Social Media Icons

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

No tiistai

8 kommenttia , Share It:
Flunssahöyryissä ei päähän mahdu kovinkaan montaa henkevää ajatusta. Ei ainakaan julkaisukelpoista. Tämän päiväinen tapahtumaketju kaikkine inhottavine oikkuineen muistuttaa minua siitä, miksi on ihanaa tehdä muutakin kuin koosteita arkipäivistään. Siksi, että minun tiistaipäiväni oli keskikertaistakin kehnompi.

Herään päänsärkyyn, kakalla lastattuun kertakäyttövaippaan ja yltä päältä saichessa ryvettyneessä parisängyssä. Nice. Hanasta ei tule lämmintä vettä. Superäitinä lämmitän mikrossa vettä kädenlämpöiseksi ja pesen nauravaisen kakkamaakarin (miten pärjättiin ennen juoksevaa vettä? Hatun nosto!), pienen Helmikarhun. Teen klassisen aamuhorrostempun ja koetan keittää kahvia kahvinkeittimellä ilman vettä. Koko aamun odottamani Emmerdale-uusinnan kuva pätkii. Pesukone ei linkoa. Astianpesuaine on loppu. Kameran linssinsuojus on kateissa. Alkaa päiväunitaistelu, pitkällisen huutokonsertin jälkeen. Itkeä tirautan huomatessani, että parvekevaunujen koppa alkaa jäädä liian pieneksi. Helmin nukuttua tovin menin suihkuun ajatellen, ettei hän herää. Väärinpä luulin. Suihkun hanan sulkiessani kuulen hysteeristä, lohdutonta huutoa itkuhälyttimestä. Sisäinen leijonaemoni ja primitiivinen äidinvaistoni herää kun juoksen shampoot päässä, alasti, parvekkeelle tuudittamaan tuttinsa hukannutta tenavaa. Parveketta koko kesän varjostaneessa koivussa ei ole enää lehtiä. Huomaan sen nyt. Peitän rintani, hymyilen ja tervehdin vastapäisen talon parvekkeella tupakoivaa rouvashenkilöä. Vettä ja shampoota valuvat hiukseni tekevät ihmeitä itkuhälyttimelle. Se ratisee ja piippailee. Enemmän kuin ennen.
Helmi herää päiväunilta. Kuume tekee comebackia. Sotken paitani meikkivoiteeseen. Jok'ikinen vaatekaapissani asustava vaate tuntuu käyneen muuttumisleikissä. Ne eivät sovi, istu, mahdu. Tai lököttävät, lörpöttävät. Tai sitten vaan ärsyttävät. Ovat väärää väriä tai sesonkia. Minuuttiaikataululla pakkaan Helmin rattaisiin, juoksen bussipysäkille. Bussi on myöhässä, kuinkas ollakaan. Kamppi on täynnä löntystäviä ihmisiä. En pääse etenemään. Eksyn matkalla. Löydän perille, avainlippumerkityn kosmetiikan esittelytilaisuuteen. Rattaat eivät tietenkään mahdu hissin ovista sisään (protestin vuoksi kuljen vaunujen kanssa julkisissa liikennevälineissä - lippujen hinnat ovat aika pöyristyttävät). Helmi nukkuu, en hennoisi siirtää. Pääsen perille, Helmi herää. Huomaan kadottaneeni ponnarini. Kauhuissani vilkaisen kuontaloani ikkunasta - bad hair day. Tunnen oloni kuluttajana varsin heikoksi. Ekominäni nostaa päätään. Hoitolaukusta löytyy ympäristömerkin saanut kosteuspyyhepaketti. Fyysisen minäni pää pääsee sekin käsittelyyn - intialaiseen päänhierontaan (ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin).
Matkalla kuume nousee, väsyttää. Helmi nukahtaa hetkeksi. Virkaintoinen kanssaihminen, vanhempi rouvashenkilö, tulee kertomaan, kuinka vaunujeni työntöaisan päällä roikkuva hoitolaukku on paloturvallisuuden kannalta merkittävä riski joka pitää eliminoida. Paloturvallisuus, linja-auto? En ala väittelemään, vaan kohteliaasti hymyillen siirrän laukkuni viereiselle penkille. Nousen bussista. Kotiovella huomaan, että unohdin hoitolaukun (upouuden Ristomatti Ratian suunniteleman weekend bagin, ollakseni tarkka) bussin penkille. Mikään palvelunumero ei tietenkään enää vastaa, eikä bussi ole enää päätepysäkilläkään (kolmen pysäkinvälin päässä) kymmentä minuuttia myöhemmin. Voi.... Tiistai!
Suljen pankkikortin, ilmoitan ajokortin kadonneeksi. Itken muistaessani, että 50 % alennukseen oikeuttava alennuskuponki Finlaysonin pussilakanasetteihin oli laukussa, lahjaksi saamassani Guessin lompakossa. Vikakoodi LH - liian hienoa.
Lohduttaudun ajattelemalla, että näin kivoja blogisisariani ja että nappasin mukaani muutaman tuotenäytteen. Sitten muistan, että sen kassin unohdin taasen rattaisiin. Se siitä porkkanaöljystä naamalla.
Reipastun ja päätän leipoa nougatpaloja.. Ei mennyt niin kuin Strömsössä. Lopputulos on kuivakka, kaakaolta maistuva kaloripommi, jonka pinta näyttää lähinnä toisen asteen palovammalta. (Ohje on muuten oikeasti helppo, mä olen vain köpö keittiössä. Jos kiinnostuit, löydät ohjeen täältä.)

