Social Media Icons

torstai 20. lokakuuta 2011

Miksi en tee koosteita arkipäivistäni

14 kommenttia , , Share It:
Tykkään itse seurata kahdenlaisia vauvablogeja. Arkisia mitä me tänään tehtiin-blogeja ja äitiyden ja vauva-arjen ympärillä pyörivistä ilmiöistä, esineistä, innovaatioista ja ajatuksista koostuvia blogeja. Kumpiakin tarvitaan. Raskaus ja vauva-aika ovat yllättävän lyhyitä ajanjaksoja, ja on mukavaa ikuistaa sen aikaisia ajatuksia, kuulumisia ja arkista elämää noin yleisesti. Myöhemmin on varmastikin kiva lukea, mitä silloin puettiin päälle, miltä koti näytti, minkälainen kesä oli, millä fiiliksillä sitä tarpoi läpi yövalvomisten ja rintaraivareiden.

Minkä takia en kirjoita normaaleista arkipäivistäni? En siksi, että niissä olisi jotain salattavaa, vaan siksi, että en koe niissä olevan mitään erityisen tähdellistä. Facebook-kaverini ovat luultavasti siinä käsityksessä, etten koskaan tee muuta kuin leivon tai siivoan. Tai laitan ruokaa. Jos kurkkaisitte kulissien taakse, ihan normaaliin torstai-aamuun, näkisitte makuuhuoneen villakoirakennelin ja keittiön pöydällä avoimenaan lojuvan keittokirjan. Minä siivoan ja laitan ruokaa, koska on pakko. Ja paljoa muuta informaatiokynnyksen ylittävää en sitten teekään. Hampaiden harjaus, aamukahvi ja vauvan kanssa lattialla makaaminen Emmerdalen aamupäivän uusintoja katsoen - siinäpä on tiivistettynä aamutoimet. Päivän asut ovat kotona ollessa luokkaa imetysliivit, alushousut ja villasukat. Reissut kodin ulkopuolelle rajoittuvat vaunulenkkien lisäksi pääasiassa ruokakauppaan, pankkiin, postiin tai Kelaan. Toisinaan hurvittelen ja istun lähiostarin torin ulkokahvilaan kahvittelemaan eläkeläisten kanssa. Perjantaisin käymme vauvajumpassa, maanantaisin muskarissa ja satunnaisesti eksymme avoimeen päiväkotiin tai perhekerhoon, mutta siihen se sitten jääkin.
Ennen vauvaa olin aina menossa, aina liikeessä, aina suunnittelemassa jotakin, en koskaan kotona homehtumassa. Nykyään osaan nauttia kotona vietetystä ajasta, kiirettömistä kauppareissuista ja pitkistä suihkuista. On päiviä, jolloin pyykit saavat kasaantua ja tiskit lojua altaassa (toisinaan ehkä turhankin usein).

Mutta hei, never say never - tässä on mun päiväni kuvina (aamuisen ylösnousemuksen jälkeen, horroksesta selvittyäni).


H. ei lähde kovinkaan mieluusti kanssani kauppaan. Saan helposti kulutettua nimittäin minilähikaupassammekin tunnin. Sillä kaupassa, jos jossain, joutuu tärkeiden ja vaativien päätösten eteen, eikä sellaisia heitetäkään ihan lonkalta. Ostanko Presidenttiä vai Juhlamokkaa? Vai Reilun kaupan kahvia? Rasvatonta vai kevytmaitoa? Ruisvarrasleipää vai ruispuikuloita? Sitten on uutuustuotteet. Ja tarjoukset. Tekisinkö sittenkin kanaa, kun se on tarjouksessa, vaikka ostoslistallani olikin jauhelihakeiton ainekset? En varmaan koskaan pärjäisi tositeeveessä, kun ne aina tekee elämänsä vaikeampia päätöksiä ja sentään puhutaan huippu-uroksista, ihmisistä, eikä kahvilaaduista tai vessapaperista.

