Social Media Icons

maanantai 28. marraskuuta 2011

Kuka, mitä, häh

11 kommenttia , , Share It:


Helmi on saavuttamassa puolen vuoden kunnioitettavaa ikää. Koko raskausajan koetin enemmän tai vähemmän sulkea silmäni siltä tosiasialta, että vauvasta kasvaa joskus vähemmän-vauva, taapero, lapsi, teini nuori, aikuinen. Taaperon uhmaikä ja nuoruusikä ensirakastettuineen tuntuu aika kaukaiselta, vielä. Tottavie, se on edessä, mutta hämärimmältä tuntuu se ensimmäinen vuosi. Ajatella, miten paljon täytyy pienen ihmisen oppia ja kehittyä yhdessä ainoassa vuodessa.
Reilut viisi ja puoli kuukautta sitten eräänä maanantai-iltana rinnalleni nostettiin pieni ja avuton mytty. Se osasi vain imeä ja huutaa. Mutta onneksi hän lähinnä tyytyi imemään, ruokailemaan. Ensimmäisen yön pelkäsin, koska en osannut vaihtaa vaippaa, eikä kukaan enää avannut iltayhdeltätoista siihen liittyvää salatiedettä lapsivuodeosastolla. Sairaalasta pois päästessämme olin vakuuttunut, että vielä henkilökuntaa rankaistaisiin julmasta lastensuojelurikkomuksesta - antaa nyt niin pieni ja helposti särkyvä paketti osaamattomille vanhemmille! Onneksi ajan mittaan olen saanut varmuutta lastenhoitoon, uskaltanut muodostaa omia mielipiteitä lastenkasvatuksen suhteen. Hiljalleen alan ymmärtämään, mitä tarkoitetaan sillä, että jokainen on paras äiti omalle lapselleen.
Mutta kuka Helmi on, paitsi meidän ainokaisemme, kesäkuussa syntynyt esikoislapsemme, joka vilahtelee kuvissa ja teksteissä? Mitä hän jo osaa, mitä hän harjoittelee? Mitä hieman alle puolivuotias lapsi tekee?
Tiedättekin, että hän on oikea Drama Queen, jonka huonotuulisuuden kuulevat naapurit kahtakin kerrosta alempana. Mutta oikeastaan, oikeasti, hän on suurimman osan aikaa mahdottoman hyväntuulinen ja iloinen. Hän innostuu herkästi, nauraa, hymyilee, kujertelee. Hän pitää musiikista ja hyppykiikusta.
Kaksi kuukautta sitten Helmi pyörähti ensimmäisen kerran selältä vatsalleen, eikä mikään ole pidätellyt häntä sen jälkeen. Öisin hän kierähtelee vatsalleen unissaan ja herää pirun kiukkuisena, ymmärtämättä lainkaan, miten on päätynyt raapimaan tapetteja ja nakertamaan tyynynreunaa. Vaipanvaihdosta tuli puolentoistasekunnin varikkokäyntien sijaan pitkällisiä tahtojentaistoja, kun julma mutsi ei voi ymmärtää, että pesukoneen johdon repiminen tai kylpyhuonelaattojen taputtaminen on to do-listalla ennen turhia kangasvaippoja.
Kuukausi sitten hän löysi jalat. Ihanat jalat. Niiden koskettaminen, imeminen ja nuoleminen on pakollista, eikä hän voi sietää turvakaukaloa, joka turvavöineen rajoittaa tällaista mielipuuhaa. Samoihin aikoihin alkoivat kiinnostaa peilit ja oma peilikuva. Mielileluksi muotoitui hetkeksi Tarjoustalon viiden euron meikkipeili.
Viikonlopun alla Helmi nousi ykskantaan istumaan ja istuu nyt tukea vasten esimerkiksi sängyssä. Eilen hän lähti liikkeelle, hitaasti ja varmasti - taaksepäin. Viikonloppuna meille myöskin selvisi, miksi ihmiset puoltavat neppikiinnitteisiä vaippoja tarrallisten sijaan. (Tähän väliin sanottakoon, että kuumakallemme nukkuu usein makuupussissaan pelkässä aluspaidassa, vaipassa ja sukissa). Tänä aamuna minua nimittäin odotti melkoinen yllätys, kun nuori neiti oli saanut itse revittyä vaipan tarrat auki, peruuttanut sängyn jalkopäähän ja roiskaissut maitokakat muumilakanoille. Helmi itse kuitenkin hirnui ilosta vielä pesullakin.
Olemme aloittaneet kiinteiden ruokien maistelemisen sormiruokaillen, hyvällä menestyksellä. Kaiholla ajattelen loppuvaa täysimetystäni, yritän olla takertumatta, iloita kasvusta ja kehityksestä.

