Social Media Icons

tiistai 13. syyskuuta 2011

Minä täällä hei!

Ei kommentteja Share It:

Viimeisten viikkojen aikana kupeitteni hedelmästä on tullut alituiseen vatsalleen pyrkivä, liikehtivä ja hassusti vinkuva pikkutyttö, jonka vain vaivoin tunnistaa samaksi vauvaksi kuin se oli esimerkiksi kuukausi sitten. Pinnasängyn laita täytynee nostaa ylös (Helmi nukkuu siellä vain päiväunia, itsenäistymisprosessi on kesken), koska tuttiaan hamuileva kääpiö pyörii akselinsa ympäri ja on hetkessä nakertamassa pinnansuojaa jalkopäädyssä. Jalat ja kädet viuhtovat levottomasti ja äänestä päätellen tämä on mahtavin keksintö sitten höyryveturin. Mihin tämä aika katoaa?

Toisaalta, kasvuprosessi pitää sisällään myös vähemmän toivottuja vieraita rintaraivareista megalomaanisiin muutenvaanraivareihin. Nauru katkeaa kuin linnun laulu ja tilalla on kulmakarvatkin tulistuttava primitiiviraivo joka saa naapuritkin varpasilleen.
Kolmekuukautisneuvolasta sain mukaani oppaan kiinteiden ruokien aloittamiseen. Ajatuskin ahdistaa. Pelkään, että rintaraivarit yltyvät aivan mahdottomiksi ja joudun lopettamaan imettämisen, koska lapseni kokee sielunsisaruutta perunasoseen kanssa heti ensilusikallisesta. Materialistisena ihmisenä kuolaan ihania ruokalappuja. Turhamaisena ihmisenä pelkään, että suklaalla laihduttamisen ajat ovat liian pian ohitse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti