Social Media Icons

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Törky-Tiina

6 kommenttia , , Share It:
Helmi on viisi kuukautta vanha. Kiinteiden ruokien maistelu pitää aloittaa viimeistään neljän viikon päästä. Kauhistuttaa. Minä olen mukavuudenhaluinen, kertakaikkiaan. Imettäminen on niin helppoa. Tavara on aina saatavilla ja sopivan lämpöistä, syöttäessä voi tehdä jotain muuta samanaikaisesti (lue: chatata facebookissa) ja ennen kaikkea - se on siistiä, ainakin yleensä.
Tänään ruoanlaitosta ylijäänyttä, puolikasta bataattia kuoriessani, keittäessäni ja soseuttaessani en tullut ajatelleeksi, etteikö raskain työ olisi jo takana päin. Mielessäni ruusuinen kuva innokkaasti, tottuneesti ja siististi sosetta syövästä lapsesta pumppasin rakkaudella rintamaitoa sekaan lorautettavaksi. Ihan oikeasti ajattelin, että söpön sotkuinen naama on tarkoituksenmukaisesti lavastettu ensilukallista ikuistettaessa kameralla. Väärinpä luulin.



Helmi katseli minua kiinnostuneena, silmät tuikkien tuijotti kädessäni olevaa pientä oranssia muovilusikkaa. Sitten hän  -  edelleen hyvin innokkaana -  tarrasi siihen kiinni. Ensikertalaisäitinä tunsin suurta ylpeyttä jälkikasvustani, kun lusikka matkasi pienissä käsissä kohti pientä suuta (niinkuin kaikki muukin saatavilla oleva irtaimisto, toim. huom). Sitten kohti sitteriä. Sitten kohti helistintä. Sitten kohti minua, minun paitaani. Ja lopuksi kohti mattoa. Pienet bataattisoseiset sormet tarrasivat hiuksiini kun noukin lusikkaa lattialta. Jossain kohtaa iskua sai myös takanani oleva jumppapallo. Kaiken kruunasi kankainen, tarrakiinnitteinen ruokalappu, jonka näppärä viisikuisemme sai kiskaistua irti kaulastaan ja viskaistua matolle. Suuhun saatiin puolessa tunnissa arviolta kaksi teelusikallista ja tämä oli myöskin hetki, jonka jälkeen sitterin päällinen jäi huutaamaan pesua erinäisten eritteiden (kiitos, iltakertistely!) salakavalasti ilmaannuttua siihen.
No, onneksi olohuoneen uusi matto on ruma ja likaa hylkivä (kyllä, olen kaukaa viisas, läheltä helvetin hyvännäköinen) ja kaikkien kotimme kaikkien tavaroiden on kestettävä elämää. Nyt ne tosin saavat kestää hieman vähemmän elämää bataattisoseettomuuden muodossa vielä kuukauden. Minä jatkan täysimetys-linjallani ja kieltäydyn pohtimasta asiaa vielä hetken aikaa. Pienestä tytöstä on jo tullut niin iso. Törky-Tiina.

6 kommenttia:

  1. Nii-iin, hirveää sotkua ja vie tuhottomasti aikaa.. toisaalta parempi antaa niitä kiinteitä, jos siten onnistuu välttämään jonkun allergian.. Se se vasta kurjaa puuhaa onkin:(

    VastaaPoista
  2. Onneksi meillä 6kk täysimetyssuosituksen puitteissa vielä kuukausi aikaa, ennen kuin tarvitsee alkaa sotkemaan. ;)Allergiat ovat toden totta inhottavia, sisareni syntyi todella, siis todella allergisena (pois kotim. viljat, maito, muna, kala, kana, nauta, suurin osa hedelmistä ja vihanneksista). Sitten metsästettiin kamelinmaitoa ja luontaisesti gluteenittomia, maidottomia ja munattomia leivonnaisia... Huh! Onneksi hän nykyään pystyy jo syömään kahta kotimaista viljaa ja käyttämään maitotuotteita, joskin rajoitetusti.