Ja nyt odottelemme toista puolivuotista liikkellelähtöineen, puuroineen, hampaineen.. Ensimmäistä joulua, kevättä. Keinumista, mansikoita. Onneksi sinne on vielä pitkä matka. Saa rauhassa kasvaa, omaan tahtiin.

11 kommenttia:

  1. tästä saa varmaan kuraa niskaan, mutta otan sen riskin. ;) tiedät varmaan, että täysimetys on väärä termi, jos lapsi saa muutakin ravintoa. virallisen määritelmän mukaan lapsi, joka on saanut esim. lisämaitoa sairaalassa kerrankin, ei enää ole täysimetetty. pääasiallinen imetys sen sijaan kuvaa ruokailuanne kuvailusi perusteella mainiosti, eikä siihen tarvitse suhtautua siten kuin se olisi jotenkin huonompi saavutus! :)- maija

    VastaaPoista
  2. Pääsi melkein itku tuota viimeistä kappaletta lukiessa, niin samat fiilikset täälläkin...

    VastaaPoista
  3. Ano, neuvolakortissa lukee "lapsi täysimetyksellä", joten oli pakko tarkistaa asia. " Vauvaansa voi pitää terveellisyyden, turvallisuuden ja helppouden kannalta täysimetettynä, vaikka tämä olisikin saanut synnytyssairaalassa pieniä lisämaitoannoksia tai satunnaisesti korviketta pullosta. Tosin imetyksen ja äidinmaidon vaikutuksiin vauvan suolistossa ja elimistössä saattavat vaikuttaa jo ensimmäiset, pienet määrät "vierasta ainetta".Jos vauva ei ole vielä aloittanut kiinteitä ruokia, hän on joko täysimetetty, osittaisimetetty (osittain korviketta, osittain rintamaitoa) tai saa äidinmaidonkorviketta. "Helmi on siis saanut eläessään ehkä kaksi kertaa korvikemaitoa 50ml verran (ei suostu syömään pullosta, enkä ole ollut koskaan pitkää aikaa poissa) poissaollessani. Täysimetyshän on tietysti päättynyt nyt, kun viime viikoilla aloitettiin kiinteiden maistelu. Mutta tosiaan, Helmi ei ole tavanmukaisesti muuten saanut mitään lisäruokaa, ja ainakin neuvolassa se tulkittiin täysimetykseksi. :)Ihana tietää, etten ole ainoa haaveilija ja haikailija, (kohta entinen?) sadan kilon keijukainen. ;)

    VastaaPoista
  4. ihana body :)mahdankohan mä päästä shoppailemaan ihania pinkkejä vaatteita kesällä :)

    VastaaPoista
  5. Ihana Helmi :) Musta tuntuu, että vastahan mä luin sun blogia kesällä ja odottelin millon tulee vauvauutisia. Ja vastahan se synty. Aika tuntuu kyllä menevän aivan uskomatonta vauhtia!

