Social Media Icons

torstai 8. joulukuuta 2011

Mikäs tässä ollessa

16 kommenttia , , , Share It:
 Me täällä ollaan vaan ja hengaillaan...

Äitikaverini kanssa facebookissa tsättäillessä tulimme puhuneeksi ajankäytöstä ja keskeneräisistä projekteista. Totesimme, että kyllä lapset osaavat pitää kiireisinä, ihan pienetkin. Hän tuli maininneeksi minuakin monesti ihmetyttäneen epäkohdan, nimittäin äitiyslomana tunnetun vanhempainvapaan. Loma luo välittömiä mielleyhtymiä pitkistä yöunista, hemmotteluhoidoista ja.... No, nautinnollisesta, rennosta vapaa-ajasta.
Olen kai tehnyt jotakin radikaalin väärin, koska aamuöiset herätykset tai vichylasi ja muropatukka päiväuniaikaan eivät aikaansaa minussa samanlaisia euforisia fiiliksiä kuin mojito ja auringonlasku rannalla. Olenhan lomalla. Olen kai kykenemätön nauttimaan pienistä asioista. Olen käynyt kaksi kertaa Helmin syntymän jälkeen kampaajalla, toisella kerralla leikkautin tosin vain otsatukan, ja ostanut yhden ripsenpidennyslahjakortin (voi kyllä!) City Dealin kautta. Kampaajan penkissä istuessani mietin vain maidosta täyttyviä, kivistäviä rintojani ja raskauden myötä pieneksi jääneitä, puristavia saappaittani. Tällöin olen tullut kotiin jalat rakoilla ja suunnannut ensimmäisenä keittiöön lämmittämään kauratyynyä kivikoville tisseilleni.
Kun angstasin laitoksella vihaavani sairaaloita, minun käskettiin nauttia ajastani sairaalassa. Nauttia, mistä? Maidonnoususta? Verkkokalsareista? Jälkitarkastuksesta? Ilmeisesti olen vauvahuumassani totaalisesti missannut Kätilöopiston day span ja lapsiparkin. Voihan.

Ei arki kotona tunnu työleiriltä, mutta siitäkin saa tuntea huonoa omaatuntoa. Siitä, että tietää, että voisi kunnostautua sisäkkönä, avovaimona ja äitinä. Siitä että voisi tehdä vähän enemmän, vähän kauemmin. Voisin tavata sukulaisia useammin ja enemmän - omiani ja H:n. Voisin panostaa itseeni enemmän. Voisin tehdä monipuolisempaa ruokaa ja syödä paremmin.
Yrityksillä helpottaa arkea laittamalla lapsi sitteriin saa aikaan vain pelkoa elinikäisestä traumautumisesta ja turvattomasta kiintymyssuhteesta. Panostamalla kotiin ja sen sisustukseen saa vain osakseen nuhtelevia katseita ja päänpudistuksia. Sama koskee lastenvaatteita. Kyllä minä olenkin oikealla hermolomalla.

Riidellessäni olen paitsi pitkävihainen myös pitkämuistinen. Muistan ikuisesti, kun avopuolisoni kehtasi sanoa, että saan tästä palkkaa ja että minullakin on omat harrastukseni - muskarit, äitilapsikerhot ja muut, sillä eihän lapsi ymmärrä sellaisesta vielä tuon taivaallista. Ja tämä heijasteleekin mielestäni aika hyvin yhteiskuntamme asenteita äitiyslomalaisia kohtaan. Lapsen kanssa kotona oleva nainen on yhteiskunnan loinen, luopio, joka ei viitsi tehdä töitä, joka ei saa ruuhkauttaa K-marketia ostostelemalla vaunujen kanssa puoliviideltä muiden ihmisten kanssa samaan aikaan. Koska minulla, meillä on aikaa. Ei mitään muuta kuin aikaa. Se lapsi tulee sitten sivulauseessa.
Olisi hienoa olla sellainen äiti, joka kirjoittaisi gradun päiväuniaikaan tai olisi avustusjärjestön hyperaktiivijäsen, vankkumaton tukipilari, jonka ponnisteluja ihailisivat kaikki. Vai olisiko sittenkään? 

