Social Media Icons

perjantai 2. joulukuuta 2011

Juuri tänään

3 kommenttia , Share It:


Tämä on yksi niistä päivistä, jolloin ei ole kaikkein viisainta nousta sängystä. Tosin viime yö venähti aamuneljään hysteerisesti huutavan lapsen kanssa, joten en luonut kovinkaan mahtipontisia odotuksia tälle päivälle. Onneksi.

Keittiön lattia lainehtii parsakaalissa ja maissinaksuissa kun liki puolivuotinen kupeitteni hedelmä sormiruokailee. Pohjattomalta tuntuvan kääpiömäyräkoiran vatsa on täynnä, eikä yksikään vihannes uppoa. Koirallakin on kai kaamosmasennus. Sentään yksi meistä on onnellinen, kun kaivan maksamakkarapateen jääkaapista. Helmi nimittäin - iloisesti hihkuen hän saa kuin saakin avatun paketin pöydältä käsiinsä ja huitaisee sen lattialle. Mäyräkoira parantuu äkisti masennuksestaan ja nappaa paketin lattialta pahantuulista emäntäänsä nopeammin.
Tänä aamuna loppui käsirasva. Pinni vääntyi toimintakyvyttömäksi. Ponnarilenkki on kadoksissa. Tukka likainen, lapsi vihainen. Mietin Afganistanin sotaa ja jouluruokatyöleiriä. Porkkanan raastaminen tuntuu paskamaisemmalta. Jonotan neuvolan soittotuntina kolme varttia ja katkaisen vahingossa puhelun.

Helmin kummitäti, H:n sisko, tulee kylään. Piristyn. Nolostun kaivaessani valmiskeksipaketin kaapista, muistan, että vieressäni istuu ihminen joka tekee kakut viidellekymmenelle sukulaiselle ja joka tekee marsipaanikoristeetkin itse. Hän hauskuutta Helmiä, on hyväntuulinen, kuten (melkein) aina. Hän kaivaa esille anopin tuliaiskassin, joka pitää sisällään arpajoulukalenterit ja suklaakonvehteja. Avaan paketin ja suunnittelen voittavani kymppitonnin. Mielessäni kiitän anoppia. Ja sanon sen ääneenkin. Painun vessaan ja tirautan muutaman kyyneleen. Olen liikuttunut, poikkeuksellisen liikuttunut, vaikka anopillani on usein tapana sujauttaa herkkuja hoitolaukkuun lähteissä ja tuoda mukanaan jotain pientä. Tänään vain todella tarvitsinkin sitä.



Nappaamme muutaman yhteiskuvan, minusta ja Helmistä, niitä kun ei ole montaa. Robert änkee kuviin, kerjää rapsutuksia, tulee pesemään Helmin korvia. Tyttö innosta hihkuen tarraa koiran korviin, silmiin ja turkkiin. Robert ei ole moksiskaan, kerjää vain lisää huomiota. Katselen lavastamattomia kuvia sotkuisesta olohuoneesta, harjaamattomasta koirasta, meidän elämästämme. Olen aika onnekas, kuitenkin.

Euforisen tunnelman pilasi nollasta sataan Ferraria nopeammin kiihtyvä Helmi, jonka sain raivokkaan päiväunivaatetuksen vaihdon jälkeen ulos. Ei mennyt kauaa, kun alakerran naapurista, päiväkodista, kuluu riemukkaita lasten kiljahduksia kun puoliviiden joukkopako alkoi. Sitten ohi porhaltaa muutama ambulanssi. Juuri kun ajattelin saavani pirpanan unten maille, tulee parvekkeemme alle jäätelöauto iloisine honkytonkytunnusmusiikkeineen mölyämään. Helmi nukahtaa hetken päästä.
Hymyillen, suklaakonvehtirasia mielessäni, suuntaan parvekkeelta keittiöön kahvikuppi kädessäni. Matkalla, keskellä olohuonetta, päähäni kalahtaa katosta hyppykiikku. Säikähdyksestä ja kolahduksesta toettuani en voi kuin nauraa. Juuri tänään ei ole minun päiväni.

Aion vetäytyä sohvan nurkkaan tappamaan aikaa laatuviihteen parissa, Emmerdalen ja Salkkareiden. Aion keittää kaakaota ja nettishoppailla (=tuhlata viimeisetkin pennoseni). Mitä teillä on suunnitelmissa tälle illalle tai viikonlopulle?

3 kommenttia:

  1. Kiva lukea ja nähdä kuvia teidän arjesta! Meillä on hyvin samanikäinen, juhannuksena syntynyt tytär ja on hauska peilata omia kokemuksiaan toisten samassa elämäntilanteessa olevien touhuihin :)

    VastaaPoista
  2. Nää on just niitä päiviä. Tutulta kuulostaa, vaikka tuo meidän pätkä ei vielä sotke ruualla. Tai no sotkee se, päästää irti ruuastaan ja maito suihkuaa pitkin sohiva ja lattioita. Mutta silti sitä sitten jostain huomaa kuinka onnellinen oikeesti onkaan :)Loppuilta kuulosti liiankin tutulta. Kuka enään tarvii kauppoja kun voi tuhlata kaikkia roposensa nettishoppaillen? :D

    VastaaPoista
  3. Ihanaa että jollakin toisellakin on näitä huonoja päiviä. Tarvitsen myös tuon hetken omaa aikaa ja usein juuri pelastava asia on se pikku herkku kaapissa. :) Meillä on menossa flunssan takia nyt neljän illan putki, että poika nukahtaa vasta klo 22 jälkeen. Tosin herää vasta klo 9, mutta rytmi sekaisin kuitenkin.Kiitos kivoista jutuista, joita jaksat kirjoittaa usein.

    VastaaPoista