    VastaaPoista
  6. Ensinnäkin viitaten tuohon ekaan kommenttiin, mitä väliä edes on millä termillä vauvan ruokailua kutsuu - melkoista hiustenhalkomista ;) Onnittelut saavutuksesta joka tapauksessa! Itse haikein mielin oon joutumassa ilmeisesti luopumaan koko imetyksestä, kun poika ei vain enää halua sitä (juuri koskaan) ja ei tuo maidontulo oikein pysy hyvänä jos n. Kerran vuorokaudessa imettää :( mulla on siis poika joka syntyi torstaina samalla viikolla kuin teidän Helmi. Muistan kuinka kateellisena luin täältä että ootte lähteneet laitokselle, tuntui että on se niin väärin kun meillä oli la jo 3.6. ja ei merkkiäkään synnytyksestä :D no lopulta rv 41+6 se sitten tapahtui :) on se ihmeellistä tuo lapsen kehitys, kun tosiaan pienestä rääkyvästä nyytistä on kehittynyt jo näin iso poika joka osaa jo vaikka mitä. Aika samoja juttuja meilläkin osataan kuin mitä tuossa kirjoituksessasi kerroit Helmistä. Istumaan ei kyllä vielä itse ole noussut, paitsi sylissä tuettuna. :) meillä loppui täysimetys jo 2kk jälkeen kun en saanu itkua loppumaan muulla kuin antamalla lisäksi korviketta - että nälkä kai sillä siis oli. Siitä lähtien syönyt rintaa ja maitoa, ja 4kk lähtien jo maisteltu soseita. Nyt tässä viime päivinä on sairastettu eka oksennus-ripulitauti (on muuten aivan järkyttävän kamala tauti vauvalla!:( ) niin on tuo soseruokailu muutamaksi päiväksi jäänyt mut palaillaan siihen taas pikku hiljaa.Oon seurannut tätä blogia jostain alkuvuodesta (? muistaakseni:D) lähtien, kun huomasin että meille on tulossa vauvat niin lähekkäin. Tykkään sun tyylistä kirjoittaa ja luen tätä varmasti jatkossakin :) oon vaan äärimmäisen laiska kommentoimaan, enkä edes muista olenko koskaan aiemmin mitään viestiä tänne jättänyt. Mukavaa alkutalvea teille, terkkuja ihanalle Helmille ;)

    VastaaPoista
  7. Mullakin pääsi melkein itku tätä lukiessa, meillä täytettiin sunnuntaina huimat neljä kuukautta ja sama on edessä :( <3

    VastaaPoista
  8. blueberry: Minusta hiustenhalkomiseksi voidaan katsoa, jos arkielämässä väitetään, että pumpattua äidinmaitoa saanut ei olisi täysimetyksellä, mutta mielestäni on ihan kohtuullista huomauttaa, että kiinteitä maisteleva vauva ei ole täysimetyksellä. Eikös tämän pitäisi olla aivan selvä juttu, että täysimetys tarkoittaa sitä, että vauvan suuhun päätyy tarkoituksella vain ja ainoastaan äidinmaitoa? Oikean terminologian peräänkuuluttaminen voi tuntua nipotukselta, mutta kyllä me ihmiset ymmärrämme toisiamme puolin ja toisin paremmin, mikäli sanoja käytetään oikein. :) Erityisen tärkeää tämä on virallisissa yhteyksissä (esim. neuvola, tutkimukset) jos moni äiti vastaa virheellisen käsityksensä mukaan täysimettäneensä 6kk, vaikka oikeasti kyse oli 4kk täysimetyksestä, niin sehän lisää laajemmasta porukasta vedettyjen johtopäätösten epäluotettavuutta. Tällaisilla arjen pienillä jutuilla voi olla iso merkitys tutkimusmaailmassa.

    VastaaPoista
  9. Moka on minun, luin tekstini kertaalleen. Tarkoitin siis LOPPUNUTTA täysimetystäni. Me aloimme siis viikolla antamaan kiinteää ruokaa.

    VastaaPoista
  10. :-D Just meinasin tulla kommentoimaan, mutta Sascia ehti itse ensin (kun tuossa hetki sitten kävin lukemassa, että olin saanut kommentin =D), että ehkä tuossa olisi pitänyt lukea "loppunutta" eikä loppuvaa - jos nyt muka niin tarkkoja pitää olla. Ajattelin vain, että ei liene niin kauhean suurta merkitystä (tutkimuksellisesti tai muutenkaan?), jos täällä jotain "väärää" termiä käyttää :-) Mukavaa alkutalvea ja joulun odotusta kaikille joka tapauksessa!

    VastaaPoista
  11. Suloisia ootte molemmat, lapsi sekä äiti :) Oli kiva tutustua :)

    VastaaPoista