 
Ostin tapojeni vastaisesti muovikassin, koska kotona ovat roskapussit vähissä enkä halua naapurin Sirkka-Liisan tietävän läpinäkyvän roskapussin kyljestä, mitä kuukautissiteitä käytän. Enkä tietenkään voinut vastustaa kiusausta kantaa lähikauppani logolla varustettua kassia jonka sanomakin puhuttelee - "Olen kierrätyksen edelläkävijä" - ja värikin mätsää mustiin vaunuihin.
Helmi nukahti ilahdutettuaan ensin kanssashoppailijoita vartin mittaisella huuto-orkesterilla lähikaupassa.



Sitten nautin upeasta syyssäästä ja esteettisistä lähiömaisemista. Tiedonjanoisena ihmisenä pyyhälsin kirjastoon maksamaan liian pitkäksi venyneestä tiedonjanosta, jota myöhästymismaksuksikin kutsutaan. Kirjaston yleisövessaan uskaltauduttani pääsin ihailemaan lähiönuorten mielenilmaisuja. Kirjastotädin kanssa kauhistelin lähipostimme lakkauttamispäätöstä ja poliittisesti aktiivisena ihmisenä rustasin nimmarini sitä vastustavaan adressiin.


Kirjastosta mukaan tarttui elämäntapaopas, Dr. Philin käsialaa, kuinkas muutenkaan. Siinä televisio-ohjelmassa kiteytyy hyvin kaikki, minkä koen viihteelliseksi. Vahingonilo, skandaalit ja "skandaalit", tositv ja american dream. Teeveetohtori antaa elämäntapaohjeita tyylillä "Steve, älä petä vaimoasi, se ei tunnu hänestä mukavalta" ja vieraana oleva tuhti keski-ikäinen mies nyökyttelee nöyränä ja ymmärtäväisenä. Yleisö taputtaa haltioissaan, kyyneleet silmissä - kauan eläköön Dr. Phil!


 Olisin luultavasti koonnut isommankin saldon kirjoja, mutta Lahdessa asuva isäni sattui olemaan siskoni kanssa Helsingissä, ja kysyi voisiko piipahtaa kahville. Tuli perseen alla ryntäsin kotiin ja pahoittelin jo valmiiksi puhelimessa sotkuista kotiamme. Parinkymmenen vuoden kokemuksen turvin hän ei silti vaikuttanut erityisen kummastuneelta nähdessään keskellä olohuonetta makaavan keskeneräisen lastenvaateinventaarioprojektin ja edellisillan leffahetkestä jääneet karkkikulhot olohuoneen pöydällä.


Sitten tein suunnitelmia. Tähän väliin on muuten hyvä sanoa, että suurin yllätys, jonka vanhemmuus on tuonut mukanaan, on se, kuinka paljon pyykkiä pieni, vielä metrin säteellä pyörivä kaalimaankakara voikaan tehdä. Neidin tämän hetkinen garderobi on laatuaan kolmas tälle päivälle ja pyykkikopassa odottaa arviolta koneellinen harsoja, leikkimattoja ja hoitoalustoja. Ja ei, emme hätkähdä ihan pienestä, likaisen vaatteen määre on saanut venyä tällä pulauttelulla ihan uusiin mittoihin.


Päivän kohokohtani oli keräilykupongilla puoleen hintaan ansaitsemani mustavalkoiset Iittalan Taika-mukit. Typerä virne naamallani, puoli metriä maanpinnan yläpuolella leijuin lähikaupasta kotiin. Rakastan kaupanpäällisiä ja alennuksia. Ja rakastan näitä mukeja. Mainittakoon, että jatkan keräilyä (kuponkien ja mukien).

Nyt Helmi nukkuu parvekkeella vaunuissa, H. pelaa tietokoneella, minä lounastan ja suuntaan pian huomioni koottavaan pyykinsäilytysjärjestelmään ja Emmerdaleen. Oikein hauskaa torstai-iltaa kaikille!