Ja onhan se osaksi totta. On hienoa, että minulla on mahdollisuus seurata lapseni kehitystä, rakentaa suhdetta häneen. Mutta on hetkiä, joita vaihtaisin pois. Kun valvot puoliviiteen aamulla huutavan lapsen kanssa, naapuri hakkaa seinää ja parempi puoliskosi nukkuu korvatulpat korvissa koska on viikonloppu, on olo kaikkea muuta kuin etuoikeutetulla lomalaisella. Televisio-ohjelmat, ne kaksi jotka katson joka päivä, keskeytyvät tahtomattani muutenkin kuin mainostaukojen ajaksi, ja kovin usein seison silitysraudan äärellä, jotta kokisin tekeväni samalla jotain hyödyllistä. Oma aika on aamuyöllä hiiren hiljaa hiippailua, aamupäivällä itkuhälyttimen luona päivystämistä.
Toisinaan kaipaan töihin. Kaipaan sitä, että tiukankin paikan tullen hymyilen tietäen, että tilinauhassa kiitos seisoo. Kaipaan irtautumista kodista, kaipaan pois näiden seinien sisältä. Kaipaan muita ihmisiä. Mutta en tarpeeksi, en vielä. Nautin enemmän olohuoneen lattialla lapsen kanssa makoilusta, yhteisistä hetkistä ja (laina)kameran takana lymyilemisestä.

Mitä te teette äityslomalla?

16 kommenttia:

  1. melkein kyyneleet nousi silmiin kun luin tekstiä, ihana tietää että muillakin pyörii tälläiset asiat päänsisällä. meillä tuntuu että enimmäkseen miestä hämää tämä sana LOMA, vaikka en todellisuudessa ole tosiaan lomalla. illalla rättiväsyneenä kaatuu sänkyyn kun on selvinnyt kunnialla taas yhdestä päivästä. Asunto ei todellakaan ole puhtaimmasta päästä, kun en yksinkertaisesti ehdi siivota jatkuvasti. Tuntuu että sama ruokalista pyörii viikosta toiseen kun ei ole milenkiintoa ja aikaa rueta tekemään erikoisempia ruokia kun makaronilaatikkoa ynm.. Loma sana on aivan väärä, en ole ainakaan kokenut tätä lomailuksi..

    VastaaPoista
  2. Todellakin! Ihan samat ajatukset pyörivät mullakin mielessä jatkuvasti, aamen.

    VastaaPoista
  3. Mä ole oppinut että isyysloma on oikeasti äidin lomaa. Mies pitäää ekan isyyslomaviikon joulun alla ja sitten voin itse ottaa rennommin, samoin seuraavalle viikolle helmikuussa olen varannut jo ainakin kampaajan. ;)

    VastaaPoista
  4. Tein oman postauksen meistä äitiyslomalaisista. Aloitin kirjoittamaan kommenttia tähän, mutta yhtäkkiä siitä tulikin liian pitkä :'D

    VastaaPoista
  5. Juurikin näin! Ennen äitiys"lomalle" jäämistä maalailin hieman ruusuisia kuvia siitä millaista arki on kotona. Onhan sillon aikaa pitää koti siistinä, kokkailla joka päivä miehelle ruokaa, nautiskella omasta ajasta, lukea, ulkoilla jne jne. Anteeksi, mutta missä se aika on??? Hyvä kun joskus suihkussa ehtii käydä...Puhumattakaan rauhallisesta suihkusta! Kuinka pieni ihminen, joka ei tee muuta kuin syö, nuku, kaki ja makoile lattialla huutelemassa leiluille voi viedä kaiken ajan? :)) Ja monesti huomaan, että joutuu perustelemaan muille miksi en oo saanu tehtyä sitä tai tätä... Ehkä kun töihin paluu on edessä, saa siellä hieman huilailla ;)

    VastaaPoista
  6. Mä surffailen netissä, katson telkkaria, käyn treenaamassa 4 krt/vko, tapaan ystäviä yhdessä vauvan kanssa, joskus yksin. Käyn ostoksilla, siivoilen, nautin päiväuniajoista juomalla Pepsi Maxia, leikin lapsen kanssa, sisustan kotia,joskus viedään vauva yökylään mummilaan jotta saadaan miehen kanssa yhteistä aikaa :) Muuten sitten tehdään kävelyeissuja viikonloppuisin ja nautitaan olostamme perheenä :)Kesällä otin aurinkoa tuossa omalla pihalla kun vauveli oli niin pieni että vaan makoili sitterissä auringolta suojassa ja ihmetteli. Nyt "vauva" on jo 10kk 1vko :DEmma on myös nukkunut yönsä aina hyvin, joten välillä tää on lomailua :DHelmikuussa koittaa paluu töihin, tavallaan sitä kaipaa, toisaalta taas ei koska olisi ihanaa jos voisi olla pidempään kotona. Harmi vaan ettei tästä lomailusta saa paremmin rahaa :D ainakaan hoitovapaan aikana..

