Social Media Icons

perjantai 11. marraskuuta 2011

Muistot talteen

5 kommenttia , , , , , , Share It:
Minä en ole päiväkirja-ihmisiä. En pedantti, en tarpeeksi viitseliäs. Erilaisia päiväkirjoja, kalentereita, muistivihkoja ja lehtiöitä löytyy silti kymmenittäin. Ne ovat täynnä äänekkäitä valitusvirsiä petollisista ex-poikaystävistä, nykyisestä poikaystävästä, vanhemmista (voi kyllä, kukaan ei ole täydellinen eikä kukaan välty purkautumisiltani) ja työkavereista. Niissä on pöytälaatikkorunoja ja Timo Soinin pilakuvia. Blogia aloin kirjoittamaan, jotta voisin säästää jotain muistona elämäni mullistavimmasta asiasta - raskaudesta ja vauva-ajasta. Arvelin, että kestäisin katsoa jättisuurta mahaani ilman palavaa halua polttaa todistusaineistoa. Toisin kävi Kristian on iiihana-ylistysvirsille Kristian on paska-päivänä päiväkirjan sattuessa näppien ulottuville teinivuosina (voi aikoja, voi tapoja).



Henkilökohtaisemmat muistot, kirjeet, valokuvat ja sen sellaiset olen tallettanut raskausaikana ostamaani valokuva-albumin sivuille. Siellä on merkintöjä raskausajalta, odottavia tunnelmia, kertomuksia meistä ja maailmasta. Halusin kertoa, minkälaiseen maailmaan Helmi syntyy. Että vuonna 2011 oli tuhoisa Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus, Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden ja Perussuomalaiset vaalit (lähestulkoon verrattavissa ydinvoimalaonnettomuuteen). Halusin kertoa, mitä lähipiirissämme ja suvussamme on tapahtunut odotusaikana. Kuinka juhlittiin ylioppilasjuhlia, valmistujaisjuhlia, viisikymppisiä, seitsemänkymppisiä. Ketkä erosivat, ketkä menivät yhteen ja kuka sai ajokortin.
Helmillä on kolme nimeä, joista kaksi tulevat jo edesmenneiltä isoisoäideiltäni. Muistojen kirjaan haluan liittää myös pienet tarinat ja kuvat heistä. Haluan kertoa kuinka isoisoäitini, jonka mukaan kolmas nimi annettiin, oli toisessa maailmansodassa leskeksi jäänyt kahden lapsen äiti, pieni ja pippurinen nainen, kädentaitoinen lukutoukka. Hän teki maailman parasta perunalaatikkoa jouluisin ja asui yksin kerrostaloasunnossaan loppuun saakka, yli 90-vuotiaanakin.
Joka kuukauden jälkeen olen kirjoittanut lyhyen koosteen Helmin kehityksestä ja kasvusta. Millainen hän on, mistä hän pitää, miten hän nukkuu, miten syö. Aika tuntuu kuluvan niin nopeasti ja kroonisen väsymyksen vuoksi mielestä pyyhkiytyy hävettävän nopeasti ensimmäisten hymyjen ajankohdat ja lempipuuhat. Onneksi on jotain, mihin ne kirjata ylös.



Ristiäislahjaksi saimme Kristiina Louhin ja Hannele Huovin Kun on oikein pieni-vauvakirjan (Tammi 2010). Siitä on tullut myös oikein rakas ja paljon tykätty muistikirja. Mukana on ihana lastenlaulu-cd ja hauskoja loruja ja runoja. Pidän kirjan kysymysten ja täytettävien kohtien pienistä, hauskoista yksityiskohdista. Esimerkiksi siitä, millainen sää oli, kun lähdettiin synnytysairaalaan. Tuskin muistaisin kymmenen vuoden päästä sen olleen niin sateinen maanantai iltapäivä, että H. joutui jättämään minut ensin yksin Kätilöopiston etuoville ja lähteä sitten etsimään parkkipaikkaa. Asiaan kuuluvien ensimmäisten soseiden ja askeleiden ajankohtien merkitsemisen lisäksi tilaa löytyy myös sukulaisten ensireaktioille raskausuutisista, isän ja äidin lempielokuvista, tämän hetken muotivaatteista, uusista innovaatioista (ja turhakkeistakin!). On helppoja rasti ruutuun, lusikkalapsi vai sormiruokailija-kohtia. Laiskankin vauvakirjan täyttäjän (allekirjoittanut kuittaa) on hauska täyttää kirjaa omaan tahtiinsa, koska tarkkojen päivämäärien syynäysten (lisäksi) kirjasta löytyy muutakin kirjoitettavaa.
Väritys ja kuvitus on ihanan lapsekas ja freesi. Suosittelen!

