Social Media Icons

maanantai 17. lokakuuta 2011

Selkään, hop!

12 kommenttia , , Share It:

Olettekin saaneet lukea liinoista ja kantamisesta aika paljon viime aikoina, tiedän. Älkää silti heittäkö pyyhettä kehään suhteeni, tämä riittää tältä erää, palaan luultavasti kantoasioiden tiimoilta linjoille vasta omalla Kantokiertue-vuorollani. Hepuli-Helmin ilmaannuttua kuvioihin on jouduttu turvautumaan tällaisiin ratkaisuihin. Kantoliina-tai reppu, oli se malliltaan mikä tahansa, on järjettömän kätevä ulkona liikkuessa paikoissa, joihin ei vaunuilla ole asiaa. Esimerkiksi pienissä kaupoissa, kauppakeskuksissa, pankeissa, kahviloissa, hisseissä.... Meidän vaunukellarimme on lukkojen ja kahden oven takana, joten aamupäivän kolmensadan metrin matka lähikauppaan maitopurkkia hakemaan taittuu vaunuja kätevämmin liinassa.

Mutta mitä tulee kotona kantamiseen... Edessä kantaminen on ok, kun ei tarvitse kykkiä tai kumarrella. Valitettavasti, lukuisista pyynnöistäni huolimatta, meillä ei vieläkään käy siivooja (varmaan mursin nyt teidän kaikkien käsitykset mun arkeni ylitsepulppuavasta glamourista), joten tiskikoneen & pesukoneen tyhjennyksen ja täytön, sängyn petaamisen ja muut kotiaskareet hoidan minä itse. Ja rinnasta töröttävä vauva on toisinaan kotitöitä tehdessä tiellä. Oi mutsi mutsi näytti tavatessamme kuinka neliöliinalla voi kantaa selässäkin ja pienen harjoittelun jälkeen sain kun sainkin Helmin sujautettua kyljen kautta selkään yksin. Kun rohkenin kokeilemaan, yllätyin kuinka helposti se kävikään! Toista voi olla pitkän sidottavan liinan kanssa...
Itselläni on Tulin Mei Tai-neliöliina kokomustalla kuosilla, jonka hyvät pehmusteet lisäävät kantomukavuutta, eikä liina paina hartioita. Selässä kantaessa kyykkäminen ei tunnu ollenkaan pahalta ja saan hoidettua päivittäiset askareeni ongelmitta. Pienenä miinuksena sanottakoon, että tutin laittaminen suuhun on melkoista akrobatiaa. Isona miinuksena sanottakoon, että kun kyykistyin, ja Helmi puklasi paidalleni, ei sen pois pyyhkiminen onnistunutkaan ihan noin vaan. Tämä tuntuu pieneltä siihen verrattuna, että hampaiden harjaus, imurointi, vaatekaapin siivousoperaatio ynnä muut aamun askareet sujuivat aiempaa rauhallisemmin.
Ja kyllä, kyllä Helmi on lattialla ja sitterissäkin. Tunti ennen päiväunia on meillä nykyään vain aika, jolloin äitiin ripustautuvan itkuisen ipanan rauhoittaminen käy helpoiten halittelemalla, sylittelemällä tai kantamalla. Minä kannan, koska voin tehdä muutakin kuin turhautuneena katsoa kelloa ja pyykkivuorta. Päiväuniaika on minun omaa, pyhää aikaani.
Ohjeita lapsen helppoon selkään laittamiseen ja neliöliinan sitomiseen löydät kuvasarjana kirjallisine ohjeineen täältä. Tuli-kantorepun selkään laittamiseen löytyy täältä oma, suomenkielinen videonsa.

PS. Naamani ei tarkoituksella ole leikkaantunut pois kuvista. Nälkäinen ja venkoileva - liinassa jo piiitkän tovin viettänyt - lapsi, järjestelmäkameran vääränlainen objektiivi ja kehoni luontainen notkeus joka on täytetyn vesipuhvelin luokkaa vain tekevät tähtäämisestä hankalaa. Miten te hoidatte asukuvat sun muut, kertokaahan?

12 kommenttia:

  1. Kokeile peilin kautta :)

    VastaaPoista
  2. Sillä me on nyt tähän asti mentykin... :)

    VastaaPoista
  3. Jalusta ja kameran itselaukaisin? :)

    VastaaPoista
  4. Jalusta olisikin kova juttu! Ja oikeestaan hyvä kamerakin olisi ihan kiva. :D Mulla on appivanhemmilta lainassa järkkäri, en tiedä, onko siinä itselaukaisin ominaisuutta, pitää kai alkaa kyyläillä omaa..

    VastaaPoista
  5. selässä kantaminen on kätevää, mutta sitä ei kai suositella alle 6kk ikäisille siksi, että vauva ei saa äitiin katsekontaktia samalla tavalla kuin edessä tai lonkalla. joku asiasta enemmän tietävä voi kertoa lisää?