    VastaaPoista
  7. Siis häh, onko sitterikin nykyään mustalla listalla?Omia lapsia ei (vielä) ole, mutta itsehän olen viettänyt about koko vauva-aikani sitterissä tiskipöydällä kun äiti laittoi ruokaa ja yritti samalla vahtia kolme vuotta isompaa sisarustani. :D En traumatisoitunut, koska siitähän näki aitiopaikalta mamin puuhailut = parasta viihdettä ja yhteistä aikaa äidin kanssa. Tosin eihän sitä koskaan tiedä, millainen superihminen musta olisi tullut ilman sitä sitteriä, jota äitikin aina lämmöllä muistelee. ;) Mukavaa joulunaikaa! Älä syyllistä itseäsi turhaan - eikös äitiysvapaa ole tarkoitettu nimenomaan synnytyksestä toipumiseen ja vauvan hoivaamiseen ja niihin se kaikki aika saa mennäkin jos niikseen tulee. :)

    VastaaPoista
  8. Oli taas hyvä postaus :D Näitä aina välillä lueskelen... Itsellä ihan samat ajatukset pyörii päässä, nyt vauva 1kk vanha. Alku meni ihan sumussa ja hyvä kun jaksoin syödä ja käydä suihkussa kun olin niin väsynyt. Nyt sitten päivän tavoite on pitää lapsi tyytyväisenä ja saada se nukkumaan mahd. paljon, kun sillä on ollut mahavaivoja ja koliikkia. Cuplaton tuntuu auttaneen, ja nytkin vauva nukkuu ja äiti voi "hengähtää" esim. pyykkäämällä ja tiskaamalla :D Isi nukkuu myös valvottuaan taas pikkuisen kanssa yöllä. On hyviäkin öitä, mutta välillä vauva ei nukahda. Tosiaan tuntuu ettei paljoa muuta ehdi kuin pitää koti kunnossa ja tehdä ruokaa, ja IMETTÄÄ. Ne parit hetket jotka saan itselleni kun vauva nukkuu käytän juurikin tv:n katseluun, soitan kavereille, oon netissä, lakkaan kynnet jne. Jospa äiti joku päivä saa enemmän aikaa... Mutta mitä sitä ei pikkuisen eteen tekis :)

    VastaaPoista
  9. Kyllä kai se lomailun käsite riippuu aika paljon siitä, mihin on tottunut. Itselleni tämä äitiysloma on toden teolla ollut lomaa. Ennen vauvaa olin suurinpiirtein 24/7 (yö)töissä ja yritin kursia maisterin tutkintoani ja gradua kasaan. Siihen verrattuna kotona typyn kanssa köllöttely on lomailua: ei tarvitse lähteä minnekään, jos ei halua!Ja tosiaan, niinkuin itse kirjoitit, äitiyslomalla on myös lupa ja välillä välttämättömyyskin panostaa myös itseensä. Kyllä se lapsi siinä sitterissä hetken viihtyy jos vaikka paistat pippuripihvit itsellesi :) En usko, että nykyisin oikeasti katsotaan pahalla, jos äiti silloin tällöin tekee muutakin, kun on koko ajan kiinni vauvassa. Toki äidissä itsessään se voi herättää (ehkä turhiakin?) syyllisyyden tuntoja. En toki tiedä, oletko oikeasti kokenut näin, mutta itse olen päinvastoin saanut kannustusta lähipiiristä jättää vauva välillä hoitoon. Lähellä asuva anoppikin sanoo aina, että kyllä hän tulee hoitamaan, jos haluatte jonnekin lähteä. Viime viikonloppuna olimme esimerkiksi nelisen tuntia päivällä poissa joulukonsertissa.Ja nyt ennen kuin tulee heti teilauksia, niin olen itse hyvin kotona viihtyvä ihminen, ja ne kerrat, kun vauva on ollut useamman tunnin hoidossa, ovat laskettavissa varmaan yhden-kahden käden sormilla.Eli ei sitä äitiyslomalla tarvitse olla marttyyrinä, vaan apua kannattaa lapsenhoitoon pyytää, mikäli sitä vain on saatavilla. Ei ne lapset mene rikki, jos muutaman kerran kuussa saa maitoa pullosta ja on jonkun muun sylissä :)

    VastaaPoista
  10. Todella hyvin sanottu tai siis kirjoitettu ! :)

    VastaaPoista
  11. Hyvä postaus ja kiva uusi ulkoasu sun blogilla :)

