Social Media Icons

lauantai 10. syyskuuta 2011

Sarjassamme rikotut lupaukset

12 kommenttia , Share It:
Palasinkin linjoille odotettua aiemmin, tosin seuralaisinani paksu viltti, kuppi kofeiinitonta teetä ja paketti särkylääkettä.

Voisinpa sanoa ihan vilpittömästi sanoa olevani periaatteellinen ihminen. Ihailen sanansa mittaisia, järkkymättömiä ihmisiä, jotka eivät ole ideologiansa suhteen joustavia.
Minä itse nimittäin edustan sitä ihmisryhmää, joka kovaan ääneen tekee ei ikinä-lupauksia ja rikkoo ne vähin äänin seuraavalla viikolla.

En muuten enää ikinä leikkauta otsatukkaa, koska näytän ylipainoiselta shetlanninponilta. Ja mitä käyntikorttia minä hypistelenkään käsissäni? Luottokampaajani. Olen jonkinlaisessa kummallisessa oravanpyörässä, mitä otsatukkaan tulee. Kampaaja katsoo minua oudoksuen, koska arvaa lopputuloksen ja minä vedän otsahapsut pinnillä taakse ja isken pipon päähän. Never again, lupaan, ja puolen vuoden päästä istun taas kampaajanpenkissä otsishaaveineni.

En missään olosuhteissa pue lapselleni mitään uusretroa, värikästä tai kuosikasta vaatetta. Ja Helmihän ei koskaan, ikinä saa vaatekaappinsa täytteeksi velouria tai froteeta. Over my dead body. Yhteistyökumppanini verkkokaupan virtuaaliostoskoriin on silti jotenkin kummallisesti eksynyt velourhaalarit ja iloisia retrokukkakuoseja. Hmm.


Voi luoja, katsokaa noita vaunuihin kiinnitettäviä rekkareita! Siellä menee Usva Eelis Amadeus vuosimallia 2009! Tuo on niin naurettavaa, ei tuollaisia koskaan meille.
Kuukausia myöhemmin yllätin itseni itkemästä vaunukellarista, kun tajusin, että meidän yhdistelmävaunuissa ei ole sopivaa paikkaa tuollaiselle tuotekehittelyinsinöörien riemuvoitolle. Kuinka hienoa olisikaan kaikkien tietää, että näissä kärryissä matkustaa Helmi, 13/06/2011.

En sorru mihinkään humputuksiin raskausaikana eikä musta koskaan tulee vähääkään hippiäitiä.
Mutta voi kuinka sydäntä lämmittää tietää, että verkkokauppani ostoksien loppusumman vuoksi istutetaan puu. Kuinka hienoja ovatkaan ekopuuvillasta valmistetut bodyt, kantoliinat, perhepetimalli.. Ja kaulassani kilisi pitkään Sayang-koru, se kuuluisa äitiä ja sikiötä yhdistävä kaunis lehmänkello. Raskausaikana kävin shiatsuhoidoissa loppuaikana (joka muuten käynnisti synnytykseni), selvitin ayerveda-kehotyyppini alan gurulla jotta voisin syödä beibiä ajatellen oikeammin ja pienen hetken jopa ajattelin synnyttää luomuna. Kaappiin on ostettu varmuuden varalta korvikemaitoa, mutta ylpeys käy lankeamuksen edellä  -  valvotun yön jälkeen mieluummin itkien imetän kuin antaisin H:lle luvan lämmittää tuttipulloa.

Mielenkiinnonkohteeni säilyvät vauvan synnyttyäkin samoina ja kykenen keskustelemaan ihmisten kanssa muustakin kuin lapsestani.
Sinkkuelämää-leffa on tuloillaan, entä sitten? Ette arvaakaan, kuinka kivoja imetysliivejä markkinoilla onkaan! Ja voi olkaa nyt kaikki ihan hissun kissun, meidän superkääpiö varmaan kohta hörähtää nauruun. Voidaanko keskustella jostain muusta, esimerkiksi... Lapsista?

En kuollaksenikaan halua mainita yhden ainoaa laihdutuskuurilupasta, vannomuksia tarkistaa tavaransa lähteissään tai kiroilemattomuuslupausta. Se olisi liian tuskallista ja noloa.

Yhden asian lupaan varmuudella. Lupaan olla välittämättä äitiyden minuun tuomista uusista piirteistä. Kaikki on vauvantuoksuista (makea maito, kakkavaippa + puklurättikombo, josta kaikki vauvahaaveilijat aina puhuvat) tällä haavaa, mutta hei, c'est la vie  -  sellaista on elämä.

Rikottuja lupauksia? Tunnustatteko?

12 kommenttia:

  1. Tää kuulostaa jotenkin niin tutulta! :)

    VastaaPoista
  2. Mulle lupaukset ovat "pyhiä". Ehkä se johtuu partioharrastuksestani, jossa muutaman kerran on ollut sellainen tilanne, että toisen terveys on ollut musta kiinni. En lupaa, jos en voi olla varma, että pystyn pitämään sen. Koska lupauksen pettäminen, olinpa antanut sen itselleni tai jollekin muulle, on mulle liian kova paikka. Helpompaa on jättää kokonaan lupaamatta. Ja mulle annetuissa lupauksissa on sama juttu. Otan liiankin henkilökohtaisesti, jos mulle annettu lupaus petetään. Onneksi läheiseni tietävät tämän, eivätkä lupaa ehkä-asioita. Mutta kukin elää tavallaan.Sama juttu on "en koskaan" -sanaparin kanssa. Voin toki puhua menneestä, että en silloin tehnyt sitä tai tätä. Vanhemmiten (ah, miten ihana sana! :-) olen huomannut, että on olemassa paljon harmaan sävyjä ja asia, joka ennen oli en koskaan, on nyt jotakin aivan muuta.

