Social Media Icons

lauantai 17. joulukuuta 2011

Kiireistä

2 kommenttia , , , , Share It:
Täällä ollaan. Miltei täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Mitäkö olen tehnyt? Päivät ovat vain vilahtaneet ohitseni, siivittäjinä on ollut leikkimaton laidalla istumista, epätoivoisia vauvansyöttöyrityksiä, koiran kanssa räntäsateessa tarpomista, joulukorttien raapustelua ja hammassärkyä. Katson joulusiivouksen tarpeessa olevaa kotiamme, yritän unohtaa, että aikaa on enää viikko. Kieltäydyn kaivamasta imuria kaapista ja siivoustarpeita ajatellen varsin epäjohdonmukaisesti tartun uuninpuhdistussuihkeeseen. Lajittelen lehtiä pahvisiin koteloihinsa öisin. Nuohoan lattialistoja ja askartelen maustepurkkeja. En ole kastellut kukkiakaan. Näen edessäni vain hirveän kaaoksen, niin kamalan, etten jaksa enkä halua ihan oikeasti tehdä sille mitään.


Muutama päivä sitten löysin Pelastusarmeijan kirpputorilta säkillisen valkeaa trikookudetta kolmella eurolla. Jälkeen yläasteen vauvantossujen virkkaamisen (kukakohan muuten keksi, että kolmetoistavuotiaana pitää osata virkata vauvantöppöset? Hmm..) tartun uudelleen koukkuun. Ja jään koukkuun. Se olikin niin helppoa ja kivaa, että virkkasin sormeni rakkuloille. Niitä polttaa ja niitä särkee. Jatkan virkkaamista. Tosin aloin alunperin kyhäämään mattoa, mutta luovuin ajatuksesta ja päätin tehdä jättimäisen korin. Jatkosijoituspaikka on toissijainen, tärkeintä on tekeminen. Minä olen hurahtanut. Taas. Viime kerralla, kuudennella luokalla, neuloin yli kahdetkymmenet lapinlapaset yhdessä talvessa. Sitten tuli kevät, eikä lapasia enää tarvittu. Puikotkin jäivät johonkin.

H. kysyi, aionko nyt, hänen joululomansa alettua, vain jatkaa sohvaan muumioitumista porokalsareissani (löysin H&M:n alennusmyynnistä mustavalkoiset, vaakakuvioiset legginssit) ja Aino-tossuissani kahvikupin ja virkkuukoukun kanssa. Voih, kunpa vain voisinkin.
Ohjelmassa on lähinnä jouluostosten tekemistä, siivoustyöleiri, huonosti nukuttuja öitä ja tsiljoonia kiloja suklaata. Onneksi on valopilkkujakin. Se lapsi joka asuu meillä, tietenkin, mutta lisäksi maanantaina koittaa kauan odottamani ripsenpidennyslahjakortin lunastuspäivä. Lisäksi toinen parhaista ystävistäni kertoi muistavansa minua jouluna kampaamolahjakortilla Salon Piazzaan, lempikampaajalleni Janetelle (heittäisin kärrynpyöriä jos osaisin! Yee-haw!). Ja kuten jo mainitsinkin, H. on lomalla ja palaa sorvin ääreen vasta tammikuun puolenvälin tienoilla. Ja on sitä odotettukin.

Miten te valmistaudutte pelottavan nopeasti koittavaan jouluun?

PS. Aino-tossut mainittuani en voi olla kertomatta isoäidistäni, joka varsin katkeraan äänensävyyn muistelee jo edesmennyttä anoppiaan, isoisoäitiään, jonka mukaan Helmi on saanut toisen nimensä, Helenan. Isoisoäidilläni oli aina kahdet Aino-tossut  -  paremmat ja huonommat. Huonommilla tossuilla töpsöteltiin halkoliiteriin hakemaan saunapuita ja kipaistiin navettaan, kun taas paremmissa ainoissa oli vielä tupsut tallella, ja niitä käytettiin jouluisin ja pääsiäisin, ja saattoipa hän kuulemma hilppaista ne jalassaan - sukulaisten suureksi häpeäksi - kauppa-autollekin.

2 kommenttia:

  1. Me on aloitettu valmistautuminen jo hyvissä ajoin. Lahjat on tehty (enää pitää käydä ostamassa ne 2 joita ei voi ehdä itse), huomenna viedään ne ettei viikolla enää tarvitse lähteä ajelemaan Espooseen ja takaisin. Kuusi on pystytetty ja koristeet laitettu, joulusuklaat syöty :)

    VastaaPoista
  2. Me ei valmistauduta mitenkään :) Pari kynttilää olen viritellyt ja kortit väkersin. Villasukat yritän saada anopille joululahjaksi neulottua, sekä pipon ja tuubikaulaliinan siskoilleni. Jos en saa, niin saavat sitten jossain vaiheessa kun ne valmistuvat. Joululahjoja ei pahemmin ostella, pojalle ostin kaksi lapsuudesta tuttua kirjaa kun sai stockan kantisalen, ja se saa jäädä siihen.

    VastaaPoista