5 kommenttia:

  1. "Perussuomalaiset vaalit (lähestulkoon verrattavissa ydinvoimalaonnettomuuteen)."Ihanaa, olisinkohan kanssasi samaa mieltä myös politiikasta?!:D (Ja ehei, en sotke politiikkaa pahemmin äitiblogiini, politiikalle on oma bloginsa.)Ja paremminhan sinä olet muistoja talteen ja vauvakirjaan kirjoitellut kuin minä! Ja et muka ole päiväkirja-ihmisiä. PYH! Höps. Katopas nyt peiliin Sascia :)

    VastaaPoista
  2. Hih! Meilläkin on tuo kirja ja itsekin laitoin Obaman tärkeäksi henkilöksi maailmalla. Yritin pinnistää, että keksisin muita, mutten kyennyt.. :DKristiina

    VastaaPoista
  3. Poikkeama, en ole poliittisesti kovinkaan aktiivi, minulla on kantani mutta Helmi ei kulje Kookomus-body päällä eikä takissa roiku puolueheijastimia. Timo Soinia ja Persuja fanitan yhtä paljon kuin naapuritalomme bilettäviä aasialaisia. :D On multa joskus kysytty, mitä mieltä olen, ketä äänestin ja muuta, mutta se ei mun(kaan) mielestä kuulu äitiysblogeihin. Itse olen kotoa saanut aika neutraalin latauksen politiikkaa. Ei siis ole viety saunan taakse ja sanottu että homoksi et ryhdy, puhelinmyyjältä et osta mitään ja äänestät demareita. Me ollaan oltu mukana äänestämässä lapsesta saakka ja seurattu vaalituloksia, mutta that's all. Jos olen kysynyt, on mulle vastattu. Ja samalla periaatteella tahdon mennä kotonakin, omankin lapseni kanssa. Puutun asiaan vain, jos Helmi alkaa lukea Jussi Halla-Ahon blogia pilke silmäkulmassa. :DMiten teillä? Mitä olet ajatellut?Mä olen oikeasti tosi huono täyttämään mitään säännöllisesti. Onneksi mulla on blogi ja lukijoita, jotka tuikkaavat muistutussähköpostilla, jos teen liian pitkään blogikuolemaa. ;)Kristiina, mäkään en keksinyt muita ihmisiä! Uutiset on meillä lähinnä taustamölynä kun luen naistenlehtiä, joten jonkun Nobel-voittajan nimen kirjoittaminen (lue: googlaaminen) olisi vähän paksua, heh!

    VastaaPoista
  4. No minä kyllä fanitan yhtä puoluetta, mies sen sijaan äänestääkin melkein kaikkia muita paitsi omaani. Ja omalla inhokki listallani on persut. Silti Timo Soini on kyllä jämäkkä ja perustelee asiansa hyvin. Sen sijaan halla-ahot ja hakkaraiset saa kylmiä väreitä ja naurukohtauksia aikaiseksi. :D Meilläkään ei minun lapsuudenkodissani käsketty äänestää tiettyä puoluetta vaikka politiikka olikin esillä. Ja oman puoluevalintani tein 15v hujakoilla luettuani ja tutustuttuani paremmin jokaiseen puolueeseen. Ja koska miehen kanssa kannatamme eri puoluevärejä, saa sofiakin aikanaan valita omansa. Toki toivon että politiikka edes jossain määrin häntäkin kiinnostaa ja perusasiat olisi hallussa. Toki huolestun myös, jos lapseni alkaa halla-ahoa, hakkaraista tai taina kovalaista fanittaa. (Taina, tuo ylellä esiintynyt kehitysvamma-kammoinen rasisti. Kyllä. Rasisti.)Mutta muuten äiti- ja lapsiaiheisessa blogissa puolueella ei ole väliä. Asioista voi olla samaa tai erimieltä mitä lastenkasvatukseen tulee tai muihin käytnnönjuttuihin eikä se kyllä politiikkaan liity. :D Erimielisyydet ja väittelyt tosin nostattaa mieltä ja tunteita aina ja mikäs sen kivempaa!

    VastaaPoista
  5. Haha, voi tuota Kristian-aikaa... :-) Sulla oli Kriden kaa vaikeaa ja mulla taas Askon. Mulla on myös vanhoja päiväkirjoja missä päivittelen Askosta kaikkea. Voi meitä pieniä.Sun blogi on ihana. Sun teksti on sujuvaa ja tykkään lukea tätä. JEE!

    VastaaPoista