    VastaaPoista
  3. Kuulosti niin tutulta! Tuohon kun vielä lisäät naaman nyrpistelyt uusien outojen makujen täyttäessä suun! Minäkään en pitänyt kiirettä soseitten kanssa, tyttö oli melkein jo viisi kuukautta ennen kuin annoin mitään maistelua. Ensimmäinen kerta oli todella juuri tuollainen ja välillä näin on vieläkin, välillä suurin osa annoksesta menee nätisti suuhun. Kyse ilmeisesti ajoituksestakin, ei saa olla täysi edellisestä maitoannoksesta muttei myöskään liian nälkäinen. Olen myös antanut tytölle iltapuuroa. Oli aivan hellyttävää miten hän jonain iltana innostui annoksesta niin, että rummutti käsillään lusikallisten välissä ihan kuin sanoen että nopemmin sitä puuroa tänne! En ole itse mikään erikoinen ruuanlaittaja mutta tässä vaiheessa koen että vauvasoseet on helppoja ja vaivattomia. Ei tarvitse miettiä maustamista, ei sitä miltä ruoka näyttää. Kunhan on tuoretta ja terveellistä. Ja nopeaakin tämä on, siivutetut viipaleet kypsyy ihan hetkessä. Ja tuohon yhdyn täysin: miten minun pienestä tytöstäni on jo tullut näin iso?Hanna.

    VastaaPoista
  4. meillä on myös parantunut mega-allergikko, juurikin 1vnä oli 10 sopivaa ruoka-ainetta ja apteekin maito. tyyliin palsternakka ja kurpitsa, maissi, riisi, päärynä ,vadelma.. ei mitään helposti löytyvää, saati valmiita purkkiruokia.vaan kuopus aloitti 5kk kiinteät. me ei käytetä ruokalappua, koska ruokaa ei mene suun ulkopuolelle, ei ole koskaan vielä mennyt. kaikki maistuu ja äiti on liian hidas syöttämään; sitten tulee parku :D siinä 5kk korvilla se tissin syönti lakkasi olemasta helppoa. niin kivampaa purra, tuijotella vaan 180 astetta poispäin ja muuta vastaava.

    VastaaPoista
  5. Toi kyllä kuulosti melko tutulta, ensimmäiset kerrat, kun sai kiinteää ruokaa nii taisi mennä enemän ohi suun kuin suuhun. Mutta pieni harjoittelu teki terää. Pari kertaa tuli vähän innostuttua ja annettua liikaa uutta ruokaa, niin sitten yrjöttiin.

    VastaaPoista
  6. Olen kirjoittanut tätä tekstiä jo neljä kertaa, mutta aina se katoaa jonnekin bittiavaruuteen. Josko nyt viides kerta toden sanoisi...Meillä aloitettiin soseet keskosuuden takia 3 kk iässä. Voi sitä sotkun määrää, etenkin kun meidän neiti halusi jokaisen lusikallisen jälkeen tunkea nyrkkinsä suuhunsa ja sitten sitä nyrkkiä hangattiin vaatteisiin, alustaan ja mihin vain pikku kätönen yletti. Onneksi nyt sujuu jo vähän paremmin, kun harjoittelua on takana 1½ kuukautta.Mieleeni sattuu kaksi muistoa soseajalta. Eräänä päivänä, juuri kun tyttönen oli saanut suuhunsa ison lusikallisen värjäävää sosetta, hän aivasti. Voit kuvitella, mistä kaikkialta sosetta sen jälkeen löytyi.Tai se kerta, kun tyllerö juuri värjäävää porkkana-bataattisosetta syötyään puklasi itsensä päälle. Ja juuri, kun olin saanut neitoselle puhtaat vaatteet, puklasi hän uudestaan minun päälleni. Vannon sappisaippuan nimeen. Sillä onneksi tahrat lähtevät pesukonettakin paremmin.

    VastaaPoista