Social Media Icons

torstai 15. syyskuuta 2011

No kun mä kyllä yritän!

3 kommenttia , , , Share It:

Body Duns Sweden, Lasten taikamaa
Velourhousut Tutta

Jalat viuhtoo, kädet hiuskii. Kasvoilla on jännittynyt ja kummastunut ilme. Tulee turhautuminen. Leikkimaton kirahvit ja lehmät on so last season, nyt olisi aika siirtyä eteenpäin. Tai vaikka sivulle, ihan sama, mutta pois tältä hemmetin matolta. Kädet vetäytyy tahtomatta tiukasti vartalonmyötäisesti kylkiin ja pää ja jalat nousevat yht'aikaisesti pinnistellen ylös. Olohuoneen lattialla hengaileekin C-kirjaimen muotoinen mato, jolla on naamallaan tuskallinen ja tärkeä ilme. Ei saa nauraa! Tulee itku. Mutsi heittää helistintä noudettavaksi kuin koiralle. Hakisin jos osaisin! Sitten taas kikatellaan niin että koko maailma on kuolassa.
Isä miettii pistorasioiden tukkimista, äiti korkeaa kynnystä. Ja teräviä kulmia. Ja kylmää laattalattiaa. Voi kun voisinkin pitää sut pumpulissa, roikkumassa helmoissa, ikuisesti sylissä. Ajatuskin napanuoran katkaisemisesta nuoruusiässä saa palan nousemaan kurkkuun, kun jo liikkellelähtö (tai sen yrittäminen) näin pelottaa. Näen jo Helmin allekirjoittamassa asuntolainapapereita ja valitsevan hääpukua. Voisitkohan aina olla tuollainen kätevän kokoinen kääpiö, jonka voi laittaa nojatuolin nurkkaan nukkumaan? Jos kasvat isommaksi ja kehityt, on minun luultavasti ostettava käsipainot ja lopetettava suklaalla laihduttaminen (-32kg, 3 farkkukokoa!).
Masuaikana kaikki oli niin paljon helpompaa. Vauva oli siellä varmassa jemmassa, loppuaikana ei antanut unohtaa sitä hetkeksikään. Jotenkin tällainen hitaanpuoleinenkin liikehdintä (5cm puolessa tunnissa) muistuttaa minua siitä, että Helmi ei ole ikuisesti vain syövä ja nukkuva jötkövauva, ei edes kolmea kuukautta, vaan jossain vaiheessa hänestä kuoriutuu ihan oikeasti oma tahtova ja toimiva yksilönsä, ihan oikea lapsi.

Olenko ainoa alkeellisten liikkeellelähtöyritysten edessä vollottava?

PS. Murrin (äitini, sisäpiirin vitsi -> mormor) nasevat kuitit jälkikasvuni sukupuolineutraaleista vaatteista ja prinsessaksi tituleeraamisesta ovat herättäneet kaikenlaista pohdintaa. Äitini pohti, että tyttärelläni on ura lesbo-jalkapalloilija-poikatyttönä (no hard feelings!) kaiken pinkin ja söpön jälkeen. Helmi-nimi oli kahden kärjessä Hilman kanssa jo maha-aikana, ja tulokkaan persoonallisuutta pohtiessamme tulimme siihen lopputulokseen, että rakkauttemme hedelmä pitää nimeään turhan herkkänä ja vaatteitaan liian hempeinä ja vastaiskuksi ajaa teininä tukkansa kaljuksi, vaihtaa nimensä Tarananaka Fuck Them All:iksi ja julistaa satanismin ja kirkkovenesymboliikan valtaannousua.
Niin. Kolmen kuukauden kypsässä iässä hän on valinnut jo polkunsa, nyt vain opettelee kävelemään.

3 kommenttia:

  1. Aiai voivoi..tämä tämmönen ei nyt yhtään auta mua mun (kroonisen) vauvakuumeen kanssa.Minä toisinaan toivon että olisipa se vauva aina " se ensimmäinen". Että se edellinen raskaus ja vauva-aika pyyhkityisi pois koska vaikka mä inhosinkin raskaana olemista niin kaikki oli silti kovin jännittävää ja huumaavaa. Toisen kohdalla ei enää paljoa hätkäyttänyt oikeastaan mikään, paitsi synnytys joka olikin tyystin erilainen...Joten tulen siis jatkossakin ruokkimaan vauvakuumettani :)Mukavaa torstaita!

    VastaaPoista
  2. Juuri näin! Itse itkin ekat itkut kun vauva muutti vierestäni nukkumaan omaan sänkyyn, seuraavat kun äitiyspakkauksen sänky sai väistyä pinnasängyn tieltä...En halua pienokaiseni kasvavan isoksi! En halua että hän on pian koululainen ja kohta sen jälkeen muuttaa pois kotoa...Helmillä ja meidän tytsyllä on 4 päivää ikäeroa, ja on kiva seurata miten samaa tahtia he kehittyvät monissa asioissa. Ympäri meidän tytsy oppi menemään eilen, ja tosiaan lattialla ollessa pyörinä ja hyörinä on jo melkoista. Ei ehkä tosin ihan noin pitkällä, että mahalla ollessaan vielä hamuaisi liikkeelle. Kirjoitit eilen musiikista, se tuntuu myös täällä meillä olevan kivaa. Ainakin kun siihen yhdistää liikkeen, eli kotona äidin kanssa tanssin tai muskarissa leikit. Sekin ihmeellistä, miten yhtäkkiä pienokainen on oppinut ymmärtämään hyppyyttämisen ilon. Hän nauraa räkättää ääneen, kun isänsä nostelee ilmaan. Vauhdin hurmaa, lentämisen riemua turvalliset, tutut kädet suojana.Kivoja postauksia ollut taas paljon, pysyn linjoilla!Hyvää vointia teille!Hanna.

    VastaaPoista
  3. Aivan ihana tuo body! Onkohan niitä poikien värisenäkin? :)

    VastaaPoista