Social Media Icons

tiistai 11. lokakuuta 2011

Itkua ja hammasten kiristelyä

4 kommenttia , Share It:


Inhoan kausia, vaiheita. En liiemmin pidä rutiineistakaan, mutta pienen vauvan kanssa ne ovat välttämättömiä. Ainakin jos haluaa pitää päänsä kasassa. Kaiken huudon, kakkavahinkojen ja huonosti nukuttujen öiden takana on tieto siitä, että päiväuniajaksi on muotunut 12.30 ja että omaa, pyhääkin pyhempää vapaa-aikaa on tarjolla keskipäivällä pari tuntia. Tai ainakin oli. Nyt on taas uusi kausi, hampomista nimittäin. Päiväunia pätkissä; huutoa, unta, huutoa, unta, huutoa, kanniskelua, hyssyttelyä. unta. Lapsi kulkee mukana vessaan ja työntää suuhun kaiken mahdollisen merinovillakypärämyssyistä turvavöihin. Primitiiviraivo iskee, huuto yltyy, äänenvoimakkuus varmaan rikkoisi desibelimittarinkin. Turhauttaa. Tuntuu, etten voi auttaa, ei tähän auta mikään. Vuosien oikomishoitojen ja helposti reikiintyvien hampaideni takia tiedän, miten veemäistä onkaan hammassärky.


Naureskelin partaani, kun saimme lahjaksi ruokalappuja ja puruleluja - ne ajat on niiiiin kaukana! Nyt huomaankin peseväni kuolaisia ja lämpimiä pienten ikenien narskuttamia puruleluja ja viilenteleväni niitä jääkaapissa. Keittiön aputasolla lojuu oppaita kiinteistä ruoista.
Vuosi sitten olin tietämättäni raskaana. Vuosi sitten leikkautin tukkani lyhyeksi polkaksi ja värjäytin sen harmaaksi. Ostin sikakalliin rannekellon ja mokkasaappaat. H oli armeijassa, minä 50 tuntia viikossa töissä. Nyt päivystän itkuhälyttimen vieressä, juon aamukahvia, katson ostoskanavaa ja kirjoitan kauppalistaa. Odotan itkuhälyttimestä kuuluvaksi vaimeaa ja ärsyyntynyttä kitinää (uskokaa tai älkää, minun mielestäni se on söpöin ääni, joka voi unisesta pikkuihmisestä lähteä). Kipukynnyksellä oleva juurikasvu ja pyjamalook, ne kuuluvat tähän kauteen siinä missä valvotut yötkin. Tämäkin, siinä missä hammassärky ja yöherätykset, loppuu aikanaan. Siihen saakka kiroan hampomista ja katkonaisia yöunia, mutta hiljaa hyväksyn ne osaksi tätä kautta.

4 kommenttia:

  1. Meillä tuota "hampaiden tekoa" kesti kesä-heinäkuulta sinne marras-joulukuulle asti. Siis että ikenet oli tiukat ja Tähti puri ja kitisi ja unet oli mitä sattuu sekä päivin että öin. Ja jee, todellakin marras-joulukuussa tuli sitten ekat hampaat ja herit perään muutama lisää. Tänä kesänä neidillä tulikin sitten jo kauniit 14 hampaan rivit täyteen. :)Kyllä se siitä jossain vaiheessa tasottuu! :D

    VastaaPoista
  2. Ihana teksti, taas :) Hei piti tulla vielä sanomaan, että se voittamani koristepehmokissa ei oo vieläkään tullut perille! Ei kai ole hukkunut postissa? :/

    VastaaPoista
  3. Meillä näyttäs olevan sama homma täällä, vaikka Henri on vasta kohta 2kk. Kitinää, kuolaamista, ikenien hinkkausta kaikella mahdollisella, itkua.. Tiiä sitte onko ne ne hampaat mitkä siellä kiukuttaa,mutta vähän kyllä vaikuttais siltä! Näin aikasessa vaiheessa en uskois, että ne tulis, mutta toisaalta, hampaat voi oireilla kuulemma kuukauttaki ennen, ennen ku ne edes puhkeaa. :/ Ihanaa.. Paljon tsemppiä sinne, tuntuu että tää vauva-aika on sellasia vaiheita täynnä!! :D Siis tää eka vuosi. Ensin on pikkuvauva-ajan masuvaivat. Sitten ku ne loppuu, tuleeki ne hampaat, sitte se ku ei malteta nukkua ku opitaan niin paljon kaikkea uutta, ryömimään, konttamaan jne. Sitte alkaaki uhmaikä häämöttää. Ja se vaihe kestää piiitkään! :D

    VastaaPoista
  4. Voi ei, kauheaa, tätä voi kestää tosi pitkäänkin... No, jaksan, jaksan :)JONNA, voi kurjuus! Laitoin verkkokaupan pitäjälle viestiä.

    VastaaPoista