossei kolmessä värissä, vielä kun punaisenakin löytäis! :)

    VastaaPoista
  3. taidan itse poiketa muista, mutta minua ei niinkään säväytä nämä ostos-kirjoitukset :p vaikkakin saat tästä aiheestakin kirjoitettua värikkäästi ja hauskasti :)

    VastaaPoista
  4. Minäkään en innostu ostosten tai netistä löydettyjen ihanuuksien esittelystä. Oi mutsi mutsin blogi on niitä nykyisin niin täynnä, että blogi voisi mielestäni vaihtaa jo nimeä: http://www.youtube.com/watch?v=tYn_jp8JVSY

    VastaaPoista
  5. Tosi hyvä filosofia! Noin sen pitääkin mennä- Ja on muuten totta, että löydöistä tulee tosi hyvä mieli. Ja jos jollain alennuskupongilla saa vaikka sen pari euroa alennusta, olen innoissani. Kyllä vain, olisi kiva lukea enemmänkin!

    VastaaPoista
  6. Hihi. Yup on hyvä bändi. Anonyymille vaan sellasii terkkuja, ettei mua oo pakko lukea :)

    VastaaPoista
  7. kyttäilet mm. jokailta huutiksesta parit ulkovaatteet, mitä ajattelin ensivuodeksi lapsille. koot ei ole vielä kertaakaan menneet vikaan, onnenkauppaa kai :D mutta siis selaan tietyt merkit, sitten parit nettikaupat. tää kun syön iltapalaa, esim nyt.mutta myönnän ostavani paljon kaupoista. en jaksa maksaa käytetyistä ja pestyistä leggareista kirppikseltä 3-4e, kun just tilasin h&mn alesta 3,95e / kpl uusia. ja isommille ei kyllä oikein enää löydä vaatetta käytettynä niin helpolla kuin kaikkien lasten ekat 3v on löytynyt :/

    VastaaPoista
  8. Mä harrastan nettikauppojen kiertelyä siinä määrin, että mies on uhannut vetää WLAN:n seinästä töihin lähtiessään. Tosin hankinnat ovat olleet todella maltillisia viime aikoina. Musta on vain kiva selata valikoimaa, vertailla ja miettiä mahdollisia hankintoja. Alennusmyynnit ja tehtaanmyymälät ovat mun heikkouksia. Onneksi moni sijaitsee jossakin sellaisessa paikassa, jonne ei tule bussilla (autottomana) lähdettyä. :-)Hauska kuulla, että jollakin muullakin on sama tapa kuin mulla. Eli ruokakaupassa saattaa mennä paaaljon aikaa, kun saa rauhassa katsella uutuuksia, uudistuneita pakkauksia ja eri vaihtoehtoja. Tähän kun ei normikauppareissulla ole aikaa.Sen sijaan mä olen monessa asiassa liiankin nopea. Kävelen noin 7km/h. Aina. Ystävät aina valittavat, että kävelen liian lujaa. Työssäni opin syömään pikavauhtia, kun oli kiire päätteen ääreen. Sama jatkuu nyt, kun neiti vaatii huomiota kesken mamman lounaan. Ja liian usein sanon ja mietin vasta sitten.

    VastaaPoista
  9. Kiinnostaa ihan todella paljon. Kumpa vain meiltäkin löytyisi kirppis noin läheltä. Olen itse kanssasi pitkälti samanlainen näissä ostosasioissa ja pidän itseäni todella hintatietoisena ihmisenä.

    VastaaPoista