Social Media Icons

perjantai 30. syyskuuta 2011

Ohimennen

8 kommenttia , Share It:
Kuva lainattu

Sosiaalisena koiraihmisenä minä olen sujuvasti jutustellut liirumlaarumia rotuun katsomatta aina. Toinen koira tulee kiinnostuneena nuuhkimaan oman karvapalloni pakaroita ja kas vain, huomaankin jo kysyväni, onko utelias lajitoveri uros vai naaras, minkä ikäinen se on, ja päivittelenkin jo säätä. Vauvasmalltalk on vaikeampaa. Vaunuissa kököttävät vauvat eivät kiinnostuneina huutele vieraisiin rattaisiin ja tuntemattomalle pienelle lapselle hymyileminenkin on kohtalokasta pedofiliaepäilyjen herätessä. Taaperoikäinen hakkaa toisia päähän lapiolla ja varastaa hiekkaämpärit leikkipuistossa, ja äitien on helppo päivitellä keskenään kinkkistä uhmaikää.

Eilen matkatessani vaunujen kanssa bussilla törmäsin hyvin epätyypilliseen linja-autokäyttäytyjään; toiseen vaunuilijaan, joka puhuu. Yleensä muiden äitien kanssa käymäni keskustelut rajoittuvat nootteihin yhdistelmävaunujemme tilatarpeesta - muut kun tuntuvat olevan rataskansaa, taaperoiden äitejä. Tämä äiti, sosiaalinen lajitoverini, avasi keskustelun kysymällä Helmin ikää. Puolen tunnin bussimatkan aikana ehdimme keskustella vanhojen nimien suosiosta, matkapahoinvoinnista, rattaiden kuoseista, lisävarusteista ja hinnoista, imetyksestä, tutista, yleisestä vauvanvaatetarjonnasta, vauvaharrastuksista ja lapsiperhetoiminnasta pääkaupunkiseudulla. Noin yleisellä tasolla. Matka-aika tuntui puolittuvan ja olo oli vähemmän erakoitunut kuin yleensä (viimeiset pari viikkoa olemme viettäneet flunssan takia kohtuullisessa hiljaiselossa).

Mietinkin, mikseivät ihmiset, näin samanlaisessa elämäntilanteessa uskaltaudu juttelemaan useammin keskenään? Miksi perhevalmennuksissa, synnytysvalmennuksissa, perheliikuntatunneilla vallitsee vain kiusaantunut hiljaisuus? Ennen olin sosiaalinen koiranulkoiluttaja lenkkipolulla, nykyään vaivaantunut kyljessä kyhnöttäjä vaunujen kanssa bussissa. Mutta miksi vaivaantua, kun voisi olla tuttavallisempikin?

EDIT:

PS. Lukekaahan Oi mutsi mutsin kantaaottava teksti aiheesta.

8 kommenttia:

  1. Oon huomannu saman että bussissa eikä muuallakaan paljon jutellaan vaunujen kanssa. Kun menet bussiin niin sua vaan mulkastaan, ei kysytä ikää, ei mitään. vilkaistaan vaan yleensä, en tiedä sitten miksi. Itse yleensä hymyilen kanssamatkustajille(en huonoina päivinä) ja katson haluaako kukaan jutella, yleensä ei. itse mielelläni juttelisin.kerran olen jutellut erään tummaihoisen naisen kanssakun oli ihmeissään kun olin 2 kk vauvan kanssa jo ulkona :D ja juteltiin siinä sitten muutakin. En tiedä johtuiko ihonväristä vai mistä. Hänellä itsellään oli n.4 vuotias tyttö.Ihmiset jotka eivät juttele bussissa lukekaa tämä ! : Hymyilkää edes!! Ei tietenkään ole pakko jutella mutta minusta tuntuisi ainakin mukavalta vaihtaa muiden äitien tai vaikkapa ihan kene kanssa vaan muutama sananen :)Oho, tulipas pitkä teksti.

    VastaaPoista
  2. Mä en osaa puhua missään tilanteissa, tai ainakaan itse aloittaa keskustelua :DPs. Sascia ja Minna, älkää ottako henkilökohtaisesti sitä että poistin teidät fb-kavereista, poistin kaikki muutkin ennen kun poistin profiilin!

    VastaaPoista
  3. Veikkaan että aika moni ajattelee samoin kuin sinä (ja minä ja moni muu) mutta ei vaan rohkene tehdä aloitetta. Olemmehan me suomalaiset tunnetusti aika juroa kansaa joten small talkin aloittaminen tuosta noin vain, on monelle aika korkea kynnys. Harmi sinänsä. Tämä äitiys on nimittäin melkoisen mielipiteitä nostattava "uravalinta" joka tekisi varmasti monesta mammasta aikamoisen sanasepon :)Toki joukkoon mahtuu varmaan niitäkin joita ei vois kiinnostaa pätkän vertaa mutta jotenkin epäilen että moni olisi valmis juttelemaan vaikka sen dösämatkan jonkun samanhenkisen kanssa.Mulla on ollut sama koiran kanssa :) Toisten koiranomistajien kanssa sitä ruotii kaikenmaailman karvanlähdöt ja juoksuajat mutta toisten äitien kanssa harvemmin alkaa juttusille tuolla liikenteessä. Muskareissa ynm. sitä sitten enemmän löpisee.