    VastaaPoista
  6. Mulle tuli kans mieleen, että saako noin pientä kantaa selässä? Lähinnä nousi mieleen sen takia, kun oon miettinyt, että koskakohan tota meidän jäpikkää (5,5kk ja 8kg) sais alkaa kantaa takana? Musta vähän tuntuu, että ei kuitenkaan vielä, joten ei välttämättä Helmillekään oo hyväksi.Mutta siis musta tuntuu, että sä oot tällä hetkellä niin paljon enemmän syventynyt kantamiseen, että tiedätkö milloin saa kantaa takana? :)

    VastaaPoista
  7. Kyllä ihan vastasyntyneenkin voi laittaa kantoliinalla selkään. Tärkeää on muistaa:1) Lapsen jalkojen asento - polvet koukussa, peppu polvia alempana, kangasta polvitaipeesta polvitaipeeseen!2) Lapsen selän tukeminen - Kangasta pitää olla napakasti ympärillä, selkä pyöreänä C-kirjaimen muotoisena, ei suorana. 3) Lapsen pään tukeminen. Ihan pienenä lapsi ei osaa itse tukea itseään eikä pysty hallitsemaan liikkeitä, joten riittävä tuki niskalle, etenkin silloin jos lapsi nukahtaa.Nyt ei ole mulla tähän hätään lähdettä ilmoittaa, mutta jostain olen lukenut, että selkäpuolella kantoliina olisi ok vaikka heti vastasyntyneestä lähtien, mutta kantorepuilla ja neliöliinoilla pitäisi kantaa vasta sitten kun lapsi osaa itsenäisesti istua. Johtuisikohan se siitä, että repussa/neliöliinassa asento on selkeästi istuva ja lapsi on pyllynsä päällä kun liinassa selkä on enempi kaarevana, vauvalle ominaisemmassa asennossa. Me taidettiin aloittaa selkäharjoittelut neliöliinan kanssa n. 6-7kk ikäisenä. Silloin lapsi alkoi olemaan liian iso edessä kannettavaksi, en jaksanut enää tehdä 11 km vaellusta lapsi edessä, joten selkään oli laitettava...

    VastaaPoista
  8. anni, miten kantorepulla tai neliöliinalla selässä kantaminen eroaa edessä kantamisesta? jos siis väline sama? manducassa selässäkantamisen painoraja on 8kg, mutta sekin kai vaihtelee milloin sen saavuttaa. nim.merk. meidän 4,5kk ikäinen on sen kokoinen, muttei todellakaan osaa vielä istua (kovaa on yritys ja saa puskettua itsensä ylös jos äititörkimys kehtaa yrittää pitää sylissä kehtoasennossa).

    VastaaPoista
  9. Mä en yhtään tykkää siitä, että blogistien kimppuun hyökätään kommettilootassa, mutta tämä ei nyt oikein näytä hyvältä. Siis ei kai noin pientä kannata selkään laittaa. Eikö sille tule vähän turvaton olo siellä, vaikka lähellä onkin. Varmasti tuon ikäistä jaksaa kantaa ja pitäis kantaa edessä, siinä sillä on turvapaikka ja hyvä olla.Ja sitten tuo asento, eikö se ole turhan pystyssä? Tai ainakin kuvassa siltä näyttää, voihan olla että kuvakulma hämää, mutta itsestäni näyttää vähän tuhan jämäkältä asennolta. Selän pitäisi olla pyöreämmällä noin pienellä.Yleensä näkee vasta niitä lähemmäs taapero ikäisiä selässä, joten tämä vain pisti hälyyttämään. Malttakaa nyt vaan odottaa, vaikka kotitöiden puolesta kätevämpää olisikin.

    VastaaPoista
  10. Selässä kantamisen suhteen pitää tuntea vauvansa. Ensinnä pitää tietysti olla sen verran jämäkkä vauva, ettei pään kannatteleminen tuota mitään vaikeuksia (pitkällä kudotulla liinalla tosin voi laittaa vastasyntyneenkin selkään, mutta silloin pitää todella tietää mitä tekee). Toiseksi tuo turvallisuus- ja informaatiotulva-asia. Monelle pienelle vauvalle selän takana oleminen on varmasti pelottavaa, eikä silloin tietenkään kannata lähteä ulos markkinahumuun vauva selässä. Mutta jos ollaankin vaan kotioloissa, jossa ympäristö on tuttu ja peilistä voi ottaa katsekontakita vaikka minuutin välein, niin asiassa ei varmasti ole mitään ongelmaa :)Itse olen pitänyt vauvaa selässä neliöllä, repulla tai pitkällä liinalla 4 kk alkaen, vain kotona. Liinalla sidonnan+lapsen saa muuten ylemmäs kuin repulla, jolloin sivusilmälläkin saa katsekontaktin.

    VastaaPoista
  11. Neuvolalääkäriltä asiasta kyselin ennen kun uskaltauduin Helmiä selkään heittämään. Saatiin hyväksyntä. Tyty on ollut aina hyvin jäntevä ja neuvolassa aina hämmästellään kuinka hyvin hän kannattelee itseään. Helmiä selässä olen kantanut kotona pari kertaa (ympäristö tuttu ja turvallinen) ja kerran kirpparilla ja Helmi nukkui selässä (unituen kanssa) koko reissun. Kuvista varmaan näkee vähän huonosti, mutta tosiaan, päätä kääntämällä sain katsekontaktin lapseen. Uskon, että turvattomuuden uhatessa neiti käyttäisi kovaa äänimerkkiään, eikä sitä ole selässäkään kantaessa kuulunut.Kiitos kommenteistanne! :)

    VastaaPoista