Social Media Icons

maanantai 26. syyskuuta 2011

Kun lankesin vanhanaikaiseen

4 kommenttia , , Share It:
Kehtaisinkohan lisätä profiilikuvaukseni harrastuksiin "julkisilla paikoilla itkeminen"-kohdan? Tunnun olevan siinä erityisen hyvä ja teen sitä aika usein. Ja itken usein ihan omissakin oloissani. Mutta sanotaanhan, ettei itkua saa pidättää.

Kuva Ikea.


Kirjoitinkin aiemmin itkeneeni Ikeassa maton vuoksi. Tällä kertaa silmiini pisti uutuuslamppu, lamppu, jonka olisi pitänyt jo kauan sitten asuttaa meidän keittiötämme. Lamppu, joka tekisi keittiöstä kodin sydämen (palaneen ruoan tuoksun ohella). Kolmellakympillä. Siinä on kaikki, mitä keittiön lampussa arvostan. Se on yksinkertainen, suuri, edullinen, tumman värinen. Mutta se oli loppu, tietenkin. Mielestäni on todella julmaa, että ensin kierrät ihmismassan seassa viimeisen päälle minibudjetilla sisustettuja mallihuoneita kolme varttia ja kiskot miestä (kyllä, minun omaa Hootani) milloin työtuoleja sovittelemasta, milloin epäluuloisesti keittiön runkoja tarkastelemasta, yrität hoputtaa ja olla hikoamatta kuoliaaksi. Sitten kun pääset lataamaan ostoskärryä, pääset noutamaan ne kolme tuotetta, on yksi loppu, totaalisen loppu. H. häpesi silmät päästään kun purskahdin itkuun varasto-osaston luona ja kieltäydyin hakemasta lamppua ensi viikolla. Koska munhan on pakko saada se heti. Tai ainakin huomenna.
Espoon Ikeassa lamppuja oli jäljellä kasapäiten. Niinpä aamupuhteikseni pakkasin Helmin autoon ja ajoin kehäkolmosen toiseen päähän, bättrefolkin Espoolaissisar-Ikeaan. Helmi itki koko matkan, ja niin itkin minäkin, onnesta. Ah, come to mama. Kun pääsin lampun ja lapsen kanssa kotiin, voitonriemuisuus oli tiessään, kun tajusin, ettei se sovi verhojen tai mattojen kanssa yksiin lainkaan. Ja että se on oikeasti aika iso, ainakin meidän pienessä keittiössä. Tietenkään en myönnä tätä H:lle, joka epäluuloisesti katselee lamppua ja puistelee päätään naureskellen.
"Uusi" (edesmenneen isomummini vanha) keittiönpöytä odottaa kokoamistaan ja vanhan keittiönpöydän häipymistä. Enää puuttuu ne matot ja verhot. Jäämme seurailemaan tilannetta.

PS. Muutoskuvia keittiöstä tulossa! Uuden keittiönpöydän (ja vielä etsinnän alla olevien uusien tuolien) kotiuduttua palaan keittiösisustusasiaan kameran kera.

4 kommenttia:

  1. Heheh, mun on monta kertaa tehny mieli itkea vaikka mitä, mutta en ole sitä vielä kertaakaan julkisesti tehnyt :D Onneksi töissä oppii pitämään tunteet sisällään, kun joku tulee tiukkapaikka eli esimerkiksi nyt joku tietty tavara loppuu sieltä kaupasta ;)Mutta siis, tähän voi kai sanoa, että TIEDÄN tunteen!

    VastaaPoista
  2. Oon tykästynyt sun blogiin.Tuntuu jatkuvasti siltä kuin lukisi omia ajatuksiaan. :-D

    VastaaPoista
  3. eikä :D munkin on tehnyt monta kertaa mieli juurikin ikeassa itkeä kun joku ihanan halpa ja niiiin "tarpeellinen" juttu on loppu.....heheh

    VastaaPoista
  4. ounou. ajattelin sinua ja blogiasi viime sunnuntaina, kun, hiljaa samaista ikean mattoa kauan havitelleena, huomasin että varastosaldo kyseisen maton kohdalla näyttääkin espoon ikeassa yhtäkkiä neljää. tuli äkkilähtö ja maton sain kuin sainkin. NYT tulin kertomaan sinulle että Vantaan ikean Stockholm Randin varastosaldo näyttää tällä hetkellä 21 kpl, ja jos vielä mattoa halajat, suosittelen pikaista retkeä kohti ikeaa! ei mulla muuta. :) kiva blogi, toivotan vähemmän itkuisia ikeareissuja jatkossa ;)

    VastaaPoista