14 kommenttia:

  1. ihan uteliaisuuttani kysyisin että missä päin te käytte muskarissa ja avoimessa?ja kuinka olette siellä vielä niin pienen kanssa viihtyneet? itselläni on 5kk poika,ja olisin itsekin kiinnostunut viemään pienokaistani ikäistensä seuraan!en vain tiedä että minne sitä menisi. ;)

    VastaaPoista
  2. Nuo taikamukit ovat aivan ihania :) Meillä on ns. joulunpunaiset isot taika-mukit.Ja hankintalistalla ovat myös taika-lautaset, tietty sitä isoa kokoa, jos viel sais jouluksi semmoset hommattua...

    VastaaPoista
  3. Ano, mä en viitsi täällä sen kummemmin puhua missä käyn ja milloin, ihan vaan kävijämäärien takia. Oon mieluummin vähän vainoharhainen kuin liian avoin. Ei millään pahalla. :)Viherpiiperö, eikö olekin! Mä pohdin myös punaisten ostamista, ovat niin jouluisia... Ja sitten haluaisin niitä syviä kulhoja, saisi nätisti esim. keksit, piparit ja karkit esille, nyt on vaan eriparisia murokulhoja :D

    VastaaPoista
  4. Mulla oli kaksi noita mukeja ja nyt niitö on enää yksi, syystä että mulle tuli raivokohtaus ja muki sattui olemaan ensimmäinen käteen sopiva esine.. On mulla sitten vielä sininen ja valkoinen muki ja nyt haaveilen noista musta valkoisista.Kiva teksti taas :)

    VastaaPoista
  5. Hei! Kiva blogi sulla :) Pidemmän aikaa jo seurannut sitä. Ja teillä on oikein suloinen tyttö :) Onkos teillä millaiset vaunut?

    VastaaPoista
  6. Ihanat mukit! Ja kuulostaapas tutulta teidän päivä! :D Ja mä hullu kirjotan niistä! :DIhana blogikin! Oon seurannut jostain sun raskauden puolivälistä ja selasinkin melko pitkään ja hartaasti sun blogia silloin! Oot vaan niin hyvä kirjottamaan asioista, just sopivalla huumorilla! :)

    VastaaPoista
  7. Moikka! Oon lukenut sun blogia ensimmäisiä kertoja jo sun ollessa vielä raskaana - joskus sillon, kun susta oli Vauva-lehdessä juttu. Naureskelin meinaan juttua, et mikä sattuma, et oon lueskellut sun blogia ja sit oot jo lehdessäkin. Sun postaukset on mun mielestä hauskoja ja oivaltavia, keep on going!Oon siis itse 20-vuotias ja odotan viikolla 33 esikoistani... Ehkä joskus vielä laitan blogin osotteenkin julkiseksi :)Ps. Poistin äsken kommentin, kun siinä oli pari virhettä enkä tiennyt sen jäävän näkyviin tolleen tyhmästi "Kirjoittaja on poistanut tämän tekstin".

    VastaaPoista
  8. kivoja mukeja:) millanen juttu susta on ollut vauva-lehdessä? ja miten oot siihen päätynyt? esittele joskus täällä? :-)

    VastaaPoista
  9. Sun blogi on vaan niiin LOISTAVA! :)