    VastaaPoista
  4. Ite oon kans huomannu että jos on lapsen kanssa liikkeellä (kaupat, kahvilat yms.) niin yleensä aina joku ottaa jotain puheeksi :D muutaman kerran on myös käynyt niin että mummelit lenkkipolulta päättävät ruveta kyselemään lapsesta :) Ihmiset lähestyvät "nuorta" lapsen kanssa helpommin. Ennen sai kyllä olla ihan rauhassa.. Toisaalta ihan mukavaa kun porukka tulee juttelee ja näin, mutta .. no mutta.. joskus sekin käy ärsyttää :--DD Jos puhelut alkavat hirveellä kysymys tulvalla niin silloin tuntuu että " noniiiin nyt sitä mennään.. kohta on paskamutsin leima otsassa" - :D asiasta viidenteen. Mentiin sittariin ja edellä meni 2 "aikuista" ja perässä raahusti 3 nuorta (ulkomaalaisia).. eli siis nämä aikuiset olivat ilmeisesti näiden nuorten "hoitajia" eli siis töissä.... no mutta kuitenkin. Toinen aikuisista sanoi kauppaan astuessaan että : " nyt pitää sitten olla HILJAA! tai muuten nuo vartijat vie teidät" OKEIIIII!!!! MITÄ?! ne lapset..jos enää lapsiksi voisi edes sanoa olivat jotain 13 v... (ne ehkä osaa käyttäytyä asiaan kuuluvalla tavalla)Aloin epäilemään omaa lähihoitaja koulutustani :-DD.. Tuntemattoman korvaan se kuulosti kamalalle. Hirveetä uhkailua :DD ps. ihan hyvin ne nuoret käyttäyty siellä kaupassaTää sun blogi on vaan niin hyvä! kirjotat sulavasti! tykkään! kuvia lisää :)

    VastaaPoista
  5. mua ei monesti huvita jutella. Ärsytti jo raskausaikana semmonen katseiden kohtaus raskaana olevien kanssa, et ois pitänyt moikata kuin mitkäkin bussikuskit. Onhan se totta, että elämäntilanne vauvan osalta on sama, mutta jotenkin mä en vain itse ole kovinkaan kiinnostunut muiden kuulumisista :D Siis liittyen vauvoihin. Voisin jutella muodista, kirjoista tai jostakin sellaisesta mutta yleensä vaunuäitien kanssa puhutaan vauvoista mikä on niin boring :D

    VastaaPoista
  6. kyllä mun kanssa juttelee sekä vaunulliset äidit/isät että muita, yleisesti vanhempia rouvia jotka päivittelee pientä ihmistä :) en usko että Espoolaiset on niinkään paljon sosiaalisempia, mutta ilmeisesti. Toki sellasiakin löytyy jotka ei sano sanaakaan...riippuu varmaan pitkälti ihmisestä. :)

    VastaaPoista
  7. Jos matkustan yksin bussissa, niin en todellakaan halua, että kukaan alkaa juttelemaan. Keskityn mielummin omiin ajatuksiini, maisemiin tai musiikin kuunteluun.Me ollaan Tiltun kanssa matkattu vasta kahdesti bussilla ja kyllä sitä oikeastaan olis voinut niiden muiden äitien kanssa jotain jutella. Siinä keskellä heiluessa, kun ei oikein pysty keskittymään mihinkään omiin asioihinsa, pääasiassa vain pystyssä pysymiseen ja muiden väistelemiseen. Mutta oon niin huono avaamaan suutani.

    VastaaPoista
  8. Täytyy sanoa, että huomasin saman muutettuani pk-seudulle. Täällä on todella vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Edellisellä paikkakunnalla kaverustui toisten äitien kanssa kuin itsestään,. jopa siellä bussissa oli ollut helppo aloittaa keskustelu, jos oli sellainen fiilis.Täällä meno tuntuu olevan ihan toinen, hyvä kun perhekerhossa pääsee vaihtamaan pari lausetta jonkun kanssa. Anteeksi vaan syntyperäiset pääkaupunkilaiset, mutta olen vähän hämmentynyt, sillä olen tottunut itse olemaan se ujompi osapuoli. mutta eiköhän se tästä ;) pieni kulttuuri shokki vaan.

    VastaaPoista