Social Media Icons

maanantai 5. joulukuuta 2011

Melkoinen martta

9 kommenttia , , , Share It:

Tänään pyykkiä pestessäni huomasin pesukoneen vaurioittaneen lempipaitaani. Se on revennyt saumasta, enkä käytännössä osaa tehdä sille mitään. Ala-asteella suoritettua ompelukoneajokorttia käytin lähinnä kirjanmerkkinä Neiti Etsivän välissä ja vaatekaappini suosikkieni, kenkieni, korjauksen hoitaa tarvittaessa luottosuutarini. Eräänä iltana etsin ompelurasiaa, koska tarvitsin hakaneulaa. Etsin, etsin, etsin. Soitin avopuolisolleni, joka kertoi sen olevan hänen työpöytänsä laatikkossa. Totesin, että meilläpä on kaapin paikka taas selvillä.


Luultavasti teidän käsityksenne minusta eivät murene, kun kerron, etten todellakaan ole mikään martta. Hedelmävihannes-osastollakin työskenneellä minua hävetti ruokaohjeita selatessani googlata kuvaa nauriista (mutta eihän kukaan syö naurista). Aiemmin tykkäsin ruoanlaitosta, olin avoin ja kokeilevainen. Kun minulla oli aikaa. Nykyään ruoanlaitto on pelkkä pakollinen paha, ja keittiössäni valmistuvat vain helpot, tutut ja nopeat kotiruoat. Minä olen kuitenkin sotkuinen kokki. Leikkuulautoja lojuu pitkin pöytiä, lattia täyttyy kaalinsuikaleista, keitinvesi roiskuu liedelle. Lapsi leikkimatollaan huutaa huomiota, koira pyörii jaloissa, telkkarista on alkamaisillaan lempisarja. Unohdan suolan ja sipulin, poltan puuron pohjaan. Ruoka on ihan hyvää, muttei kulinaristinen julistus kotikokeille.
H. on se, joka tekee naanleipää ja savusiikaa. Hän on taloutemme ainoa, joka osaa käyttää monitoimikonetta ja mausteita. Toisinaan hänen uskaliaat kokeilunsa ovat minulle liikaa, ja puolainen, mausteinen kaalipata ja kana thaimaalaisittain jäävät lautaselle.



H. on kätevä emäntä, martta, kotimme supermies, joka saa mummoni huokailemaan - "sehän kattaa pöydänkin kuin nainen!". Hän on se, jolle soitan, kun joku idiootti on parkkeerannut autonsa meidän automme taakse, enkä tiedä, mitä tehdä. Hän on se, joka rapsuttaa koiran hammaskivet ja vaihtaa autonrenkaat & palaneet lamput. Hän kantaa urhoollisesti kauppakassit ja kokoaa huonekalut.

Toki minäkin kannan osani taloudenhoitoon, pakkohan minun on. Minä pesen pyykit, silitän ja mankeloin, laitan (arki)ruokaa, käytän koiran, teen Helmin ruoat, käyn kaupassa. Toisinaan se tuntuu paljolta, mutta sitten muistan toisen tekevän melko tasapuolisesti loput hommat. H. saa istua valmiiseen pöytään illalla, mutta mun ei tarvitse raaputtaa auton ikkunoita talvella. Reilua.

Toisinaan mietin, miten pärjäisin ilman.

9 kommenttia:

  1. Aika ihana H. Kateeksi käy. :DMutta tosiasiassa siihen tottuu nopeasti, että asiat pitää tehdä itse. Vaihdoin tuossa sujuvasti lamppuun uuden sokeripalan samalla kun ipana roikkui kantorepussa selkäpuolella ja uunissa paistui täytekakku. Onneksi joka päivä ei ole tälläistä! :)

    VastaaPoista
  2. Ja myönnettäköön vielä: olen martta. Toistaiseksi melkoisen kaappi-sellainen, mutta jäsenmaksuni maksanut ja aktiivisesti mukana. ;)

    VastaaPoista
  3. Mä arvasin, että sussa piilee jonkinasteinen martta! Perskele, tiesin!H. on toden totta aika ihana, vaikka aika usein nurisenkin. Eilen sain kukkia ja tänään tuo kävi pyykkituvassa. Nyt seuraavat kaksi viikkoa luultavasti vain nurisenkin, koska H:lla on 6 tenttiä ja sitten alkaa LOMA, kuukauden mittainen!

    VastaaPoista
  4. PS. Jäin pohtimaan tuota sokeripalaa ja tulin siihen lopputulokseen, ettei me taideta puhua samasta sokeripalasta, kahviin sujautettavasta valkoisesta klöntistä?