    VastaaPoista
  12. Niin päivät tosiaan vaihtelee välillä on niitä hyviä päiviä ja välillä huonoja, jolloin ei kyllä tunnu lomalta...mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois ja onneksi mies on auttanut tosi paljon ja pystyy tekemään etätöitä. Riippuu paljolti vauvan persoonasta, nukkuuko yön ja onko sairauksia jne. Oma tyttö on hirveän sosiaalinen ja kaipaa leikkiessäänkin huomiota vähän väliä ja tämän hänelle mielellään suon, vaikka on sitten omasta ajasta pois. Omia henkisiä voimavaroja söi alussa lisäksi allergiaepäilyt ja huono painonnousu. Tuttia/-pulloa ei suostunut syömään (kokeiltiin kaikki merkit, nokkamukit ja imetysapulaitteet) ja mitkään korvikkeet ei tuntuneet sopivan ja soseetkaan ei uponnut tai aiheuttivat oireita.Jouduin siis luopumaan hyvistä yöunista ja imetin vauvaa 5,5 kk asti 24h 1-2h välein ennenkuin ruokavalio saatiin jollekin mallille. Eipä oikein pystynyt kenellekään ruokaongelmien takia jättämään hoitoonkaan. Isä toki vahti 2x viikossa, jolloin pääsin jumppaan rentoutumaan muutamaksi tunniksi ja onneksi kavereita pystyi näkemään vauvan kanssa ja päivisin itsellä auto tarvittaessa käytössä...halusin tuoda tämän vain esimerkkinä, että aina mene niinkuin kuvittelee ennen raskautta.

    VastaaPoista
  13. Vittu sä olet pelle! :D

    VastaaPoista
  14. Miksi sä teet äitiydestä noin perkeleen hankalaa itsellesi ja sitten valitat siitä täällä? Miksi sä silität niitä pyykkejä samalla kun katot telkkaria, mikset voi vaan olla? Miksi päivystät itkuhälyttimen ääressä, etkö voi vaan tehdä haluamiasi asioita ja sitten jos kitinä kuuluu niin mennä vauvan luo? Onko sitä vilkkuvaloa pakko tuijottaa kokoajan? Ja se mitä sanoit lastenvaatteista ja sisustuksesta, miksi sua kiinnostaa mitä muut ajattelee? Jos ne pudistelee päätään niin pudistelkoot, ei se niiden elämä ole vaan sun ihan ikioma elämä josta sun pitää tehdä semmosta kun haluat sen olevan. Kehotan sua ystävällisesti rauhottumaan ja rentoutumaan, ei äitiyden tarvitse olla tollasta suorittamista ja kyllä ne pyykit on siellä seuraavanakin päivänä silitettävänä jos istut rauhassa alas ja katsot sitä ohjelmaa, ei ne mihinkään karkaa. Itse en tosin silitä mitään pyykkejä kun en koe tarpeelliseksi. Jos kerran istuu kotona päivät pitkät kun ei kerkeä kotihommilta ja vauvalta tehdä mitään niin onko kaikkien vaatteiden pakko olla viivasuoria ja supersileitä? Ja jos kerran nautit siitä täysin rinnoin että saat omistautua täydellisesti vauvallesi ja unohtaa itsesi (vaikka se itsensä unohtaminen ei olisi mitenkään pakollista) niin miksi sitten valitat täällä siitä että et ehdi tekemään mitään omia juttuja?

    VastaaPoista
  15. Loma???Mä olen ainakin välillä niin täynnä tuota ihanaa 1veetä että.. Ei sillä että siitä luopumaan tai muuta mut kaipaan välillä jotain muuta. Mua ottaa välillä niin päähän kun mies pääsee töihin ja ties mihin kaikkialle (nytkin työporukan kanssa laivalla eikä kysynyt multa mitään) ja minä oon vaan kotona lapsen kanssa. Jos menen kaupungille on lapsi mukana. Jos menen kaverin luokse on lapsi mukana. Mun elämässä on vaan herra 1vee. ehdotin et lähden yksin sukulaisten luona käymään ja poika jää isänsä kanssa. Miehelle kävisi mut mä tunnen huonoa omatuntoa ajatuksestakin. siinä menisi pari remppa päivää ja pärjäisikö nää?Koen itseni korvaamattomaksi koska olen lapsen kanssa kokoajan ja lopulta minä olen se joka päättää mitä lapsi syö ja miten jne. Mies osaa vallan mainiosti hoitaa lapsemme mutta täytyy sanoa että minä kotona ollessani huutelen miehelle et anna sitä ja sitä ruokaa. Laita se ja se paita.Kaipaan omaa aikaa ilman lasta. Mutta kun sitä saa en osaa olla.

    VastaaPoista
  16. Jotkut kommentit tosiaan kannattaa jättää omaan arvoonsa. Kertoo jotain kommentoijan sivistyksestä ja omasta kotikasvatuksesta, jos tahallaan yrittää pahoittaa jonkun mielen (viittaus tuohon pelle-kommenttiin). Jatka tosiaan kertomista samalla tyylillä. Minusta se on juuri blogisi suurin anti, että kerrot asiat kuten koet ne turhaan kaunistelematta. Jokainen tekee omia valintoja, johon vaikuttaa todella monta tekijää, olivatpa ne sitten huonoja tai hyviä. Se mikä pätee joillakin muilla ei välttämättä toimi teille. Lisäksi ihmiset priorisoivat asioita erilailla ja summaavat asioiden plussat ja miinukset erilailla.

    VastaaPoista