    VastaaPoista
  10. Minna, voi ei! :D Onneksi se on vain maallista... Nämä mustavalkoiset on mun mielestä ihanan vuodenaikaan sitomattomat. Ja tietty sopii meidän mustaan ruokailuryhmään. :)Ano, kiitos! Kiva kuulla, että olet pysynyt pidemmän tovin meidän matkassa. Helmi on toden totta suloinen, nyt vaan on ollut tosi raivostuttava, kun yrittää vääntäytyä liikkeelle, ei osaa ja suuttuu. Ja sitten on vielä hampominen, huoh... Meillä on itse asiassa muutamatkin vaunut, yhdet tosin parvekevaunuina, mutta käytössä on kokomustat Emmaljungan Duo Edge Combit sport-rungolla, ajattelin niistä tehdä ihan erillisen postauksen ensi viikolla. :)Laukku, mun tarkoitukseni ei ollut siis missään nimessä mollata normaalista arkipäivistä kertovia blogeja, ei, ei. Mun mielestä on mahtavaa, että myöhemmin lapselle jää niin tarkka muistijälki ihan tavallisista maanantaiaamuista ja omasta kehityksestään :)Ootkin ollut siis melkein alusta saakka mukana, mähän aloin pitämään "raskausblogia" aika myöhään. Mirka, kiitos kovasti! On aina tosi mukavaa saada hyvää palautetta, varsinkin kun viime aikoina tuntuu vaan tulleen niitä risuja milloin mistäkin. Se Vauva-lehden juttu oli ihan kiva, mutta kun katson niitä kuvia... Muistan sen aamun niin elävästi, kun silmät oli niin muurautuneet umpeen ja olo oli katujyrän alle jäänyt huonosti nukutun yön jälkeen, enkä meinannut enää tunnistaa itseäni. Muistan kun puuteroin mun naamaa ja mietin, ettei tuossa peilin edessä voi seistä tuon näköinen heppu. Vasta nyt, turvotuksen lähdettyä näytän taas itseltäni.Toinen ano, kiitos, mä tykkään noista itsekin tosi paljon! Nuo vetää sen 0,4l, niin on kivempi sanoa, että aamulla pari kuppia kahvia.. :DMua pyydettiin kesällä mukaan Vauva-lehden Minun raskauteni (tmv)-juttusarjaan, koska olin keskimääräistä nuorempi ensisynnyttäjä ja yllätysodottaja. Tuolloin olin muistaakseni rv 37 raskaana ja kun lehti Helmin jo synnyttyä ilmestyi, kiukuspäissäni nakkasin sen jonnekin. Sitä on pyydetty multa moneen kertaan näytille, joten ehkä mun ei auta muuta kun skannata se teidänkin nähtävillenne vaikka ensi viikolla... ;)Te ette muuten tiedä, kuinka paransitte mun päivääni! On aina tosi mukavaa saada (hyvää) palautetta. Kiitos! :)

    VastaaPoista
  11. Ihanaa, sun tekstit saa aina hymyilemään. Ihania kuvia, vaikka ihan täysin arjesta. Jotenkin on ihanaa sukeltaa toisen arkeen, kun tätä omaa saa elää päivä toisensa jälkeen samoine kuvineen. Ei sillä että olisin kyllästynyt arkeeni, mutta oli ihanaa saada jalka ovenväliin ja nähdä teidänkin arkea ja kuulla siitä tahtojen taistosta ja elämää suuremmista päätöksien teoista kuten tuo kahvipaketin valinta :D Nauroin täällä ääneen, ihanaa kun löytyy samanlaisia neurootikkoja kuin minä itse!Ihanaa päivän jatkoa teille Sascia ja pikkumuru <3

    VastaaPoista
  12. Voi luoja kuinka monta kertaa käytin sanaa IHANA tossa kommentissa xD??? HEI AMPUKAA MUT :D :D

    VastaaPoista
  13. Moi!Onpas hauska blogi sulla, löysin tän ihan nyt just äsken! :) Mun oma pikkumies (5 kk) tuolla tuhisee päikkäreillä ja mutsi voi sillävälin etsiä uusia, kivoja vauvablogeja ;)

    VastaaPoista
  14. Joo, ei en mä sillä ajatellutkaan, että mollaisit :) Mutta on se kiva kun joku jaksaa kirjottaa jotain muutakin :) Tai siis, että sulla on tosi hyviä mielipiteitä asioista ja osaat vielä kirjottaa niistä mielenkiintosesti ;)

    VastaaPoista