    VastaaPoista
  5. Täälläkin yksi sottapytty vaimoke, "huomaa kuka on tehnyt tänään ruokaa" :D mutta hei, eikö se ole sitä ruokaa rakkaudella, taidetta! :D

    VastaaPoista
  6. Minä olen aina ollut meidän Wagner ja mies Viivi, joskaan alkoholia en käytä lainkaan eli niiltä osin ei päde ja minä olen kyllä se joka selluliitistaan valittaa ja voihki valmistumatonta gradua. Mutta siis käytöstavoiltaan ja kotitöiltään. Minä leivon ja mies tekee muun, kärjisttysti. Tällä hetkellä mulla on oikeasraan vain pyykinpesu ja kaupassakäynti. Aluksi lapsen synnyttyä mies teki meidän viikottaisen ostosreissun mutta todettiin yhteisen laatuajan lisääntyvän jos minä käyn lapsen kanssa perjantaipäivällä. Tuon lisäks on vain kerran viikossa tarpeen täydennyskäynti joka tarkoittaa lähinnä leipäpyssin noutamista vaunukävelyllä. Ja onhan se reilua että miehelle tuo helpotus suodaan, niin ihanasti hän muutoin metä ja kotiamme hoitaa ja mulla on aina ruokaa jota lämmittää. En ala kokkailla kun vauva ei nuku päiväunia kuin liikkuvissa vaunuissa ja silloin se olisi vähän vaikeaa ;)Huvittaa aina ne kehotukset jossain oppaissa jo raskausakana, että "viimeistään nyt isäkin voisi osallistua kotitöihin", ei meillä lapsi ole mitään muuttanut vaan olen samanlainen sottapytty, jolle nalkutetaan kaoottisesta kodista ;) Kun on pakko siivota mies ei voi tehdä mitään ennen kuin minä olen järjestellyt roinani pois lattioilta ja tasoilta.Mutta hajulukon puhdistus on mielipuuhaani ja siirä mieheni on helpottunut ;D Joskn nyt kun lavuaariin kakataan monta kertaa päivässä voi oma asenteenikin muuttua ;D

    VastaaPoista
  7. Meillä on kotona aika perinteinen työnjako: minä siivoan ja laitan ruuat pääasiallisesti. J sen sijaan käy kaupassa (minulla ei ole ajokorttia) ja pesee useimmiten meidän pyykit. Mainittakoon kuitenkin, että minä olen se, joka kirjoittaa kauppalistat ja antaa ohjeet siihen pyykinpesuun :) Aika useinkin menee kyllä hermot siihen, kun olen käytännössä ainut, joka meillä siivoaa, mutta olen huomannut jo kauan aikaa sitten, että on helpompi vain siivota itse kuin nalkuttaa ja aiheuttaa vuosisadan riidat ja syyttelykierteet. Se siitä suuresta suomalaisesta tasa-arvosta siis! :)

    VastaaPoista
  8. Meillä mies on aina ollut kova osallistumaan siivoukseen, innokas ruuanlaittaja ja sellainen yleisnäpertelijä. Hän ei pahemmin puutu siihen millaisen värimaailman kehittelen sohvatyynyihini ja jättää irronneiden nappien ompelemisen sovinnolla minulle. Mahtava kokki hän on ja vielä parempi seuramies tytölle :) Väistämättä sitä itse tarttuu imurinvarteen herkemmin. Syy on pelkästään siinä että kun päivät viettää touhukkaan tytön kanssa, on se välillä lepoa ojentaa tyttö miehelle ja painua itse pyykkikoneen syövereihin. Pitäähän se aina välillä hieman kitistä vaikka syytä ei olisikaan. Nytkin olen aamun bloggaillut kun mies on hoitanut tyttöä lomapäivänään, khröm.. Muuten niin harvoin ehtii kommentoimaan muiden kirjoituksia (seliseli.. ;)

    VastaaPoista
  9. Mä olen aina ollut sellainen, että nainen pystyy kaikkeen, mihin mieskin. Paitsi siittämään lapsia. Siispä olen aina ollut varsin omatoiminen. Mieheni kanssa ei enää tarvitse olla kaikkea osaava supernainen. Siinä on ollut opettelemista. Meillä mies hoitaa imuroinnin, koska mä vihaan sitä yli kaiken. Mä sen sijaan siivoan vessan, teen yleensä ruokaa ja yritän vauvan viihdytyksen lomassa pitää kodin järkevän näköisenä. Pyykinpesu menee siten, että mies pesee pääasiassa aikuisten vaatteet ja mä vauvan vaipat ja vaatteet.

    VastaaPoista