Jos joku haluaa jakaa samantyyppisen kokemuksen (vahingoniloinen ja epäempaattinen minäni toivoo itse asiassa vielä karmaisevampaa tarinaa), mulla oli paska päivä-aarian, antaa palaa vaan.

8 kommenttia:

  1. Mä voin jakaa sun kanssa sekä sen, että kello tulee kaksi yöllä ja mä teen lennokkeja lautasliinoista ja sen, että mulla on sellainen alekuponki, mihin kerätään leimoja ja sit saa Finlaysonin pussilakanasetin puoleen hintaan. Oikeastaan niitä kuponkeja on kolme ja kaikissa on leimoja. Saat ne jos haluat sillä mä veikkaan, että pussilakanakeiju heilauttaa meillä taikasauvaansa muutenkin piakkoin. :D

    VastaaPoista
  2. voi ei kuinka kurja päivä :( toivottavasti hoitolaukku sisältöineen vielä löytyy!parempaa keskiviikko päivää täällä sinulle toivottelen!nasu86

    VastaaPoista
  3. Oho, sulla oli kyllä oikeasti paskapäivä!Menitkö oikeasti parvekkeelle alasti!? Sai varmasti naapuri parvekkeen henkilö hyvät kerrottavat muille. :)

    VastaaPoista
  4. Kottarainen, voi ihmettä, sä oot ihana! Mulla oli kymmenen, siis kymmenen leimaa siinä kortissa, ja sitten vielä lähikaupan Iittala-astioiden keräilykuponki myös. Aamulla muistin, että tietenkin Tuli-reppukin oli laukussa. Fuck.Mulla on myös sellainen tunne, että teillä on uudenkarheita lakanoita alla ihan pian. Tai sitten kaappi täynnä pyyhkeitä! :DAno, kiitos. Ainakaan tämä päivä ei alkanut yhtään lupaavammin, huoh... Murphyn laki.Satu, joo, mä tempaisin kyllä pyyhkeen mukaani, mutta tarvitsin molempia käsiä, joten se jäi makaamaan partsin kookosmatolle :D

    VastaaPoista
  5. Tapahtui joitakin vuosia sitten kesäisenä tiistaina.Herään lattialta alasti. Yö on ollut tuskaisen kuuma, joten olen siirtynyt patjalle ja riipinyt yltäni yövaatteet ja peiton. Rullaverhoni on ylhäällä ja ikkunani auki. Asumme liiketalon toisessa kerroksessa niin, että ikkunastani avautuu näkymä alakerran liiketilojen katolle. Katolle, jossa tehdään kattoremonttia, toim. huom. Remonttiporukka seisoo tupakalla ikkunani edessä, katseet minussa. Hitaasti vedän pussilakanan ylleni, nousen ja leveästi virnuillen kiskon rullaverhon alas hampaita purren. Muistan joskus kuulleeni, että huono alku lupaa hyvää loppupäivää. Lohduttaudun ajatuksella.Työpäivä päiväkodissa on helvetillinen. Saan kahdeksan tunnin aikana ylleni kaikki mahdolliset ruumiin eritteet ja kolme ruokalajia. Kun olen lähdössä kotiin, huomaan polkupyöräni varastetuksi. Kävelen kotiin viisi ja puoli kilometriä. Kotimatkalla ostan kaupasta kaksi litraa maitoa.Alaovella tajuan, että pissahätä on valtava. Ryntään portaat ylös ja kompastun. Sylissäni kantamani maitolitrat jäävät minun ja portaiden väliin huonoin seurauksin. Polvi tykyttäen raahaudun kotiin. WC-paperi on loppu. Kauhon lautaselle risottoa. Lautanen ei menekään mikroon suunnitellusti vaan osuu mikron alareunaan ja lipeää kädestäni. Lattialle. Väärinpäin. Risotot maassa, lautanen rikki. Siinä kohtaa tuli itku, risotto jäi lattialle ja minä painuin sänkyyn. En noussut loppupäivänä peläten aiheuttavani seuraavaksi maanjäristysen.

    VastaaPoista
  6. me oltiin eilen liinalla mummolassa illalla, ja hukkasin bussikorttini sillä matkalla. heihei 80e, ajattelin käyttää lasten pienistä vaatteista saadut rahat johonkin superkivaan ITSELLENI niin joudun ostamaan bussikortin. täällä se vasta kallista on busseilla, keskustaan 5e ja hikinen tunti vaihtoaikaa (täältä keskustaan 50min) joten eipä ehdi vaihtamaan oikeastaan ikinä) jos vien isommat lapset huomenna jumppaan niin sen matkan bussikulut on jotain vajaat 20e ;)

    VastaaPoista
  7. Voi, mua oikein ketuttaa sun puolesta. Toivottavasti huominen sujuu paremmin ja hoitolaukku löytyy!

    VastaaPoista
  8. Kiitos päivityksestäsi! Mä poltin pohjaan tänä aamuna kaurapuurot. Kahdesti. Kolmatta kertaa en enää uskaltanut kokeilla. (Eipä olisi tosin ollut puhdasta kattilaakaan.) Viime yön jäljiltä sekä ajatus että fyysinen toiminta on kuin hidastetusta filmistä ja mietin, mitä uskallan tänään edes yrittää. Jei! Riisi ei näköjään ehtinyt palaa pohjaan, huomasin sen viime hetkellä...

    VastaaPoista