Social Media Icons

perjantai 4. marraskuuta 2011

J-sana ja yhteinen aika

6 kommenttia , , Share It:
Saanko sanoa sen, saanhan jo? Kohta on joulu! Vuosikausiin en ole ollut joulusta näin innoissani. Teinivuosien I fucking hate christmas-julistusten jälkeen joulusta intoutuminen todistaa vain, että olen kasvanut ihmisenä vain kasvaakseni äitini kaltaiseksi - jouluihmiseksi.
Lasisydän roikkuu ikkunassa ja olohuoneen somisteet ovat salakavalasti saaneet punaisen sävyjä osakseen. Helmiä odottaa pari pakettia jo kaapissa, joulun ruokalista ostoslistoineen on miltei lyöty lukkoon (voi kyllä, olen aivan täpinöissäni!), joulukuusesta (not going to happen) neuvotellaan. Ainoastaan joulusiivouksen suhteen olen pitänyt matalaa profiilia.



Illalla Helmin nukahdettua olen ottanut tavaksi sytyttää kynttilöitä, nostaa jalat ylös ja juoda kuumaa juomaa, tähän vuodenaikaan luonnollisestikin glögiä. Eilen H. liittyi seuraani. Kuuma juoma lämmitti kroonisen kylmiä jalkoja villasukkia tehokkaammin ja piparkakut homejuuston kera maistuivat ainakin kolmetoista kertaa paremmilta seurassa nautittuina. Katsoimme huonoa elokuvaa. H. kielsi tuijottamasta. Häntä. Ensimmäisen kerran Helmin syntymän jälkeen näin miehen, joka ei vain asu saman katon alla. Muistin, miksi olen tässä juuri hänen kanssaan. Lupasimme olla enemmän kuin vanhemmat.
Yhteisen ajan puute ei ole johtunut ajanpuutteesta. Väsyneineinä aamuina, hiljaisten ja yksinäisten hetkien jälkeen on vain sellainen älä puhu mulle-olo. Minä olen perusluonteeltani ihminen, joka kaipaa paljon omaa aikaa. Kotiäitiys on ihanaa, ihanan yksinäistä. Väsyneenä ei tarvitse päästää suustaan mitään järkevää, ei tarvitse olla sosiaalisesti skarppi, ei tarvitse esittää, miellyttää. Yhteiselle ajalle ei ole ollut halua eikä jaksamista. Kun koko päivän odottaa kelloa katsoen, että toinen tulee kotiin, jolloin tietää voivansa ihan todella hengähtää, käydä yksin kaupassa tai kirjastossa, on päällimmäisenä tunne, ettei yksinkertaisesti jaksa kiinnostua tai kuulla, mitä toinen on tehnyt. Pitäisi. Mutta useimmiten en vain jaksa. Tänään kuitenkin kuuntelin auliisti kertomusta kasvistortilloista ja puulajikkeista. Niin, ja epätoivoisia joulukuusilobbausyrityksiä.

Nyt odotan joulua. Ensimmäistä joulua perheenä. Silloin voimme kummatkin hengähtää. Hengailla pyjamat päällä ja syödä hapankorppuja. Katsoa lastenelokuvia ja pelata lautapelejä.

Onko muita jouluintoilijoita? Miten vietätte aikaa yhdessä, perheenä tai pariskuntana? Miten vietätte joulua (vai vietättekö ollenkaan)?

Hauskaa viikonloppua kaikille!

6 kommenttia:

  1. En halua olla ilonpilaaja mutta itse joulua viime vuonna tuossa vauvavaiheessa viettäneenä, älä lataa siihen liikaa odotuksia.Kun on niin pitkään jaksamatta kuunnella toista ja muuten hormonipöllyissään niin kauheasti suunniteltu ihana hengähdyshetki kynttilänvalossa molemmat nauttien ei ollutkaan ihan niin simppeliä toteuttaa kuin miltä se minun päässäni kuulosti.Tämä pätee toki muihinkin asioihin, hillitön hypettäminen luo paineita joilla on tapana purkautua. Juuri silloin kun sitä hypetettyä ihanaa yhteistä aikaa piti olla. On paljon hankalampi kaivaa sieltä arjesta niitä yhteisiä hetkiä, miksi siihen itseasiassa tarvitaan joulu, että niitä on? Meillä ollaan yhdessä kun ehditään. Joskus se on keskellä yötä kaoottisten töiden ja yksivuotiaan, töiden ja opiskelun kanssa. Silloin tartutaan hetkeen jos molemmat ovat hereillä, O nukkuu ja jaksamme. Juodaan vaikka kahvia ja leiriydytään olohuoneen matolle niinkuin ennen vanhaan. Tämän vuoden joulu on vielä auki. Katsotaan sitten lähempänä. :D

    VastaaPoista
  2. Olen seuraillut blogiasi jo pidempään, mutta en kertaakaan kommentoinut. Nyt pakko kommentoida! Vaikak itse olen saanut "vasta" ihanat neljä viikkoa kokea äitiyttä olen huomannut saman, että odotan joulua niin paljon vaikka aikasemmin olen aina ollut jouluvihaaja (siksi ehkä että sitä kaupallistetaan mieestäni liikaa) mutta nyt kun oma lapsi on tässä haluaa hänelle luoda ne ihanat joulumuistot jo alusta asti! Joten äältä ilmoittautuu ehdottomasti yksi jouluintoilija! :)

    VastaaPoista
  3. Mikä putki sulla on kamerassasi? Tosi onnistuneita kuvia!

    VastaaPoista
  4. ihana postaus!! mä ootan joulua niiiin paljon, joka vuosi kyllä sama juttu joka sit huipentuu jouluaattoon, aina yhtä ihanana <3 tämä aika tästä jouluaattoon on just parasta, tämä odotus ja fiilistely ja tunnelmointi!ihanaa joulunodotusta sinulle :)

    VastaaPoista
  5. Täällä ilmoittautuu tuore jouluintoilija, sekä äiti. Ennen en ole joulusta niinkään intoillut jo lukakuun lopulla. Äidiksi tuleminen on muuttaanut niin montaa asiaa, muunmuassa joulun, meitä on nyt kolme, olemme perhe. Mutta lasken myös poikamme isovanhemmat sekä enon ja tädit perheekseni, joten vietämme joulua perheen kesken. Osan joulusta minun vanhempieni ja veljeni kanssa, osan mieheni vanhempien ja siskojen kanssa. Kynttilät valaisevat myös meillä iltaisin ja kertovat joulun tulosta punaisissa väreissä :) Joulukuusta meille ei kotiudu, koska vietämme niin pienen osa joulusta pienessä kaksiossamme, että kuusesta olisi enemmän vaivaa kuin iloa :(

    VastaaPoista
  6. Täällä myös joulurakas ihminen.En vain ole antanut itselle lupaa laittaa mitään joulutavaroita esille ennen joulukuuta (tai ekaa adventtisunnuntaita), vaikkakin ens viikolla laitan "jouluverhot" ikkunoihin ja joulutorttuja tein viime kuussa kun teki mieli.Meillä miehen kanssa kolmas yhteinen joulu ja aikeissa olisi aatto olla ihan vaan kotona, jollei sitten enolla tarvita joulupukkia :D, joulupäivä mummulaan naapurikuntaan ja tapanina tampereelle :D On siinnä vilinää vaikkei vielä omaa ihmislasta olekkaan (karvaiset versiomme tosin aiheuttavat varmaan tilanteita). Ja harkinnassa jopa eka oma joulukuusi (tiedän kamalaa hehkutusta mutta entäs sitten)

    VastaaPoista