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa tutulta :D Kiroilu kielto..not, joka päivä reippaita pitkiä lenkkejä että näistä kiloista päästään eroon..not, en aijo muuttua täysin mammaksi kun saan lapsen...not jne.Niin siinä vaan kävi,että elämä muuttui viime kesäkuussa, mutta ei haittaa. Eikä tuo vaaveli vielä taida niitä kirosanoja meiltä mammoilta oppia ;)

    VastaaPoista
  4. Oi voi, tutulta kuulostaa! :D Kiroilu, television katsominen, ei vaaleanpunaista vauvalle, lapsi ei saa karkkia ennen kuin täyttää 3vee... Tässä vain murto-osa.

    VastaaPoista
  5. Jossain määrin tutun kuuloista joo :D Enimmäkseen koitan seisoa sanojeni takana, oli kyse sitten mistä hyvänsä (ja jos huomaan olleeni väärässä, teeskentelen etten tiedä mistä puhutaan kun olen muka sitkeästi väittänyt jotain muuta). Halveksun IKEAa, mutta ostan silti enimmäkseen sieltä (hinta!). Boikotoin edelleen Lidliä, vaikken edes muista syytä enää. Ja aiemmin boikotoin UPM:ää koska joku niiden yhteistyökumppani tms kaataa päivittäin useita jalkapallokentällisiä sademetsää Australiassa. No, sitten tajusinkin omistavani metsää, ja kenenköhän kanssa mulla onkaan yhteistyösopimus?Mulle on aina suuri järkytys kun joudun luopumaan periaatteistani. Joskus vaan joutuu tekemään myönnytyksiä...

    VastaaPoista
  6. Joo, samoja mulla.Myös lupasin salaa itselleni, etten jättäisi poikaa yöhoitoon ennen 1 v synttäreitään.. No, poika on ollut tähän mennessä 3 kertaa ilman minua yökylässä ja just kohta 1. Eikä haittaa, koska minäkin tarvitsen omaa aikaa.Ennen myös ajattelin, että omaa aikaa kinuavat mammat ovat itsekkäitä - ehkä olin salaa kateellinen, koska en itse päässyt/pääse menemään silloin ku haluaisin.Niin, eli siis, kai minä muutaman vuoden sisällä opin (tai olen oppinut jo), että asiat, mieli ja suunnitelmat muuttuvat, vaikka kuinka yrittäisi pysyä päätöksessään.Nyt olen hieman väsyneessä vaiheessa, kai mulla alkaa nyt murtumaan se kupla kun poika kasvaa..Tulee se oma arki, jos pääsen kouluun tammikuussa. Toisaalta odotan, toisaalta kammoksuttaa ajan vieriminen vauhdilla. Minne katosi vauva-arki? MINNE SE MENI? :( No, onneksi tallella enemmän kuin paljon kuvia ja muutamia videoita.Ja nyt ku poika vuoden uskaltaa myöntää olevansa väsynyt, olin luvannut itselleni salaa niinkin hullun asian, että teen kaikkeni, jotten väsyisi henkisesti.. Ja joo, nyt sit uupumusta on siellä puolella havaittavissa.. :p

    VastaaPoista
  7. ihan paras postaus! olet muuten juuri voittanut blogini arvonnassa... :)

    VastaaPoista
  8. Ahahha pakko kertoa: sisko hengaili Demissä ja kysyin siltä että mitäpä näkkyy, niin se katto just jotain "teiniäitiblogeja"-keskustelua ja siellä oli linkitetty sun blogi :D Lievä hajoaminen.

    VastaaPoista
  9. Voi, nauroin vedet silmissä teidän rikotuille lupauksille! Kiitos! Samoja löytyy täältäkin..Elli76, mäkin olen tosi tarkka varsinaisista lupauksista. En voi sietää ohareita tekeviä kavereita, peruttuja suunnitelmia jne. Ehkä tässä on vaan mulla jouston paikka. Silti, itku pääsi kun ystäväni ykskaks peruikin pitkään suunnittelemamme yhteisen juhlaillan jonkun toisen kaverin mökkireissun takia.Rikotut lupaukset loukkaa, jos niihin liittyy toisia ihmisiä. Ja sellaisia lupauksia tehdessään pitääkin olla varovainen.Nna, voi miten mukavaa! Mie jo heti ryntäsin verkkokauppaan katselemaan, taidan tilata Helmille jotkut ihanat pöksyt, yläosia on nimittäin tullut oikein urakalla ja on tulossa vielä lisää. ;)Ano, mun piti heti googlettaa keskustelu! Sieltähän löytyi muutaman muunkin tutun bloggarin nimi. Huoh. Taas voitaisiin keskustella siitä, missä menee teiniäitiyden raja. No, jos joku saa kiksejä siitä, että yrittää provosoitua pitämään mua ikäni vuoksi keskinkertaista surkeampana äitinä niin antaa mennä vaan. ;)

    VastaaPoista
  10. http://beautifulcoincidencessum.blogspot.com/2011/09/tunnustus-minulle-seka-muutamalle.html TUNNUSTUS

    VastaaPoista
  11. Etsin vain jotakin hakusanalla "rikotut lupaukset" ja löysin tämän blogin. Anteeksi, kun en jaksanut oikein kunnolla sitä lukea. Omaa mieltäni painaa ystäväni /tuttavani tekemä rikottu lupaus, ja se ettei olla pitkään aikaan nähty.

    VastaaPoista