Social Media Icons

lauantai 10. joulukuuta 2011

Leikkimaton laidalla

2 kommenttia , , , Share It:


Tunnen oloni tähtiurheilijan valmentajaksi. Istun leikkimaton laidalla ja siemailen kahvia. Lapsi valmistautuu nousemaan konttausasentoon. Sitten pyörähtää ympäri. Sitten taas vatsalleen. Tutkii varpaitaan. Kääntyy taas. Pyörii vatsallaan. Olo on kuin maailmanmestarilla. Sydän tykyttäen, kädet vapisten koetan verbaalisesti tsempata Helmiä. Hienoa, hienoa, kyllä sä osaat! Anna mennä, näytä äidille. Näytä miten hienosti osaat. Jaksat, jaksat!

Ryhmäliikuntatunnilla kaikkeni antaneena tiedän, miten ärsyttävältä tuntuu ylipirteä jumppaohjaaja tiukoissa treenitrikoissaan. Sitä haluaisi osata, se näyttää helpolta, mutta keho ei suostu yhteistyöhön. Ohjeistus  "yy-kaa-koo-appelsiinikuoriaskel-Michael Jackson-kuu-see-sambasamba, kyllä sinä jaksat" piirtyy päähäni vain kummallisina hieroglyfeinä. Katson peilistä itseäni, pöllähtänyttä ilmettäni, ja keskellä jumppasalia eritahtiin muiden kanssa käyviä väsähtäneitä hyppyjä ja askelia. Minulla on sentään ollut kaksikymmentä vuotta aikaa, mutta luultavasti motorinen kehitykseni on jumiutunut neljän vuoden iässä. Siksi luon kaiken toivoni jälkikasvuuni. Voimme parin vuoden päästä pyörähdellä yhdessä sateenvarjojen kanssa satutanssissa.

Nyt, puolen vuoden iässä, Helmi nousee istumaan ja konttausasentoon, pyörii vatsallaan, kierii kylki edellä eteenpäin. Selälllään maaten hän potkii jaloilla vauhtia ja esimerkiksi sängyssä hän on hyvin nopeasti vaihtaa paikkaa ja istuu tyynyjen seassa nuolemassa tapetteja. Hän tarttuu kaikkeen, mihin pienet kädet yltävät. Tai jalat. Meillä ollaan liikekannalla. Ainakin jonkinlaisella.

En halua olla kentän laidalla kiroileva urheiluvalmentaja, en tekopirteä bodypump-ohjaaja. En halua luoda suorituspaineita. Haluan olla läsnä, iloita kasvusta ja kehityksestä, tsempata. Lohduttaa, kun pää vahingossa kolahtaa pöydän jalkaan. Nauraa yhdessä kun sen aika on.

2 kommenttia:

  1. Hei, saako kysyä ihan ot:na, mistä tämä harmaa matto on? Aivan ihana! Ja itse kirjoituksesta, mullakin on tytär ihan samassa vaiheessa kun liikkeelle opetellaan. Vauhti lisääntyy päivä päivältä, oikeen hirvittää kun kohta pitää vahtia ihan koko ajan tuon uteliaan typyn tekosia! Mutta kuitenkaan en sylivauvavaihetta kaipaa ollenkaan.

    VastaaPoista
  2. Heippa, saat! Se on Ikeasta ostettu pari kuukautta sitten ja on ehkä halvin yleismatto joka sieltä löytyi. Sai myös beigenä. 200x300cm matto maksoi muistaakseni 79e, eli ei mitään. Puklut lähtee pyyhkimällä, tuo hylkii likaa ja pölyä. :)

    VastaaPoista